Lomalla Turkissa

Mehustelin jokin aika sitten jännää elämystä perinteisessä turkkilaisessa saunassa eli hamamissa ja nyt sitten niitä muita kokemuksia. Turkki oli meille kaikille eka kerta; aikuisille kohteena ja lapselle aurinkolomana.

dav

Jännäsin etukäteen mm. kolmen vaalean ihon suojaamista auringossa (onnistui!), paikallista liikennettä (villiä mutta sujuvaa!) sekä tungettelevia kauppiaita (välillä ahdisti), mutta kaikista ennakkoluuloista huolimatta viikon all inclusive -köllöttelyloma Sidessä teki erittäin nannaa ja voin lämpimästi suositella tätä kaikin tavoin helppoa rantalomaa, jonka väräjävä lämpö kumpuilee mielessä vielä pitkään.

dav

Side

Turkki valikoitui matkakohteeksi etäisyyden, hintatason ja lämmön perusteella ja vaikka maassa onkin tällä hetkellä poikkeustila, tohdimme pienen taustoittamisen jälkeen lähteä turreilemaan vallitsevasta poliittisesta tilanteesta huolimatta. Side on rauhallisempi kuin naapurinsa Alanya ja Antalya mutta silti samalla aurinkoisella nurkalla ja järkevän automatkan päässä näistä kaupungeista.

lennot_turkki.jpg

Lennot ja hotelli

Varasimme matkat omin päin pienen mutkan kautta. Tsekkasimme matkatoimiston sivuilta houkuttelevimman hotellin (meille se oli Luna Blanca Resort & Spa) ja summittaiset lentoajat (edullisimmin kyyditti Turkish Airlines) ja poimimme sitten varsinaiset lennot ja hotellivarauksen omatoimisesti varaussivustojen kautta, säästö n. 150€/nassu. Hotellin vaatimustasona oli spa, merinäköala, vesiliukumäki ja edullinen all inclusive. Lennot sisälsivät yhden vaihdon Istanbulissa ja matka sujui älypelejä pelaillen ilman kiukuttelua myös äidiltä.

Lentoparkki

Helsingin päässä buukkasimme autolle viikkohoidon Air Parkki -palvelusta, joka oli paitsi edullinen (viikkohinta n. 30€), myös kätevä (pysäköintihinta sisälsi kyydit auton ja terminaalin välillä 10 min varoajalla). Suositus!

Turkin päässä varasimme kyydin Antalyan ja Sidessä sijaitsevan hotellin välillä jostain taksipalvelusta, jonka nimeä en tähän hätään enää löytänyt. Ilmastoitu taksi vesipulloineen oli kullanarvoinen etappi kolmetoista tuntia kestäneen matkan ja kentällä yllättäneen laukkuepisodin jälkeen. Taksin hinta tunnin matkasta noin 30e.

Kielimuuri

Vaikka lensimme sisäisen lennon Istanbulista Antalyaan, pakaasit toimitettiin kansainväliseen terminaaliin, johon meidät elekielellä ohjattiin kulkemaan terminaalin ulkokautta. Onneksi ehdimme passittaa ovesta ulos vain perheen parrakkaan jäsenen, sillä sisään ei tietenkään enää ollut asiaa. Kun siippa jäi terminaalin lasioven väärälle puolelle ilman passia ja me lapsen kanssa sisään passien kanssa mutta väärään terminaaliin, ilmassa leijaili tonnin seteli jos toinenkin. Noin viiden, terminaalissa väsymystään itkevää lasta raahaten hölkätyn kilometrin jälkeen yhytin kaikki kolme laukkua ja pääsimme taivastelemaan pilkkopimeällä moottoritiellä ohi sujahtelevia kypärättömiä motoristeja.

bty

Turkkilainen ruoka

Hotelli täytti odotukset. Käsittämättömän pitkät pöydät notkuivat kymmenittäin ruokia monta kertaa päivässä ja kaikki mahdolliset lasiin valuttavat hanat olivat vapaassa käytössä. Jälkikäteen vähän harmittelen, että ehtymätöntä mojitolähdettä tuli hyödynnettyä niin vähän, mutta toisaalta vesi teki kyllä helteessä kropalle parempaa – ja varmaan perhesuhteillekin. Kokit kääntelivät hymysuin toiveiden perusteella munakkaita, kaloja ja lihoja, mutta näin olen muidenkin kuullut sanovan: Ruoka on Turkissa hyvää.

dav

Hotellin uima-allas ja liukumäkiepisodi

Aktiviteeteiksi riitti minulle ja juuri räpiköimään oppineelle lapselle altaan reunalla löhöily ja polskuttelu ja vikkelästi tylsistyvälle siipallekin piisasi puuhaa liki tauotta pyörineissä tikkakisoissa, peleissä ja allasjumpissa. Allasjumppaan meinasin itsekin haksahtaa, kun sen vetäjä väläytti ensin hymykuoppaa ja sitten pyykkilautaa – mutta muistin viime hetkellä siviilisäätyni ja pituuteni, enkä uinut syvään päähän. Liukumäkeen jäimme jumiin vain kerran.

