Aistikkaita putkia – Eeva 1951

Nonih, nöpönassut. Kahden vasenkätisen pikapostauksen jälkeen pääsin taas kiinni kunnon artiklaamiseen, eli seuraa jatkoa juttusarjalle vanhoista lehdistä. Aiemmat tarinat järjestyksessä:

Vanhojen lehtien havinaa – eli mistä kaikki sai alkunsa

Numeronkylvettäjä ja muita poimintoja – Suomen Kuvalehti vuodelta 1934

Wanhat lehdet, osa 2 – Suomen Kuvalehti vuodelta 1948

Tämänkertainen aviisi on puhdasverinen naistenlehti, tammikuun Eeva vuodelta 1951. Yritin selvitellä milloin lehden julkaiseminen on aloitettu, mutta tieto ei ollut turhan helposti saatavilla. Lähetin toimitukselle sähköpostia ja päivitän tiedon tänne, kunhan saan vastauksen. Hieno piirre tässä teknologian pyörittämässä nykyajassa, joku on aina sähköpostin ulottuvilla.

Tässä julkaisussa kosmetiikka-aiheisia juttuja on niin paljon, että ajattelin jättää yhteiskunnallisen analyysin sivuun ja keskittyä kummastelemaan viiskytluvun purnukkajuttuja. Lyhyt yhteenveto lehden muista aiheista tekstin lopussa, mutta keskitytään tänään kerrankin blogin aihepiiriin.

Kosmetiikka-aiheisia mainoksia ja artikkeliosuuksia on naistenlehdessä jo huomattavan paljon enemmän kuin kolmen vuoden takaisessa Suomen Kuvalehdessä. Edetään järjestyksessä.

Pond’s markkinoi kauneusvoiteita kaikille naisille, joilla on normaali iho. Cold Cream ja Vanishing Cream ovat mainoksen mukaan olleet 11 vuoden ajan saavuttamattomissa, mutta nyt näitä aistikkaita putkia saa taas kaikista kemikalioliikkeistä. Cold Creamia neuvotaan hieromaan ihoon iltaisin kymmenin pienin pyöröliikkein, aina voimakkaammin alhaalta ylös ja edestä taakse. (Tieto, joka unohtuu muuten varmaan monelta nykytyypiltäkin. Jos kasvot pesee ja lankkaa joka ilta alaspäin venyttävin liikkein, hieromasuunnalla alkaa vuosikymmenien kuluessa olla merkitystä.) Yllättyisitte varmaan, miten paljon tomua ja make-upia voiteen mukana lähtee – hipiä muuttuu sileämmäksi ja pehmeämmäksi jo parissa viikossa. Edistystä – enää taikoja ei luvata tapahtuvaksi samantien.

Ennen make-upia iholle ohjeistetaan taputtelemaan Vanishing Creamia, joka on erinomainen puuterinalusta – iho saa sametinsileän ja persikanpehmeän näön. Awww! Menekkiä edistämään on kuvan kera valjastettu Lady Moorea Hastings, englantilainen seurapiirikaunotar. Viiskikymmentäluvun valokuvausvälineet olivat kohtuullisen paljon armollisempia kasvomalleille kuin nykypäivän HD-teknologia. Kuvasta erottuvat hädin tuskin huulet ja kulmakarvat.

Mainoksen toisessa kuvassa aistikkaat putket on aseteltu helminauhan syleilyyn kuin nykyajan blogiotoksissa ikään. Ei taida 62 vuotta ollakaan ihan niin pitkä aika historiassa kuin äkkipikaisempi luulisi..

Seuraava kauneuteen liittyvä kohtaaminen tapahtuu sivulla 18, jossa esitellään aukeaman verran uutta hiusmuotia. 2000-luvun lapsen silmään tarjonta näyttää aika homogeeniseltä, vaikka artikkelissa kauhistellaankin uutta, korvat paljastavaa, ylöspäin suuntautuvaa ja ilmavaa kiharrustapaa. Luojan lykky, että Christian Diorin yritys keinotella muotiin pitkää tukkaa ja raskasta niskasolmua osoittautui vain uhaksi. Artikkelissa vilahtaa myös termi shinglata, jonka joku asiansa osaava saisi ilomielin sanallistaa nykykielelle. Shinglaus oli kuitenkin vuonna 1951 jo hiukan vanhanaikainen juttu, joten ei ruodita sitä sen enempää.

Muodissa olivat enintään kolmesenttinen niskatukka ja oikeastaan mikä tahansa kampaus, jossa päälaki on litistetty sileäksi ja jossain päin muualla päätä on jonkinlaista lainetta tai kiharaa. Lisätään kuvien perusteella vielä, että mieluiten sivujakauksella. Tunnistan kuvauksesta mummoni ja äitini.

