Koen tarvetta pienelle puhdistautumiselle. Viime päivät ovat menneet niin liukkailla kiskoilla, että häpeäkseni joudun tunnustamaan:
- Nipistäneeni yöunia. Tämä toimenpide aiheuttaa lähipiirille kohtuutonta kärsimystä. Saatan vaikuttaa hiukka takakireältä normaalioloissakin, mutta näkisittepä sen väsyneen irvileuan. On hyvin lähellä ettei siipan eteen tarvita kaksikirjaimista etuliitettä.
- Laiminlyöneeni blogin. Kahden päivän kirjoitustauko kiristää selkärangan kireälle kuin jousen ja odotan napsahdusta kallonpohja kireänä. Rutisee jo.
- Hylänneeni hygieniastandardit pakon edessä. Näkisittepä meikkinurkkani. Itkettää.
- Sivuuttaneeni kotivelvollisuudet. Samat tiskit seisovat pöydällä neljättä päivää ja olen melko varma, että ne ovat alkaneet paritella. Mikä muu selittäisi sen vaalean möhmän? Myös vaatehuone on ajautunut kaaosmaisuudessaan siihen pisteeseen, että olen katsonut parhaaksi seuloa läpimustaa vaateparttani otsalampun kanssa suoraan lattialta. Eheh.
- Jääneeni piinalliseen kahvikoukkuun. Voin silmää räpäyttämättä maksaa kupillisesta suodatinsumppia kolme euroa ja jättää vaikka lounaan väliin, kunhan kofeiinissa piisaa. Vatsahaava, pian nähdään!
- Tenheeni jotain ilmeisen väärin myös lemmikinomistajana, sillä tätä kirjoittaessa kissa oksensi olohuoneeseen jotain mikä näytti karanneen Stephen Kingiltä ja koira kuspaskoi eteiseen. Sisälle! Aikuinen äijä! Tekisi mieli höystää tämä ilmaus rumalla sanalla, mutta turha kai sitä on enää takaisin tunkea. Maito on ns. maassa. Haluatteko tietää paljonko 20-kiloisen paimenkoiran–no ette. Antakaa mun huokaista.
Summasumsumsum, olen pissinyt aikatauluni. Otin kontolleni yhden supermielenkiintoisen kielenhuoltoprojektin, mutta arvioin siihen kuluvan ajan täysin poskelleen. Tilanne muistuttaa hieman viime kevään koulustressiä – sillä erotuksella, että nyt olen oikeasti vastuussa sanomisistani. Joudun siis vielä hetkeksi jättämään teidät ilman varsinaista sisältöä ja kuvittelemaan mielessänne parittelevia puurolautasia ja sitä eteisessä juuri tapahtunutta iloista yllätystä. Ja kyllä, uskon että se äskeinen on mulle ihan oikein.
Lupaan (sekä itselleni että teille) palata normaaliin päivärytmiin mahdollisimman pian. Toivottakaa onnea!
Ps. Lattianpesuaine on loppu.
* * * * *
Really? There really are only 24 hours in a day?
Onnea toivotan ja tsemppiä – jaksetaan me odottaa :) Ja niin jaksaa ne astiatkin. Ehkä siippa kyllästyy niihin ja… ?
Tänä vuonna tämä pimeys on aiheuttanut mulle sen että ilman ylimääräisiä projektejakin on ruvennut jäämän unet vähiin – ei oikein ymmärrä, miksei voi nukkua pitempään vaan herää ja tämä sitten tietää kahvinkulutuksen nousua, kun ei enää viitsi yrittää nukkua ja päättää vaan nousta. Melatoniinia hankinnassa ja kirkasvalolamppu kaivettu esille :/
Ah, se kirkasvalolamppu. Ihan oikeasti täytyy kokeilla onko siitä avuksi. Kiitos myötätunnosta. <3
Syntilista syynätty läpi. Pahin synti näyttäisi olevan unesta tinkiminen. Nukkua täytyy! Muut kohdat menevät kaikki tuon ykkösen piikkiin. Pysähdy, silitä itseäsi päälaelle ja suo itsellesi hellä hymy. Me odotamme täällä.
<3
Huh! Kuulostaa… jokseenkin kaoottiselta! No kuka näitä blogeja ehtii lukemaan muutenkaan! ;)
Niijustii!
Voih! Tsemppiä!! Välillä on pakko luistaa kaikesta, jopa kaataa kaikki velvollisuudet siipan harteille. Onnea on ymmärtävä (ja pitkäpinnainen) siippa!
