Työnaama

Olen aina ollut kevyesti ehostavaa tyyppiä. Siis nopeasti, hennosti ja värittömästi meikkaava luonnonlapsi. Ei kirkasta huulipunaa, vahvoja varjostuksia tai tarkkoja rajauksia. Poskipunaa? Vain juhlatilaisuuksiin. Tukkaa pidän auki tai ponnarilla, ei puhettakaan kiharasta tai kampauksista. Rutiineihini on alettu pikkuhiljaa syöttää uudenlaista ajattelutapaa, sillä uudessa työssäni luonnonlapsius ei ole sallittua.

Vaatetukselle on omat vaatimuksensa, mutta erityishuomiota on kiinnitettävä tähän olkapäiden välissä keikkuvaan osioon. Olen allekirjoittanut työsopimuksen, jonka mukaan meikittömyys vaatii lääkärintodistuksen. Juu kyllä, lääkärintodistuksen.

Pakkomeikkaaminen on hyvää harjoitusta itse työhön, eikä kompastu ainakaan materiaalien puutteeseen. Kynsilakat eivät välttämättä ole ainoa kosmetiikan osa-alue, jonka mopoa en ole nähnyt aikoihin. Ongelma onkin lähinnä ajankäytöllinen. Entisen vartin sijaan aikataulutan nyt aamuihini meikkaamiseen noin tunnin. Yleensä se sisältää myös tukkaväkerryksen ja vaatettautumisen. Pohjaan alkuvalmisteluineen menee noin vartti, silmämeikkiin 20-25 min, poskipunaan ja piilariasennukseen viitisen minuuttia ja loppuajassa teen tukalle sen minkä osaan ja ehdin. Huulimeikin teen töissä. Joillekin tämä saattaa olla ihan läpihuutojuttu, mutta minä myönnän muutamana aamuna purreeni hammasta kelloa vilkuillessa. On muuten uusi dödö hankinnassa, nykyinen ei tahdo pärjätä näille uusille aamuille.

Kunnollisen laittautumisen jälkeen olo on selvästi itsevarmempi, ryhti suorempi ja hymy herkemmässä. Ero kalvakkaan arkinaamaan on huomattava. Kun sotisopaan lisätään hiukan kiilaa kantapään alle ja teemapäivänä kenties hamonen pakarain päälle, voin kertoa että on muuten eri likka. Omat asiakkaani ovat tottuneet näkemään pölyisen,  huolettomasti laitetun tennarimimmin ja kerta toisensa jälkeen olen päässyt uudessa ympäristössä yllättämään. Harmaahiirulaisesta onkin kuoriutunut salonkikelpoinen leidi. Älkää antako väkinäisen hymyn hämätä, kamera aiheuttaa allekirjoittaneessa jäykistelyä.

Työn luontaisetuihin kuuluu teemapäivinä muiden tekemä meikki. Vaikka itse ajattelen pakkeloivani työminääni normaalia vahvemmin, naamani on muiden käsittelyn jälkeen selvästi dramaattisempi. Muiden meikattavana silmät tai huulet saattavat saada kokonaan toisenlaisen muodon ja toteutuksen, mikä avartaa ajattelemaan eri tavalla myös silloin, kun seuraavaksi itse heiluttaa tahtipuikkoa. Jotain tämän muutoksen laadusta kertonee myös se, että mies ei tunnista vaimoaan. Erään hameellisen ja naisellisen teemapäivän jälkeen kävelin korot kopisten siippani ohi, eikä hän tunnistanut ilmestystä ennenkuin huomasi että suuntaamme molemmat samalle autolle. Aikamoista!

Tosiaan, toisille saattaa olla päivänselvää laittautua huolellisesti ennen ulko-oven sulkemista, mutta kun itse olen tottunut piiloutumaan varjoihin, muutos on todella silmiinpistävä. Tapaa näistä työaamuista ei kyllä tule. Vapaapäivinä annan ihon levätä ja rasvoittua ja vedän tyytyväisenä verskat jalkaan. Meikittä ja tukka pisin päätä ansaittu vilkkuva hymy, se se on todellinen huomionosoitus.

Taustalla soi: Kymppilinja

6 vastausta artikkeliin “Työnaama

  1. Kiitos Petra! Blogisi on joka kerta todella ihanaa, nautinnollista ja piristävää luettavaa. Nautin etenkin soljuvasta suomen kielestä ja eteeni avautuvasta inspiroivasta kauneuden maailmasta. Blogisi kannustaa panostamaan joka päivä vähän enemmän arkilookiin ja toisaalta olemaan armollinen itselleen silloin, kun tukka roikkuu rasvaisena ja edes sitä ripsaria ei ole jaksanut vaivautua laittamaan.

    1. Voi kiitos kauniista sanoista! Mahtava kuulla että kaunistautumisen molemmat puolet tulevat mietteistäni esiin. Vaikka kosmetiikalla on kiva leikkiä, se on kuitenkin vain pintaa. :)

  2. Olet Petra kaunis, luonnollisenakin. Mutta meikit saavat sinut todella näyttämään upealta, wau!!
    Samoin kuin edellinen kommentti, nautin blogiesi lukemisesta.
    Koska pidät meikkikoulua ? Uskon, että saisit minutkin vanhan ruppanan näyttämään ihmiseltä ;)

  3. Mun on pakko sanoa kun olen joskus käynyt kempparissa, jossa myyjä on ollut täysin al natural vai mikä tämä oikea koodi onkaan, on tullut tosi outo olo. Uskon että jokainen myyjä on asiantuntija jossain mitä ko liikkeessä myydään ja tällöin meikitön myyjä ei ole kovin ammattitaitoinen.
    Sama homma oli kun kävin kampaajalla jolla oli TODELLA paha juurikasvu, siis 10 cm lähes mustaa hiusta ja blondattu kunnon betyperoksilla tai vst.
    Tai vaatekaupassa, jossa myyjällä on esim. likaiset farkut tai t-paita, joka näyttää siltä, että on nukkunut sen kanssa.
    Sen sijaan jos menee k-rautaan tai muuhun vst kauppaan on ihan normaalia ( en ole moisissa käynyt… miljoonaan vuoteen ) että myyjällä on hankkijan lippis päässä, vähintään partasänki ( hankalampi homma naisille ) ja jotain mustaa käsissä. Tämä myyjähän osaa nikkaroida ja on taatusti paras neuvomaan minua tässä pulmassa minkälainen ovenkahva sopii meille.

    1. Totta haastelet. Eikä tulisi mieleenkään patsastella myymässä kosmetiikkaa meikittä, mutta jotenkin huvitti tämä lauselma työsopparissa – ihan kuin joku olisi joskus tullut töihin ilman meikkiä. Vähäinenkin ammatillinen vakuuttavuuteni karisisi kyllä sillä samalla minuutilla. :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.