Palaan huomenna vakkarikampaajani hyppysiin vuoden tauon jälkeen. Tiedän, että muodonmuutostani on pidetty tätä julkista kautta silmällä ja odotan jännityksellä millaisia suunnitelmia uskotulla tukkataikurillani on näiden lyhyiden kutrien varalle. Monastihan kampaajalle mennään niin, että asiakas kertoo mitä haluaisi hiuksilleen tehtävän, mutta meillä se on jo vuosia toiminut niin, että istun penkkiin ja kysyn ”Mitäs haluaisit tällä kertaa laittaa?”. Luottokampaajani lisääntymisloman ajan olen käynyt toisaalla ja toteuttanut sillä välin muun muassa tämän dramaattisemman polkkalyhennyksen ja kuparivärin – ja ollut tukkaani hirmu tyytyväinen. Omalle kampaajalle palaaminen vain on sellainen sydämen asia, jonka ymmärtää jos on itse joskus palannut pitkän tauon jälkeen töihin ja saanut eteensä jälleennäkemistä loistavat tutut kasvot. Korvaamatonta.
Olen hiljaa itsekseni miettinyt värin vaihtoa neutraalimpaan, sillä leiskuva kupari vaatii ylläpitoa jonka kanssa olen hyvistä aikeista huolimatta vähän liian laiska. Kokeilin huvikseni kuvata saman meikin kahdella eri tukalla ja nämä otokset kyllä vahvasti puoltavat punaisessa pysymistä. Tähän merkintään ei sisälly sen kummempaa tiedustelua yleisestä mielipiteestä eikä mitään mullistavaa uutta informaatiota, mutta eri havainnollisen kuvaparin hiusten värin vaikutuksesta yleisilmeeseen. Sama meikki, sama valo, eri daami.
Tykkään olla punatukka.
Punatukka pukee kyllä sua hyvin! :)
Kiitos! :) Mä olen ollut sielultani punatukka jo aika nuoresta neidosta saakka. Muutama vuosi meni tässä välissä vähän naturellimmalla linjalla, mutta on tää vaan kotoisa näin. <3
Minäkään en anna ohjeita kampaajalleni, vaan hän saa tehdä mitä haluaa. Se on niin parasta!
Jep, se on se todellinen luottamuksen osoitus! :)
Kyllä tuo leiskuva väri tuo ryhtiä! En tiedä mitä sillä tarkoitan tarkalleen, mutta jotenkin kasvot tulevat paremmin esiin. Väri on hyvä.
Vaihtelu virkistää.
Voi kun löytäisi vastaavan luottokampaajan! Olen todella laiska käymään kampaajalla, pari kertaa vuodessa näistä pitkistä kutreista leikkaan latvat ja kerrotusta. Itse värjään (miehen avustuksella) osan hiuksista mustiksi.
Suositusten perässä vaan, niin minäkin omalleni löysin. :) Mäkin kävisin rahamielessä mieluummin vähän harvemmin, mutta nyt lyhyellä tukalla on hyväksyttävä luonnon lait ja käytävä vähän useammin. Ja kiva fiilishän siitä aina tulee, että sikäli kyllä kannattaa. :)
Vakkarikampaajan löydyttyä mäkin olen mennyt kampaaja päättää mitä tehdään -tyylillä. Nyt olen niin kreisissä tilanteessa, että mulla on kaksi huipputyyppiä, kun löytö ykkönen palaa mammikselta ja sillä aikaa törmäsin löytö kakkoseen, joka on ihan yhtä mahtava tyyppi. Hetkellisen panikoinnin jälkeen hengitin syvään ja päätin jäädä kakkosen penkkiin. Onpahan täydellinen varakampaaja, jos meidän aikataulut ei natsaa. (Tai hän mammautuu.)
No jopas, asiat on siis vallan onnellisesti. :)