Eilen julkaistu Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeistus Vaikuttajamarkkinointi sosiaalisessa mediassa herätti ajatuksen. Ohjeistuksessa todetaan näin: ”Yritys ei voi valjastaa työntekijöitään mainostamaan tuotteitaan minkäänlaisissa yhteyksissä yksityishenkilöiksi tekeytymällä.” Pysähdyin pohtimaan ensisijaisesti kahta asiaa: Olenko bloggaajana yksityishenkilö vai en ja voinko aiheuttaa ongelmia työnantajalleni, jos en selkeästi avaa yhteyksiä blogiminän ja työminän välillä? Olen kypsytellyt ajatusta oman uratarinani avaamisesta…
Avainsana: Minä
Kirkko, Iisakin
Tiedättekö sen tunteen, kun korvanlehdet hiessä yrittää ja yrittää, eikä sen seurauksena mikään onnistu? Hyvä! Siinä pisteessä on nimittäin rämmitty nyt kolme viikkoa ja tänään on aika avata tulppa vapaan rupattelun-hupattelun merkeissä. Neljän kohdan tilannepäivitys, olkaatten valintanne mukaan hyvät, huonot tai muu, mikä. 1. Viimeiset kolme viikkoa olen priorisoinut koulua. En taaskaan malttanut levätä laakereillani…
Kolmenkympin kriisi
Viinilasin äärestä päivää. Olin suunnitellut tälle illalle juttua jostain paljon kevyemmästä, mutta tämä teksti haluaa tulla ulos ensin. Ihohuokoset erittävät kriisiä. Sain keväällä masennusdiagnoosin ja lääkityksen. Kemikaalit purevat ja pää alkaa nousta pohjamudasta, joten on oiva aika reflektoida syitä ja seurauksia – koska fysiikan lakien mukaanhan kaikella on. Näyttää todennäköiseltä, että mieli on ollut remontissa…
Ajasta ja hallinnasta
Vuoden ensimmäinen iltapäivä astelee verkkaisesti alkuillan sineen ja mieli hapuilee suuntaa. Vuosi 2017 oli vakaa, mutta rosoa jäi hiottavaksi. Laminoitu sileys saa varmankin jalan luistamaan ja paras askel etenee kai sopivasti karheassa. Hapuavasti haaveilevan sielun tueksi etsin jotain mihin piirtää, värittää tai kirjoittaa keveästi huomioiden. Vuoden viimeisenä iltana, autiossa kaupungissa löysin. Ajan siivoaminen kuulostaa hätäiseltä…
Syntilista
Koen tarvetta pienelle puhdistautumiselle. Viime päivät ovat menneet niin liukkailla kiskoilla, että häpeäkseni joudun tunnustamaan: Nipistäneeni yöunia. Tämä toimenpide aiheuttaa lähipiirille kohtuutonta kärsimystä. Saatan vaikuttaa hiukka takakireältä normaalioloissakin, mutta näkisittepä sen väsyneen irvileuan. On hyvin lähellä ettei siipan eteen tarvita kaksikirjaimista etuliitettä. Laiminlyöneeni blogin. Kahden päivän kirjoitustauko kiristää selkärangan kireälle kuin jousen ja odotan napsahdusta kallonpohja kireänä. Rutisee jo….
Hammaslääkärihymy
Piinapenkistä on moneksi. Viime kerralla verhosin itseni rauhoittavaan siniseen ja tänään sain kopelointikäynnin päätteeksi viritettyä kasvoille tällaisen. Syypää mun hymyyn lienehi sellainen onnekas sattuma, että tällä kertaa koko käynti kulutettiin purentakiskon viilaamiseen. Ei kipeitä ikeniä, ei kihelmöivää kasvohermostoa. Muovipöly tukassa ei tunnu pahalta ollenkaan. Havahduin tähän kiskoasiaan kun voimaeläimeni Eeva kirjoitti aiheesta. Se on jännä miten kevyellä otteella…