Ripsipidennyksistä

Tämä käyttökokemus ripsipidennyksistä on subjektiivinen. Kirjoitan vain omasta näkökulmastani, vain sen tiedon ja tuntuman perusteella, joka itselleni reilussa viikossa kertyi.

Olen herkkänahkainen tapojeni orja, joten lukekaa tekstiä pienen kitinäsuodattimen läpi. Lukekaa tämän lisäksi positiivisia kokemuksia jostain muualta ja kyselkää mielipiteitä tyytyväisiltä ripsikäyttäjiltä, kokeilkaa niitä itse ja tehkää päätöksenne vasta sitten.

Tiedän, että monet ovat täysin päinvastaista mieltä kanssani, mutta minä en viihtynyt ripsijatkeiden kanssa. En hetkeäkään epäile ripsientekijäni ammattitaitoa, mutta tämä ei vain ollut minun juttuni. Alla kokemukseni siitä, miksi tyydyn jatkossa vain omiin ripsiini.

Jatkeet kiinnitetään omiin ripsiin liimalla. Niin vahvalla pikaliimalla, että liimapinta pitää viikosta toiseen. Tekijät allergisoituvat liimoista höyrystyviin kemikaaleihin, mutta parin millin päähän limakalvosta ne ovat ihan soveliaita käyttää. Hm? Itse en saanut liimasta mitään reaktiota, mutta ajatus hirvittää.

Ripsien kiinnittäminen tuntui epämiellyttävältä. Laput, jotka kiinnitettiin omaa silmää suojaamaan, aiheuttivat ahtaanpaikankammoiselle kontrollifriikille pakokauhua. Selällään uudessa tilanteessa, käsky maata täysin liikkumatta, silmien pakkosulkeminen  ja itseaiheutettu pieni kiire tekijän niskassa  saivat jokaisen pinsettien nipistyksen ripsityvessä tuntumaan todella ikävältä. Kipua se ei ollut, enemmänkin kivuliasta nipistelyä.

Ripset tuntuivat koko viikon aroilta. Aina kun harjasin ripsiä tai siirtelin niitä varovasti sormilla, ne kivistivät. Yritin koskea ripsiin mahdollisimman vähän, mutta harottavia irtokarvoja oli pakko välillä asetella paremmin.

Ripsiä pitää varoa. Silmiä ei voi hieroa, räveltää tai painaa yöksi tyynyyn. Pitkäkyntisenä olen tottunut hieromaan silmän sisänurkkaa rystysellä, mutta ripsien kanssa rystystekniikka ei onnistunut. Aina kun silmää kutitti, jouduin hakemaan pupulipuikon.

Silmien meikkaaminen oli hankalaa. Ripsien idea on että meikkaamisen voisi jättää vähemmälle, mutta itse koin tarvetta rajaukselle. Ripsien taakse oli hankala ujuttaa sivellintä, eikä rajauksesta meinannut tulla siistiä.

Silmämeikin poistaminen oli hankalaa. Putsarissa ei saanut olla öljyä, eikä käyttämäni rajaus meinannut irrota ripsityvestä millään. Vaikka miten kaiversin kostutetulla pumpulipuikolla, rajausta jäi aina vähän ja aamulla luomet olivat turvoksissa.

Suihkussa käyminen oli epämukavaa. Koska ripsiä ei saa hieroa eikä painella, eivätkä ne arkuuden vuoksi muutenkaan tuntuneet miellyttäviltä koskea, silmiin meni aina päätä kastaessa vettä. Tavallinen hanavesi kirvelee silmissä vain hetken, mutta yhtäkaikki, se tuntui ikävältä. Loppuajan vältin kastamasta kasvoja kokonaan ja pesin ja huuhtelin ne käsin sivelemällä tai vanulapuilla pyyhkimällä.

