Läksin käymään kaupungilla, ostoskuriirina tarjousviidakossa. Alelaarisuo oli helpompaa tarvottavaa kun otaksuin. Uskon johtuneen tästä sinisestä ihmiskarkotteesta, joka epäilemättä lisäsi epäilyttävyyttäni. Paras tapa liikkua tyrkkypäivillä on näemmä maalata itsestään salaliittoteorioihin yllyttävä angstilapsi. Käytävät aukeavat kuin vedet partasedälle.
Joku vastikään tiedusteli eräässä kosmetiikka-addiktien vertaisryhmässä käyttääkö joku oikeasti sinisiä ja vihreitä huulipunia ihmisten ilmoilla. No mitä? Käyttää. Suosittelen shokkivärejä lämpimästi kaikenlaisiin tungosta enteileviin tilanteisiin, kuten esimerkiksi ensi viikolla niille yksille hassuille päiville. Tämänpäiväisen perusteella väitän, että sinisellä huulipunalla henkilökohtainen shoppailureviiri tuplaantuu. Olen ollut kuvittelevinani että ihmiset ovat viime kuukausina muuttuneet kärkkäämmiksi tekemään johtopäätöksiä muista pelkän ulkonäön perusteella, mutta nyt muutan statuksen luulottelusta väitteeksi. Riemuitsen jokaisesta tilanteesta, kun pääsen yllättämään alta kulmain pälyilevän kanssaihmisen ystävällisellä hymyllä. Shoppailureviiri siinä tietysti vähän kärsii, mutta hyvän asian vuoksi, mitäpä ei.
So I love makeup – Stop judging me.
Silmät/Eyes:
Comfort Zone Eye Supreme Mascara
Kasvot/Face:
Urban Decay Naked Flushed
Huulet/Lips:
MAC Matte Royal
Friikit huulipunat ftw! Olen rohkaistunut käyttämään vihreetä huulipunaa aina välillä, ja sen jälkeen aika moni muu väri tuntuukin ihanan neutraalilta, mikä on just jees. Miksi ihmeessä kaiken pitää olla niin yksiväristä ja nudea aina? Lisää värejä. Tuo sininen on u-p-e-a! Kaikki on kantajasta kiinni. Sulla (ylläri) tämäkin toimii!
Mä en ole ihan varma, onko se muiden värien verrattainen haalistuminen hyvä vai huono asia. Aika pian ollaan siinä tilanteessa, että mikään ei riitä. Kuten esim. se mun taannoinen nudehuulipaniikki, jossa sain aika yksimielisen tuomion siitä, että kyseessä ei varsinaisesti edes ollut vielä nude. :D
Hähää! Tää on niin totta! Viimeksi tänään oltiin cittarissa (mulla sininen tukka, punamustat smokey eye meikit ja mustat huulet) ja vähän jokainen tuntui astuvan askeleen kauemmaksi huomattuaan mut. Sitä on niin hauska seurata :). Yksi epätoivoinen äiti yritti jopa käyttää mua pelotteena lapselleen: ”ei kannata Jani-Petteri kiukutella kun tätilläkin on niin hauskan värinen tukka”! Siis missasinko mä jotain olennaista vai miten mun letti liittyy kiukuttelemiseen? Sille jantterille tuli muuten varmaan ikuiset cittari-traumat :D.
Haha, WHAT? :’D En mäkään varmaan oo kärkikahinoissa Vuoden Äiti -palkintoja jaettaessa, mutta edes mulle ei tulis mieleen pelotella ketään toisen ulkonäöllä? :D Poliisilla ehkä, mutta virkapuku on aina virkapuku. :)
Kuulostaa uskomattomalta, että pelkkä huulipuna voi vaikuttaa ihmisiin :D. Mutta toisaalta kaikkea erilaista pidetään outona. Itse vain ihastelisin, jos näkisin jonkun käyttävän sinistä punaa :)
Jep. Jaksan yhä uudelleen hämmästyä ihmisten kyvystä reagoida erilaisuuteen. Huulipuna on tässä tuomitsemisen meressä vielä aika pieni tekijä.
Näyttääpäs hyvältä! Itse en ole vielä uskaltautunut astua tuonne huulipunien jännäosastolle, enenevässä määrin sekin kuitenkin on alkanut kutkutella. Oma ponitukka on saanut aikaan vain positiivista suoraa huomiota (tai sitten en ole vain nähnyt/kuullut sitä mahdollista negatiivista), jäyhät suomalaiset ovat kilvan kommentoineet positiivisesti ja kehuneet, siis ihan tuntemattomatkin ovat lähestyneet asian tiimoilta, mitä olen kovasti hämmästellyt. Toki myös ihastellut.
Seminegatiivisena tosin voisi kai pitää sellaista epäsuoraa palautetta noin yleisellä tasolla ponitukka-ilmiöstä tai muuten erikoisemman värisistä hiuksista (ja varmaan myös esim. huulipunista), aika moni tuntuu pitävän ilmiötä erikoisuuden tai muuten vaan jonkinlaisen huomion tavoitteluna ja minulla kesti aikansa tajuta, että varmaan joku ihan oikeasti luulee minunkin motiivina olleen jotain vastaavaa, kun ponitukkaan hurahdin. Ensimmäisen kerran ajatukseen törmätessäni olin melko hämilläni ja ihmeissäni, koska ainakin omalla kohdallani motiivit ”kummalisen” värisen kuontalon hankkimiseen eivät olisi voineet olla kauempana tuosta ajatuksesta. Toinen pointti mistä on tullut aavistuksenomaisia kaikuja omalla kohdallani on, että yritän olla jotain muuta kuin mitä olen (lähinnä siis vanha akka joka yrittää epätoivoisesti olla nuorekas tms.), joskaan suoraa palautetta en ole saanut. No, ehkä se sitten on vaan monien mielestä ihan kummallinen ajatus, että joku voisi haluta esim. ponitukkaa ihan vaan koska se on kiva ja ihana ja hauska ja näyttää hyvältä….
Kiinnostavia ajatuksia. Kuka määrittää mitä sinä olet ja mikä on sen ulkopuolella olevaa ”yrittämistä”?
Jäin miettimään myös tuota huomionhakuisuutta, onko se automaattisesti huono asia? Itse katson asiaa siitä kulmasta, että jos tällaisella vähäpätöisellä asialla saa heräteltyä satunnaisia vastaantulijoita avaamaan tajuntaansa omalle asenteelle erilaisuutta kohtaan, päivän hyvä työ on tehty. Huulipuna on vain huulipuna, mutta mielestäni se heijastelee myös laajempia taustoja.
No eihän se automaattisesti olekaan huono asia. Itse vain olen törmännyt siihen sellaisena melko negatiivisessa sävyssä ilmaistuna asiana.
Tosin myönnän kyllä itse enimmäkseen nauttineeni tilanteista joissa on tullut vähän huomiota, koska se on aina jotenkin niin mielenkiintoista nähdä ihmisten reaktioita. ;-)
Jep, samoilla linjoilla! :)