Viimeisenä iltana lapsi ei uskaltanutkaan laskea tuttua mäkeä ilman, että joku lähetti ylhäältä matkaan ja otti alhaalla vastaan (siippa heitteli tämän sattuessa tikkaa ja kunnia rappusraviin oli yksin allekirjoittaneen), mutta kun lapsi jahkasi lähtötelineissään riittävän pitkään, oli henkilökunta ehtinyt sulkea rappusiin johtavan korkean metalliportin ennen kuin edin alas. Seisoin kaikkea muuta kuin kastumiskelpoisessa hellehepeneessä korkean metalliportin takana samalla kun lapsi kiljuu hädissään liukumäessä, kun loppupäässä ei näkynytkään tuttuja. Vaihtorahat jäivät tässäkin kaupassa niukaksi.

cof

Liikenne

Turkkilainen liikenne on vauhdikasta ja kuritonta, mutta ainakin Sidessä ja Antalyassa sujuvaa. Suomeen palattuani tunsin äkillistä joukkoon kuulumattomuuden tunnetta, kun vilkulla ja pahoittelevilla sorisorisorisori-eleillä ei saanutkaan mitään aikaan. Vuokrasimme hotellilta ensin sähkömopon, sitten vähän vanhempaa saapumiserää edustaneen avojeepin ja viimeiseksi ihan perinteisellä tavalla ilmastoidun henkilöauton. Terve vaan kotopuolen turvaistuimille ja -vöille ja hiljainen vilkaisu sinne omaan karmalaariin, josta onneksi löytyi tälle matkalle joustoa.

dav

Vinkkejä turkkilaiseen liikenteeseen:

  • Älä luota liikennevaloihin
  • Muista vahtia sivupeilistä myös penkan puolta
  • Käytä ja seuraa vilkkuja
  • Mene, jos on tilaa
  • Hyödynnä paikannusta ja puhelimen karttaa (toimii myös ilman nettiä, en tiennyt!)

Sähkömopolla kurvailimme hotellin läheisyydessä suht rauhallisilla kaduilla ikäänkuin lämmittelyksi ja hihittelimme siipan keräämille arabiankielisille tervehdyksille. Ainahan se on ollut tumma ja parrakas, mutta että näin tumma ja parrakas, hah! Aina kun liikuimme kolmestaan, sisäänheittäjät hätyyttivät meitä väsymättä, mutta kun siippa päivällä vaelteli samoilla basaareilla yksinään, hän sai osakseen vain hiljaisia nyökkäilyjä ja marhabaa.

dav

Jeeppivainaalla huristelimme tsekkaamaan sekä kuulut Manavgatin vesiputoukset (kuulut voisi todellisuudessa korvata sanalla luihut, hmh, kuva yllä) että varsinaisen Manavgatin kaupungin (jossa lautaselle keottiin aito turkkilainen kebab, nams!) ja villinä korttina läheisen Değirmeni-järven vuoristoiset maisemat. Päivän päätteeksi meille ajan patinoimat kasvonsa näytti vielä Siden vanhakaupunki (nätti, mutta ylihinnoiteltu kuten nämä usein) ja koen, että tutustuimme nähtävyyksiin riittävästi. Siippa kurkkasi vielä vanhat antiikin rauniot, mutta väsyneimmät 2/3 priorisoivat tässä välissä jätskitauon.

side_nahtavyydetdavdavdavdav

Erikseen vielä sydämellinen suositus tuolle päämäärättömälle autoseikkailulle kaupungin ulkopuolella. Vanha avojeeppi pääsi oikeuksiinsa vuoriston pittoreskissa maisemassa ja raikas ilma tuuletti helteessä hautuneita keuhkoja. Vaikka pappaiän saavuttanutta hyrysysyä sai kuulemma kuskin paikalta ihan tosissaan ajaa, ei takapenkin meiningissä ollut valittamista. Matalat kivitalot ja laiskat lammaslaumat vilahtelivat siellä täällä ja tietyön merkiksi pystytetty ajokieltomerkki kierrettiin hyvässä yhteisymmärryksessä paikallisen avolavan perässä. Bensamittaria oli turha vahtia, sillä se näytti tankkaamisesta huolimatta sitkeästi liki nollaa. Ilta-ajelulla maaseudulla pääsimme vielä osaksi astetta sympaattisempaa (mutta tutulla tavalla äänekästä) vappumarssia ja leikitimme lapsen paikallisessa leikkipuistossa.

vuoristojarvi

dav

Ostoksille Antalyan keskustaan läksimme viimeisenä päivänä ihan tavallisella henkilöautolla, karttapalvelun avustamana. Antalyan liikenne seisoi, mutta reippaalla asenteella se omakin kolo sieltä letkasta aina löytyi. Pysäköinti oli edullista.

turkin_ostokset

Ostokset

Turkin ostokset toteutimme keskitetysti kauppakeskuksessa nimeltä Terracity, jossa sijaitsi paitsi pyhiinvaelluskohteeni MAC, myös pari lelukauppaa sekä fiinejä miestenvaateliikkeitä siipalle. Viihdyimme nelisen tuntia, jonka jälkeen sekä rahat että kärsivällisyys olivat koko orkesterilta loppu.