Ripset vaativat kampaamista. Niitä ei viikon aikana varissut kuin yksi ainokainen, mutta alkuperäisessä asennossaan ne eivät pysyneet. Kampasin niitä pari kertaa päivässä ja nostelin notkahtaneita ripsiä muiden sekaan kynsillä. Ulkoreunan roikkuvia ripsiä en saanut asentoon lainkaan.

Ripset ottavat kiinni silmälaseihin. Tämä on tietysti monen tekijän summa, ja omatkin ripseni kihnaavat linsseihin toisinaan, mutta pidennysten kanssa oikeaa asentoa rilleille ei oikein tahtonut löytyä.

Ripsien poistaminen kirveli todella kovaa. Liimapinta sulatettiin poistoaineella, joka hierottiin ripsiin varovasti pyöritellen. Vaikka tekijä oli tarkkana, ainetta valahti muutaman kerran silmään ja kirvelevä poltto levisi kauttaaltaan silmämunan pintaan. Pahin terä tuskasta taittui noin kolmessa sekunnissa, mutta ne tuntuivat tilanteessa ikuisuudelta.

Olen vaikea asiakas myös kynsissä ja kampaajalla ja kipukynnykseni on matalalla, mutta kun ripset olivat enimmän aikaa vaivaksi, halusin poistaa ne heti loman jälkeen. Osittain päätökseen vaikutti myös se, etten ehkä ole kaikkein vakuttavin ripsivärimyyjä, jos käytän itse pidennyksiä..

Omat ripseni selvisivät kuitujen kannattelusta hyvin, eikä rivistö näytä sen harvemmalta tai heikommalta kuin ennen kokeiluakaan. Toisenlaisiakin tarinoita olen kuullut, mutta niihin kai useimmiten liittyy omin käsin tehty repimispoisto.

Näen omin silmin, miten koukuttava suhde ripsiin syntyy heti ensimmäisestä kerrasta ja miten uskollisesti asiakkaat vannovat näiden pienien liimattavien kuitujen nimeen, mutta. Tottumusta? Minulle viisisenttiset stiletit eivät ole vaivaksi.

Tässä minun puoleni ripsimaailmasta, jaattehan omanne  kommenteissa?

Taustalla soi: Skunk Anansie

8 Comments Lisää omasi

  1. Anna Ekblad sanoo:

    Moikkis! Mun oli ihan pakko jakaa omat kokemukseni =)

    Mä laitoin ekan kerran ripsipidennykset omiin häihimme 2009 ja jäin samantien koukkuun niihin. Toki aluksi kesti totutella lievään ärsytykseen silmissä, mut yhden huollon jälkeen ne tuntui jo lähes omilta. Naaman putsaamiseenkin tottui ja kyllä mulle sanottiin et niitä saa just painamalla kuivata ja niinhän mä teinkin.

    Mulla huoltoväli oli 3 ja puol viikkoa eli aika runsaasti niihinkin saa rahaa uppoamaan kun huoltokerta maksoi lähemmäs 50 euroa! Tällä hetkellä en oo taas raskinu niitä laitattaa, mut jos joskus vielä sellainen sauma tulee et olis mahdollisuus ne laitattaa niin laittaisin heti =)

    Huonokin kokemus on olemassa eli riippuu kyllä mun mielestä suuuresti laittajastakin miten ne ripsipidennykset onnistuu ja sopii ja tietty ripsien merkkikin varmaan vaikuttaa. Mulle ei sopinut JB Lashes merkkiset ripset ja musta tuntuu et laittajakaan ei ollu mitenkään parhaimmasta päästä. Ripset kirveli ja sattui ja tippuivat ilman mun omaa ripseäkin jo viikon päästä…Tästä lähtien meen siis ainoastaan hyväksi toteamalleni ripsienlaittajalle =)

    Ihanaa joulua teidän perheelle ja terkkuja pojille! Olis mukava taas nähdä joulun jälkeen tai ensi vuoden puolella!