Kosmetiikka-aiheiseen mainontaan päästään taas sivulla 36, jossa esitellään Peggy Sage -kynsilakkaa. Eri vivahteiden lisäksi tarjolla on myös Satin Base -niminen tuote, joka tulee levitettämän ennen kynsien lakkaamista. Ei ole siis ihan tuore keksintö aluslakkakaan. Eritoten ihastuttava (ja allekirjoittaneen mielestä rahtusen kaksimielinen) vivahdenimi on Red Banana. Tahtoo nähdä punaisen banaanin, heti! Sarjan käsienhoitosalonkeja löytyy New Yorkista, Lontoosta ja Pariisista – muttei varmaan ihan hetkeen vielä Suomesta.

Heti viereisellä sivulla pienempi ja selvästi niukemmalla budjetilla tehty mainos neuvoo, miten Tokalon-tuotteilla voidaan käydä taistoon epäpuhtauksia vastaan. Finnit ja ihomadot ovat ihon pieniä vikoja, joiden syntyminen voidaan estää oikealla ihonhoidolla. Pikkiriikkiseen pränttiin on saatu ympättyä  puhdistava ja pohjustava voide nimeltä Valkea, kahdeksassa muodikkaassa värivivahteessa myytävä puuteri sekä yötä vasten käytettävä ruusunpunainen voide. Varsinaisista ainesosista ei ole vieläkään puhetta, ainoastaan maininta ihoa parantavista aineista. No, ehkäpä mielikuva riitti silloin vakuudeksi.

Tokalonin lisäksi toinen tuote, joka ei ollut suuren firman markkinoima on Coryse-Salomé. Valikoimiin kuului Lait de Bananes, Lait au suc de Concombres, Lait a Démaquiller sekä liuta hajuvesiä. Paljon laittia yhdellä sivulla, mutta härmäläisen emännän onneksi perään oli lyöty myös selkokieliset suomennokset: banaanimaito, aito kurkkumaito ja ihonpuhdistusmaito. Banaanimaito on tarkoitettu kuivalle ja ahavoituneelle hipiälle, kurkkumaito poistaa kaikenlaisen ärsytyksen (nasta, todella tarvitsisin tätä maanantaiaamuisin) ja ihonpuhdistusmaitoa ohjeistetaan käytettäväksi iltaisin rasvan, puuterin ja maalin poistamiseen. Maalin!

Viimeinen ja kertakaikkiaan hämmästyttävä kaupattava voide on Veet, joka lupaa poistaa ihokarvat kolmessa minuutissa. Joko viiskymmentäluvun Veet on eri tavaraa kuin tämä nykyinen tai sitten mulla on esittää voiteen tehoon eriävä mielipide. Jollain tavalla huojentavaa ajatella, että jo kolme vuotta edellisen katsauksen tilanteesta eteenpäin ainakin osalla kansasta oli resursseja ajatella karvanpoistoa. Huojentavaa ja huvittavaa.

Veet, Pond’s ja Peggy Sage olivat kaikki Oy Trans-Meri Ab:n markkinoimia ja pakko sanoa, että budjetti näkyi lopputuloksessa. Suuret talot ovat dominoineet pienempiään jo ilmeisesti aika pitkään.

Lehdessä oli myös toimituksellista kauneussisältöä, palstalla nimeltä Terveyden- ja kauneudenhoidon ongelmia. Kysyjät kärsivät muun muassa:

– harmaantuvasta tukasta (valeltu rikkivoiteella, tervasaippualla ja spriillä – siis kertakaikkiaan käsittämätön harmaantuminen ilman syytä!), hoidoksi e-vitoolilla kyllästettyä ruokaöljyä; Bepanthéne Roche -nimistä nestettä, jota voidaan ottaa myös ruiskeina vereen sekä e-vitoolia myös sisällisesti. Värjäämiseen suositellaan Oriental Henna Shampoota.

– kasvojen liiallisesta pyöreydestä sekä liian punaisista poskista (kysyjänä 17v tyttö), neuvona muutaman vuoden odottelu sekä poskille (hiukan happamaan sävyyn) neuvottu kokeilemaan sitruunakäsittelyä

– alaspäin luhistuneista poskista (ikä 30v), joita ei vastaajan mielestä kannata leikkauttaa, vaan harjata kuivaharjalla ja nipistellä ylöspäin. Ohjeistus sisälsi myös erikoisen ilmalla täytettyjen poskien paineluoperaation, mutta sitä en edes yritä toistaa.

– maksaläiskistä, hoitosuosituksena kirurgiaa harjoittava lääkäri

– ihokarvoista kasvoissa (nim. Kaikki keinot koettanut), apuna tähän plastillinen kirurgia

Ei niin kaukaa haettuja ongelmia, vaikka ratkaisuehdotukset saattaisivatkin vuonna 2013 kuulostaa vähän erilaisilta.

