Nakkipaketin lisäksi saatoin lauantaina nauttia myös muutaman jäykän energiajuoman paikallisessa anniskelulastentarhassa. Terkkuja nuoruuden meikälle: Ei, se pitkä huokaus ei vielä ollut krapula.

Kroppa otti ja sydämistyi tästä harha-askeleesta niin, etten vieläkään ole ihan varma viikonpäivästä. Päivän tapahtumien perusteella veikkaan maanantaita.

Viikot ovat tavanneet alkaa asuntonäytöllä, joka tässä sikolätissä edellyttää niin ryydyttävää siivoamista, että otsasuoni sykkii jo pari päivää etukäteen. Ovesta poistutaan julmassa kiireessä ja kaikki sotakirveet pystyssä ja toistaiseksi käteen ei ole jäänyt edes tarjouksen varjoa. Sitä se on, kauppa ja merenkulku. Oli maanantailla muitakin tuntomerkkejä.

Nettiyhteys pätki, etätyöpöytä hävisi, tärkeä lomake oli kuollut pystyyn palvelimelle ja lisäsin nitojaan niittejä.

Niin. Pidin mielestäni nitojasta kiinni ihan niin kuin ennenkin, mutta onnistuin nitomaan ensimmäisen niitin pystyyn oikean käden etu- ja keskisormeen. Loppupäivän kirjoitin sähköposteja pelkällä nimettömällä ja onnittelin itseäni iän tuomasta viisaudesta joka näppäimellä.

Kolmen tunnin päästä tämä viikonpäivä on historiaa minä jatkan elämääni yhden kantapäällisen kokeneempana. Auvoisaa alkuviikkoa. Kyllä se tästä.