Hu-uuuh, mikä jännä! Mahoton jännä ja tutina kirjoittaa auki ensimmäistä tuotosta täällä Bellassa, vaikka tyypit ja tavat onkin ennestään tuttuja. Aika makeeta pintaremppaa on hei tehty viimenäkemältä ja tupa on plankattu paraatikuntoon. Huhhu, johan on jännää. Ettei vaan kumminkin nyt vähän jännittäis?
Täällä sitä nyt ollaan ja elostellaan. Omalla elämällä ja ajatuksilla, entisen kauneushöpinän sijaan. Vaikka eihän siitä kokonaan malta luopua, sen hömpän vatvomisesta että mikä sävy on syvempi ja mikä kevyempi ja että miten sairaan kauniita ja tarpeettomia juttuja voi ostaa vaan siksi että niistä tulee ilo, mutta aattelin sillee ystävällisesti laskee käden sen tekstiä tuottavan tyypin olalle ja olla vaan. Ihan hiljaa ja koskettaa. Hengittää kerran ja kaks ja tuntea. Odottaa, että se ymmärtää. Katsoa silmiin ja rohkaista, äänettä myöntää että voi puhua muustakin, vaikka niistä aiemmista onkin tultu tutuksi. Antaa sen hengitystä keventävän hiljaisuuden mennä ja rentoutua sitten.
Kertoilla niitä oikeita kuulumisia ja arjen hassuja. Huoliakin, jos niikseen. Runoilla ruusu hampaissa ja paukuttaa päätä elämän vääryyksistä. Suunnitella ja sovittaa huolella tai kiskoa hädässä hihasta haita. Antaa niiden uida lähelle ja katsoa miten käy. Katua jos kaduttaa, mutta juhlia antaumuksella aina kun on aihetta. Ja aiheettakin, jos on paha mieli.
Esitellä tiimi. Kertoa kahden tumman vaaleasta marakatista, neljän kuonon kipinöivistä luonteista ja vakaasta vastavoimasta kaiken takana. Kipuilla ja hihittää, silloin kun on tarve.
Kaikki tämä ja paljon muuta, vain tällä tarjouksella.
Onks tukka hyvin,
näkyyks pelko?
Pelko ei näy, mutta pelto näkyy ;)
Täällä ollaan!
Jee! :)
Hehee, oot kyllä mainio!
Tervetuloa takaisin! ;-)
Kiitti, huippua olla täällä!
Täällä ollaan! Lupaavasti alkaa! (Kirjoitin ensin luppavasti alkaa, mutte sekin kelpaisi!) =)
Luppava! Haluan olla luppava! Mitään pahaa ei ole koskaan seurannut luppakorvaisesta rapsutuksia kerjäävästä nappisilmästä. Tää on sovittu! :)
Nyt kun omakin kosmetiikkahöperyys on vähän laantunut enkä jaksa enää niin fanaattisesti innostua jokaikisestä suihkugeelistä, niin oikeastaan odotan tosi innolla sun vähän lifestyle-tyylisempää blogia :) Tykkään hirveesti sun kirjoituksista ja kirjoitustyylistä, joten ei huolta, täältä klikkailen itseni seuraajaksi asap! Turha pelko pois, hyvä tästä tulee :)(:
Jee-eeeeah! Loistohomma! Vielä kun pääsisin eroon korvamatona junnaavasta ”Miten pelko lähtee” -biisistä, niin olisin sinut uusien operaatioiden kanssa. :D
Olen täällä ja olen innoissani! Tästä tulee hyvä!
Iih, mahtavaa! Ihan superia, mä olen kaikesta tästä tuesta ja tsempistä ihan soikeana. <3
Ihanaa tekstiä taas, kiitos. <3
Mä raahaudun sun perässä kuin zombie tännekin. ;)
Zombikuiskaaja, lisään ansioluetteloon. :) <3 Kiitos kun seuraat!
Sun tekstiä on aina niin kiva lukea! Mäkin odotan postauksia kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. ^_^
Huippujuttu, ihanaa! Täältä pyykkää! :)
Kuten olen joskus ennenkin todennut, ihan sama vaikka kirjoittaisit sammakonkudusta, taalla ollaan! ;)
Ja hei kirjoitin! Eiks vaan että kirjoitin, älä petä nyt muistiparka..? :D Kiva kun oot. <3
Myonnetaan, kirjoitit, mut enhan ma nyt siihen lukemista toki lopettanut! :) Mielenkiinnolla jaan odottamaan uusia hengentuotoksiasi!
Jee <3
Ihana tämä hyppysi uusille urille! Mielelläni tutustun ajatuksiisi muustakin kuin kosmetiikasta :) Kieltäsi on mukava lukea ja nyt se varmasti päässee oikeuksiinsa. Onnea ja rohkeutta! T. eräs entinen vakkari tiskilläsi ja saman talon työntekijä
Kiitos, N – tunnistin kyllä sähköpostiosoitteesta heti. <3 Pakko myöntää, että sait mut ihan jumiin tuolla saman talon työntekijällä. Kuuntelen onttoa kuminaa muistilokeroissa, mutta toistaiseksi ei tärppää. Ehkä se sieltä vielä tulee. :)
Nooh, saman ja saman, siellä toisessa päässä kompleksia. Niin kaukana, että ruokkiksella ehti pikaisesti shoppaamaan teillä :)
Niinniinniiniin, SEN, joo joo! Vähän pitkällä sytytyksellä taas tällä kertaa. :)
Jihuu, oi oi oi!
Lifestyleä tällä sun maailmankaikkeuden ihanaisella punakynällä – I’m SO in. Edelleen. Tykkään vaan sun tavasta kirjoittaa kuin hullu puurosta. Aamupalana, iloon tai suruun. Illan viimeisten hitaiden soidessa ja punaviinin viimeisten pisaroiden hävittyä scrollaavien sormenliikkeiden säestämänä.
Kiitos Ihana Petra, luen tarinaasi yhtä ahmien kuin meikkipostaukset.
Kata
Voi eiiiii, miten ihanasti kirjoitettu! Nostan lasia, kilistetään! Pus!
pelko pois! mukana seurataan. tästä tulee kivaa!
Hiii, niin tulee! Ihanaa! :)(: