Olen ollut hajuvesiasioissa aika tylsä ja urautunut. Vasta viimeaikoina olen alkanut tosimielellä metsästää makuuni saumattomasti istuvia persoonallisia tuoksuja ja käyttää aikaa erilaisten nuuskuteltavien juttujen testailuun. Olen saanut apua tuoksuosastojen ammattitaitoisilta konsulenteilta ja puolihuolimattomasti lueskellut hajuvesikuvauksia myös blogeista, mutta pitäytynyt kuitenkin etsinnöissäni puolipassiivisena. Odottanut, että onni tipahtaa lautaselle ilman vaivannäköä.

Hirveän draamallista, mutta juuri niin kuulkaa kävi. Sain pr-toimistolta sähköpostia, jossa kysyttiin haluanko makusteltavaksi kesän tuoksu-uutuuksia ja mitäpä siihen muuta kuin myöntymään. Tämä kesäinen tuoksu on kai yllä esittämäni persoonallisen vastakohta, mutta en lannistu, sillä niin kovaa se iski. Muut käyttämäni tuoksut ovat jääneet täysin tämän keltavihreän sitruspommin varjoon, enkä oikein tiedä miten asiani taas esittäisin. Meillä kosmetiikkabloggaajilla tämä hurahtaminen taitaa olla aika yleinen taudinkuva? Olen menettänyt sydämeni.

CK One Summer 2014 on hedelmäisen kirpsakka, kuin juuri sokeroituun lasiin murskattu limetti. Sitruksisen raikkauden rinnalla on jotain miehekästä, mikä tekee tuoksusta sopivan myös kolmijalkaiselle. Ei sillä, että tässä taloudessa olisi niin tarkkaan noita tuoksujen sukupuolirajoja noudatettu, mutta noin niin kuin huomioksi muille, tämä tuoksu on unisex.

Tästä tuoksuhullaantumisesta tekee erityistä se, että suihkin hajuvettä joka aamu. Siis myös niinä päivinä, kun jään yksin kotiin, enkä pukeudu tuoksuun ”muita varten”. Tämä voi olla vähän erikoinen ajatuskuvio, mutta olen aina käyttänyt hajuvettä muiden takia. Tämä tässä on ensimmäinen hajuvesi, jota pirskauttelen ihooni siksi, että haluan nauttia siitä itse. Koska se tuoksuu niin hyvältä. Haluan sulkeutua tuoksupilveen ja jättää kaiken muun sen ulkopuolelle. Saatan muina naisina kävellä tuoksuhunnun läpi ennen meikkaamista, kesken imuroinnin, tai juuri ennen nukkumaanmenoa. Olen jättänyt hurmaavan pullon helposti saataville varastokaapin päälle, sillä en usko että se ehtii pilaantua auringossa.

Kipristelevän vahvan tuoksun lisäksi on siis erikseen mainittava viimeisilleen hiottu pakkaus. Sileäpintainen pullo leikittelee juuri sillä värimaailmalla, jonka miellän letkeisiin (vaikkakin saavuttamattomiin) Ibizan öihin ja oikeastaan mihin tahansa paahteiseen ja paheelliseen rantabaarimiljööseen. Tämä kesätuoksu ei todellakaan kerro kaislatalkoista sukumökillä.

Tuoksut jättävät väkeviä mielikuvia. Säilön kaapissani kahta hajvettä, joita en oikeastaan koskaan käytä, mutta ne kumpikin toimivat niin tehokkaana mielikuvamatkana, etten ole raaskinut luopua niistä. Minulle Issey Miyaken L’eau d’Issey tulee aina kertomaan siitä ajanjaksosta parikymppisenä, kun raha-asiat olivat kertakaikkisen retuperällä ja elämän suunta vähän hakusessa, mutta vapaus oli niin käsinkosketeltavaa, etten tule koskaan enää saamaan siitä kiinni. Yhdellä nuuhkaisulla olen sekunnin murto-osassa keskellä helteistä kapunkilomaa. Mh. Kenzon 7:15 am In Bali kertoo niin imelänrosoisen tarinan ystävyydestä, että sen kaikki taika katoaisi jäljettömiin, jos yrittäisin kertoa mistä on kyse. En oikeastaan edes pidä tästä mausteisenvaniljaisenmakeasta tuoksusta, mutta käytän sitä toisinaan silti – niinä päivinä kun haluan velloa elokuvallisessa sielunveljeydessä.

Huomaan ajautuneeni runollisempaan tilaan, kuin alunperin oli tarkoitus. Muistelot veivät   huomaamatta mennessään, palataan siis takaisin tähän päivään.

Tämä eteerinen mitäänpaljastamaton tarinointi johtaa tietysti siihen asetelmaan, että toivon tästä CK:n kesäveijarista tulevan yksi iholle puettava muisto lisää. Kesä 2014, pitäähän siitä tulla muistelemisen arvoinen?

Olisi mukava kuulla minkälaisia muistoja te sihauttelette iholle. Kepeitä, kipeitä? Haalistuneita vai terhakoita?

*Tuoksu on pr-toimistolta blogia varten saatu*

PS. Kuinka moni yhdisti tämän värimaailman aamuiseen meikkiin?