Terracityn ostoskeskuksessa sijaitsi mäkkylän lisäksi Sephora ja Watsons, joista jälkimmäisessä tein muovikassillisen damagea. Turkin Sephoran hintataso oli sama kuin täällä pohjolassa, joten roposet kannattaa suunnata joko edullisiin MAC-huulipuniin tai Watsonsin täyteläisiin hyllyväleihin. Instassa jo hehkutinkin, mutta nuo mäkkylän nestemäiset mattahuulipunat olivat jostain käsittämättömästä syystä Turkissa paikoittain jopa puolet halvempia kuin täällä meillä, vaikka muutoin hintataso noudatteli tuttua kaavaa. Watsonsista bongasin paikallista kosmetiikkaa sekä useita edullisia meikkibrändejä ja kaikenlaisia hilavitkuttimia. Haluaisitteko kuulla niistä tarkemmin vai näittekö jo kaiken tarpeellisen Instagramin tarinoissa?

ostokset_turkki

Siden sää oli lämmin ja yhtä pientä ukkoskuuroa lukuunottamatta varastoimme D-vitamiinia autuaina koko viikon. Oman matkani kohokohtiin lukeutuivat yllä esitettyjen lisäksi paitsi se alussa linkkaamani hamam, myös herkku, jota ikävöin täällä koti-Suomessa jo raskaasti: kirsikka-Magnum. Matkan aikana nautiskelin useammankin erilaisen kirsikkajäätelön, kun niitä täällä napapiirin naapurissa en muista nähneeni juuri koskaan. Vai osaatteko vinkata kohti?

cof

Oletteko te käyneet Turkissa? Kuvasinko tuttua matkakohdetta, vai teille täysin tuntematonta todellisuutta? Loppusilaukseksi vielä video, jossa vanhankaupungin raunioilla kaikuva rukouskutsu sai aikaan kutkuttavan kulttuurisen säpsähdyksen.

 

 

6 Comments Lisää omasi

  1. JonnaH. sanoo:

    No just, heti iski kateus Kirsikka-Magnumista. En ole tuollaista nähnytkään, pitää varmaan laittaa Suomen päähän palautetta, että nyt äkkiä meillekin. :D :p

    Tykkää

    1. Joo se oli kyllä todella herkullinen, söin niitä muistaakseni kolme. Mmmmmmmh.

      Tykkää

  2. Anne R sanoo:

    Sä kirjoitat kyllä niin hauskasti ja lennokkaasti, että käy ihan kateeksi ☺️. Lisää vaan, ihan sama mikä aihe, kaikki kelpaa. Myöskin ihmettelen, minne on kaikki kirsikka jäätelöt kadonneet. Tännekin kelpaisi.
    Postaustoive: oletan, että sulta löytynee Macin poskipunia kunnioitettava valikoima? Mulla on haaveissa koota oma paletti Macin poskipunista ja kaipailisin ihan joltain kotimaiselta blogjaalta vinkkejä. Youtube nyt on pullollaan videoita tietty aiheesta ja kaikki on must have sarjaa… Mattaisia, viileitä, ei persikkaisia (ei sovi yhtään mulle), hillittyjä sävyjä olisi hakusessa..

    Tykkää

    1. Voi kiitos, olipa ihana kuulla! Kieltämättä tuntuu, että tungin yhteen artikkeliin liikaa asiaa, mutta kun en sit keksinyt luontevia jakojakaan, niin löin kaiken samaan. Kiva kuulla, että tekstimassa koostaan huolimatta upposi. :) <3

      Monenko sävyn paletista haaveilit? Tsekkaa ainakin rusehtavan roosaisista Blushbaby (vaalealle iholle täydellinen) ja Dame; tummemmista viileistä Mocha sekä pinkeistä Fleur Power ja Well Dressed (joka kuulostaa tutulta ja menee muistikuvieni mukaan tähän kategoriaan mutten omista, että voisin tähän hätään tarkistaa). Mattaisuus rajaa valikoimasta pois hennosti hehkuvan Peachykeenin, joka on IHANA.

      Toivottavasti löydät sopivan. <3 :)

      Tykkää

  3. Anne R sanoo:

    Kiitos hei paljon vinkeistä! Olisihan sellainen 6 napin paletti aika kiva tai sit 4 poskipunaa ja korostus/varjostusvärit. Mun ainoa Macin poskipuna tähän mennessä on juurikin tuo Dame!

    Tykkää

    1. Dame on ihana! <3 Toivottavasti saat kokooon täydellisen paketin. :)

      Tykkää

Haluan osallistua keskusteluun!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.