Lehden muut aihepiirit sisälsivät paljon todella kiehuttavia verenpaineenkohottajia, kuten miesten alkoholinkäyttö ja julkinen vieraissa juokseminen sekä laittomat koeputkilapset. Pidetään tämä fiilispostauksena, eikä mennä yhtään syvemmälle noihin aiheisiin, sillä yritän tässä kirjoittaessa parhaani mukaan saada silmämunieni värin muuttumaan takaisin valkoiseksi. Ei käy kateeksi sen ajan naisia.

Kauneusjuttujen lisäksi lehdessä mainostettiin Fazerin makeisia, englannin kirjekursseja, postitse toimitettavia ompeluoppaita, Suomi-filmejä, VR:ää, Rettigin tupakkaa sekä jauheesta tehtävää mokkavanukasta. Yhteiskunta eli murroksessa.

 

Kevyemmät artikkelit käsittelivät colombiattaria, vaatehankintoja, Hollywood-juoruja, kutomisvinkkejä sekä erilaisia iskurepliikkejä ja miehiä niiden takana. Sekaan mahtui myös horoskooppi sekä yksi ”eroottinen” novelli. Termi lainausmerkeissä tarkoituksella.

Vakavampi ote oli palstalla, jossa käsiteltiin juridisia kysymyksiä koskien avioeroa.

Loppukevennyksenä takasivun sarjakuva, joka ainakin allekirjoittanutta nauratti antaumuksella. Leppoisaa sunnuntaita ja olkaa onnellisia saavutetusta.

Taustalla soi: Nat King Cole

14 vastausta artikkeliin “Aistikkaita putkia – Eeva 1951

  1. Nykyinen kirjoitusasu taitaa virallisesti olla ”singlattu”. On ihan käypä termi edelleen, tarkoittaa lyhyeksi leikattua niskaa :) Amiksessa asiakkaista sanaa käytti lähinnä +60 vuotiaat leidit :D

    1. No hyvä hyvä, yksi sana lisää valikoimiin. Adoptoin termin ’singlata’ välittömästi käytettäväksi merkityksessä ’mestata’. ;)

  2. Kiitos mahtavasta blogista ja ilahduttavasta sanailusta! :D Selvisikö muuten, mikä se numeronkylvettäjä oikein on?

    1. Kiitoskiitos! :) No se ei vielä oikein selvinnyt, mun vanhemmatkin sitä koettivat pureksia mutta eivät päässeet arvailuja pidemmälle. Pitänee kääntyä seuraavaksi isovanhempien puoleen. :)

  3. Ei ole varmaan red banana kovin kaunis sävy… taitaa olla lähinnä kaiketi ruskea? Siis aikuisten oikeasti punaisia (syötäviä) banaaneja on olemassa :)

    1. Eikuhei, niinpä onkin! Mutta oliko 50-luvulla? :D Väitän, että sävyn nimi on aiheuttanut aikalaisissa hämmennystä. :)

      1. No nyt taitaa olla niin että: Ensimmäiset banaanit jotka ilmestyivät Torontoon 1800 luvun lopulla olivat punaisia (lähde wikipedia eng.) Ja merkki Peggy Sage on ranskalainen (toimii tänä päivänäkin, aloitti vuonna 1925.) Eli vastaus kyssäriin, on ne voinu tunteakin punaiset banskut. Tosin Suomessa on varmaan ollut suut tötteröllä :D
        Hitsi että rakastan kuriositeetti tietoa… ;)

        1. No hitsiläinen, ajattelin kyllä että nimenomaan suomalaisilla, mutta se jäi näköjään kommentissa mainitsematta. :) Tulipa tämäkin selväksi. :)

  4. Voi noita terveys-ja kauneuspalstan ”kauneusvinkkejä”! Onneksi ajat ovat muuttuneet.

    1. Selkeä painovirhe. Kyseessä saattoi sittenkin olla Terveys- ja kauheuspalsta? :)

  5. Mä nauroin ehkä hieman liikaa tuolle Pallinaama-nimimerkille. Juu oli varmasti ennen eri merkitys, mutta kun on lapsellinen huumorintaju, niin..
    Rajuja vinkkejä, mutta toisaalta tuli sitä itsekin vedeltyä naamaan Clearasilia sillä sehän oli aikanaan ainut oikea kasvovesi.. Hyvä idea näin kuivaihoisena.;D

    1. Voi, Clearasil – myönnän itsekin syyllistyneeni.

      Oli siellä muutama ihan täysipäinenkin neuvo mukana, kuten ulkoilu ja riittävä uni, mutta ensimmäisen kysyjän omat päänahanhoitokeinot olivat kyllä aika puistattavia.. :D

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.