Vuoden ensimmäinen iltapäivä astelee verkkaisesti alkuillan sineen ja mieli hapuilee suuntaa. Vuosi 2017 oli vakaa, mutta rosoa jäi hiottavaksi. Laminoitu sileys saa varmankin jalan luistamaan ja paras askel etenee kai sopivasti karheassa.

Hapuavasti haaveilevan sielun tueksi etsin jotain mihin piirtää, värittää tai kirjoittaa keveästi huomioiden. Vuoden viimeisenä iltana, autiossa kaupungissa löysin.

Ajan siivoaminen kuulostaa hätäiseltä harha-askelelta. Selkeän pinnan alla kuplivilta onteloisilta laavakiviltä, joiden järjettömyys vaatii luopumaan tutusta ja suorasta. Kokeilemaan uutta ja pinnistämään yli totutusta, jossa voi askeltaa katsomatta.

Toisaalta höttöiseltä, helpolta jossa ei voi tehdä väärin. Riittääkö huoleton pölyjen puhaltaminen lattialle vai pitääkö harkiten pinnoittaa vahalla? Tämän äärellä istun katse pihatiessä viipyillen ja annan hupsulle tilaisuuden. Näytä, kokeillaan yhdessä.