Terveiset muuten Pirkanmaalta, tämä lukija vaihtoi toistamiseen maakuntaa tänä vuonna :) Jospa ehtisin taas kommentoimaankin useammin… Siis no worries, ei tämä vakkarilukija ole mihinkään kadonnut :) Ehkä vaan vähän hukkunut muuttolaatikoiden sekaan (miten niitä voi aina van riittää!?!?!!) :D
No onnea on, todellakin.
Ja hei kiva kuulla tilannepäivitystä! Pirkanmaa kuulostaa hyvältä. :)
Pistetään kaikki tämän mustan,sateisen ajanjakson piikkiin! Täällä on ihan samat tunnelmat.kuvittele että olen ollut imuroimatta 5 päivää,ja se on jo saavutus tässä työssä,villakoirat vilisee nurkissa.mutta kun ei vaan jaksa niin ei jaksa.hävettää,mutta pakko myöntää että stressi ja syksy ei sovi mulle.
Anna puurolautasten paritella ihan rauhassa,ompahan heilläkin jotakin mielekästä tekemistä ;)
Rauhallista ja toivottavasti stressitöntä joulun odotusta sinulle!
Kiitos ihanasta viestistä! Huojentavaa kuulla, että pimeys lamaannuttaa muitakin.
On sulla kyllä aina sana hallussa, heh. Ei muuta kuin tsemppiä ja asiat tärkeysjärjestykseen, me kyllä jaksetaan odottaa :)
Kiitos, kiva kuulla! :)
Mikä siinä onkin, että kiireessä kaikki mahdollinen tuntuu menevän pieleen… Onneksi blogi odottaa tällaisten aikojen yli ja tiskien voi antaa rauhassa paritella. Valtavasti tsemppiä ja vuorokauteen ainakin kymmenen lisätuntia!
Kiitän! <3
Petra-pieni, maailma saattaa tulla valmiiksi ennen joulua, mutta meistä ja pinnistelystämme riippumatta ;). Relaa. Kyllä täällä ootellaan. Kielenhuoltojuttu on ensisijainen, kun on luvattu. Koiran sietäis kyllä lopettaa moinen :).
No niin sietäis! Mur.
Kiitos tsempistä. :)
Hei, olen hiljaisena lukijana seurannut blogiasi ja hykerrellyt juttujasi päivittäin. Upeaa, miten jaksat kirjoittaa niin hyvää tekstiä tiiviiseen tahtiin! Pidä nyt vaan ihmeessä blogipaussia hyvällä omallatunnolla. Sitten taas uudella innolla kun kiireemmät velvollisuudet on hoidettu. Oikein hyvää joulun aikaa ja KIITOS kun kirjoitat! Nimim. blogiasi seuraava nelikymppinen maatuska
Voi kiitos, olipa valloitavan ihana viesti! Kiitän kovasti! Ihanaa joulunodotusta myös sinne. :)
Normaali päivärytmi? Onko se jotain syötävää?
Ehkä! Jos mä syön sen aina pois, niin sittenhän sitä ei ole! Piileskeleekö se siis ruisleipäpussissa vai maitotölkissä?
Tsemppiä! :)
Ja hei, älä välitä. Mulla on ollut lattianpesuaine loppu ainakin puoli vuotta. Tiskiaine, se käy kaikkeen. ;)
Kiitos! Ryhdistäydyn. :)
Good luck, Sweety Darling, joo on katsottu Ab Fab-sarjaa ja idolini on Edina. Tuon sun tekstin perusteella sun päivä on kyllä hyvin samanlainen ollut kuin hänenkin päivänsä. :D
Koiran kanssa olen huomannut itse, että kun käy sen kuslenkin verran pihalla niin oma pääkin tuulettuu vähäsen ja ajatus juoksee paremmin. Joten se ehkä kannattaa paremmin kuin lattian siivoaminen. Muut asiat voi laittaa sitten tärkeysjärjestykseen. Unestakin voi tinkiä vähän aikaa. Astioille vois esittää toiveen, että jos pariutuvat niin tuottaisivat tulokseksi lempiastiasarjaa eikä hometta. Mulla ei oo toivominen vielä tuottanut tulosta, jospa sinä toivoisit tehokkaammin.
Lykkyä kielenhuoltoprojektin kanssa, me blogisi lukijat jaksetaan kyllä odottaa. Tämä on odottamisen arvoinen blogi! <3
Haha, kyllä niiden koirien kanssa pihalla käydään – tää oli vaan joku erikoisnumero. :) Kiitos kannustuksesta!
APUA! (Joo, luen tällä hetkellä postauksia ihan käsittämättömässä järjestyksessä.)
Haha! :D Tilanne on onneksi jo paljon tasaisempi. Se vaan helpottaa oloa jo sekin, kun saa vähän purettua sydäntä. :)