Mietin varmuusvarastoa, huoltovarmuutta ja sotaa. Lakkasin lukemasta kaikkia uutisia ja valitsin lähteet. Nostin katseen ruudusta ja pelasin korttia. Voitin. Hävisin. Jaoin. Kannustin koululaista, tsemppasin ja patistin. Selitin, lohdutin ja kiivastuin. Sanoin pahasti. Otin vastaan turhautumisen, kiukun ja epävarmuuden. Perustelin ja piirsin mittakaavaa. Tuin. Pahoitin mieleni, vaikka yritin olla vahva. Huusin. Pyysin anteeksi, halasin ja paijasin. Ostin…
Avainsana: Hetket ja fiilikset
Paluu kesäkoomasta
Hei okeiii, olin pitkään poissa, mutta oliko välttämätöntä lähettää muistokimppuja kotiin, häh? Tullaan, tullaan! Pitkä lomapätkä blogista oli täysin suunnittelematon, mutta kun elämä tulee ja tapahtuu, on mentävä mukana. Täällä kuitenkin ollaan ja ihanaa nähdä, että niin moni on käynyt kurkkimassa arkistoja sillä välin kun meitsi kirmasi muina kesähassuina pisin kyliä. Löysittekö mitään mielenkiintoista? Vaihdetaan…
Joulukooma 2018
Hephoi, ja huh – vuoden 2018 kiristysote alkaa hiljalleen helpottaa. Joulunalusaika on ollut jokaisessa työpaikassani kiireinen, mutta tuntuu, että tänä vuonna pyöritystä on kestänyt erilaisten hulinoiden merkeissä lokakuun alusta saakka ja vaikka rakastan työtäni täydellä sydämellä, olen ikionnellinen rötväilylomasta, jonka sain buukattua tähän joulun ja vuodenvaihteen väliin. Aattoa edeltävä viikonloppu meni vielä tutusti viime hetken…
Sinä ja minä
Hei sinä, kiva että olet siellä! Mitä kuuluu? Mistä tupsahdit? Luetko aamukasteessa tai liikennevaloissa? Tuskin slummitalossa? Eh? Sori. Huuli on halpaa kun jännittää. Edellisestä kerrasta on niin kauan, että asennon löytäminen on hankalaa. Mistä jutellaan? Vaihdetaanko kuulumiset? Tänne kuuluu hyvää. Kerään edelleen huulipunia laatikkoon ja koirankarvaa lattialta. Siippa on toistaiseksi jaksanut ylläpitää tiimihenkeä ja pienoispainos…
Huoleton muuttaja
Moi, Tervetuloa! Sain just kannettua laatikot ovesta sisään, mut pitäkää hei kengät jalassa kun en oo vielä ehtinyt siivota. Taulut on vielä ripustamatta ja jääkaappi on tyhjä, mut tässä tää nyt ois – mun uusi koti. Kahvimaito on vielä kaupassa, mutta kuulumiset ja mustaa sumppia jaetaan terassilla kohta, käykäähän peremmälle. <3
Halataan kun tavataan
Tämä on Viilankantoluvan viimeinen blogiteksti. Olisi ihana sanoa, että tätä kirjoittaessa juon kallista kuohuvaa klassisen musiikin tahdissa, mutta todellisuudessa täällä vietetään ihan tavallista lauantaita iltapäiväaamukahvin seurassa. Lapsella on influenssa ja minä palasin työmatkalta aamuyöllä. Kissa kerjää ruokaa ja kämmenet hikoavat. En tiedä mitä sanoa. Ensimmäistä kertaa en halua kirjoittaa. En tätä selitystä teille, enkä mitään muutakaan. Oloni…