Halataan kun tavataan

Tämä on Viilankantoluvan viimeinen blogiteksti. Olisi ihana sanoa, että tätä kirjoittaessa juon kallista kuohuvaa klassisen musiikin tahdissa, mutta todellisuudessa täällä vietetään ihan tavallista lauantaita iltapäiväaamukahvin seurassa. Lapsella on influenssa ja minä palasin työmatkalta aamuyöllä. Kissa kerjää ruokaa ja kämmenet hikoavat.

En tiedä mitä sanoa. Ensimmäistä kertaa en halua kirjoittaa. En tätä selitystä teille, enkä mitään muutakaan. Oloni on hikisiä kämmeniä lukuunottamatta niin tyyni, että luulen elimistön menneen stressin aiheuttamaan lamaannustilaan.

Muutos on hyvästä. Sen murehtiminen vie energiaa, jolla voi vaalia positiivisuutta ja iloa. Viilankantolupa oli harrastus, työ ja henkireikä, mutta sen aika on tullut tiensä päähän. Blogi ei muuta eikä jatka elämäänsä muualla, vaan hyvästelee teidät tässä ja nyt.

Kiitän sydämeni pohjasta Bastellan ihanaa perhettä, joka otti nilkuttavan höyhenpallon siipiensä suojaan, opetti lentämään ja luottamaan suuntavaistoon.

Kiitos sinulle, rakas lukija. Toivottavasti elämä on sinulle lempeä. Oli ihanaa päästä kurkistamaan mietteisiinne. Pysykää valppaana. Ja kyllä, se tarttuu.

(Ei, sen aikana ei voi meikata.)

21 vastausta artikkeliin “Halataan kun tavataan

  1. Nyyh, sinä sanallinen piristys päiviini. Oma blogaaminen on ollut usein rämpimistä ja jotenkin aina sun tekstien lukeminen on vähän kolannut lunta omienkin blogitekstien edestä. Kun sä vaan osaat pistää noita kirjaimia ja sanoja hyvään järjestykseen. Kiitos!

    1. Kiitos ihanista sanoista. Mua huvittaa että mun harrastelu on sulle kolaamista, kun sä olet kumminkin meistä se, jonka töitä on julkaistu ja esitetty lavalla. :) Höpsö, nähdään pian. <3

  2. Apua, mä en tiedä mitä sanoa! Muuta kuin että älä katoa kuitenkaan muuten, vaan pidetään yhteyttä jookos? <3

  3. Eikäääääää :'(

    Olen surullinen mutta toki kunnioitan päätöstäsi. Pysytään kavereina <3

  4. <3 voi kun tavattais ja halattais piankin. En kyllä yleensä halaa. Mutta sua voisin. Olet ihana. <3

  5. Sun blogia on ollut ilo seurata, tyylisi osuu ja uppoaa tänne täysillä.
    Ihanaa jatkoa sinne! <3

  6. Kaipaus jää… Istun tässä vähän tyhmänä sormet näppäimistöllä valmiina kirjoittamaan jotain syvällistä, mutta ei nyt irtoa. Olen vähän lievässä shokkitilassa. Sinulla on seesteinen olo, se huokuu tänne asti. Hyvä niin! Tulehan moikkaamaan Glitz & Glamiin, jos ennätät kiireiltäsi. :)

  7. :'( mutta niin se elämä vie… Kiitos näistä teksteistä ja keikkea hyvää! :)
    Eihän sitä koskaan tiedä jos tylsistyt ja luot alter-egon ;D

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.