Mietin varmuusvarastoa, huoltovarmuutta ja sotaa.
Lakkasin lukemasta kaikkia uutisia ja valitsin lähteet.
Nostin katseen ruudusta ja pelasin korttia. Voitin.
Hävisin. Jaoin.

Kannustin koululaista, tsemppasin ja patistin.
Selitin, lohdutin ja kiivastuin.
Sanoin pahasti.

Otin vastaan turhautumisen, kiukun ja epävarmuuden.
Perustelin ja piirsin mittakaavaa.
Tuin.
Pahoitin mieleni, vaikka yritin olla vahva.
Huusin.
Pyysin anteeksi, halasin ja paijasin.
Ostin elämäni ensimmäisen hanaviinin.
Suljin oven ja itkin yksin.
Allergiakausi alkoi.

Levitin joka ilta vartalovoidetta, koska tuntui siltä, että pitää.
Iho pehmeni, silitin.
Peruin kosmetologin ja epiloin. Turhautti.

Suihkautin hajuvettä omaksi iloksi ja hengitin syvään.
Otin kissan syliin ja mukauduin. Ne ei tiedä tästä mitään.

Join viiniä etänä, nauroin.

Käytin kasvonaamiota kolmesti.
Meikkasin lounastauolla ja söin töissä.
Lisäsin huulipunaa ja iskin silmää.
Tseh.

Lenkitin koiraa useammin kuin aiemmin, kävelin pidempään.
Löysin uusia teitä ja astuin mutaan, hymyilin ja nyökkäsin.
Lämmitti.

Samassa veneessä.

Veneessä joka vuotaa, mutta jonka vakauteen jokainen voi vaikuttaa. Puhallan syvään kymmenettä kertaa tänään ja luotan. This too shall.

Passsss.