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Mukava kuulla että sä viihdyit ripsien kanssa. Mun ei missään nimessä ollut tarkoitus näyttää punaista valoa kaikille ripsille, tiedän että toiset tykkäävät niistä hirmuisesti. :)

      Ja mä luulen että mun kohdalla ei ollut vikaa edes tekijässä. Oon lähietäisyydeltä seurannut parin eri tekijän hommia, ja järjestäen ne todella ihastuneet huokaukset ovat tulleet tästä samasta penkistä, kuin missä mä pötkötin. Tiedostan herkkänahkaisuuteni. :)

      Yritetään rikkoa puhelinhiljaisuus viimeistään alkuvuodesta, terkkuja myös teillepäin. :) Rauhallista joulua.

      Tykkää

  2. N sanoo:

    Kuulostaa aivan omalta kokemukseltani! Kamalaa olivat kirvely meikkejä pestessä, suihkussa yms. Ja minulla on kuitenkin korkea kipukynnys. Ja piilareiden myötä olen tottunut silmien sörkkimiseen ja kutiamiseen. Laittaminen ei ollut tosin kamalaa, muuten kuin selkävammaiselle selällään makaamisen osalta.

    Kamalinta minun osaltani oli eri suuntiin sörröttävät ripset! Olen äärimmäisen pikkutarkka ripsistäni (minkä vuoksi alun perin epäilinkin kannattaako kokeilla, mutta uteiaisuus vei voiton). Ripsien tulee olle samaan suuntaan ja siistin näköiset. Aina kuitenkin joku (lue mikään!!!!!!) pidennys ei halunnut olla ollenkaan muiden ripsien kanssa siististi rivissä. Täten päädyin harjaamaan niitä JATKUVASTI! (tämä oli mahdollista, kun sillä hetkellä tein kandia kotona) Kyllähän ripsivärilläkin saa välillä ripset sojottamaan rumasti, mutta se on onneksi väliaikaista. Mikäli tänään sörröttää joku ripsi huonosti, huomisessa meikissä se todennäköisesti ei enää sojota vinoon.

    Kokemukseni ripsipidennyksistä oli siis 2 viikkoa bad eye lash day:ta, jonka jälkeen tyytyväisenä poistatin ripset. Omaan pitkät ripset, joten en kokenut näitä must have –tuotteeksi. Omistani saan hyvällä ripsivärillä huomattavasti kauniimmat. Eikä se max 2 min, jonka ripsien taivutus + ripsiväri vie aamulla, ole todellakaan liian kauan.

    Sitä paitsi – kuten sinäkin – kaipasin todella rajauksia. Tasaisten rajausten teko ja niiden poisto olivatkin sitten sula mahdottomuus!

    Tykkää

    1. N sanoo:

      oho, kilometrikommentti :D

      Tykkää

      1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

        Kilometrikommentit ovat kivoja. :)

        Mun ripset olivat pääosin järkevästi, mutta ne yksittäiset hajatapaukset riittivät ärsyttämään tarpeeksi.

        Omat ripset ovat pääkallonpaikalla tämänkin mutinan takana. Jos omia ripsiä olisi tosi vähän/hennosti/ei lainkaan, totuttelisin ehkä sittenkin mielummin jatkeisiin.

        Tykkää

  3. F sanoo:

    Ei kyllä ollut mun juttu, ei ollenkaan. Aivan liian hankalaa ja vaikeaa. Monet sanoi, että mun ripset oli tosi kauniit ja tyylikkäät ja vaikka mitä, mutta koska olen yksinkertaisen ystävä, taidan kuitenkin tykätä enemmän vähemmän tuhdeista räpsyistä. Omat hyvin maskaroituna on mulle riittävän nätit.

    Ymmärrän kyllä hyvin, miksi jotkut tykkää ripsistä. Itse en luopuisi rakennekynsistä ikinä koskaan milloinkaan, vaikka pidänkin ne superlyhyinä ja muutenkin aika simppeleinä. Ne vaan tekevät kaikesta niin paljon helpompaa. Kynnet eivät lohkea, katkea, taitu. Kynsinauhatkin pysyy ehjänä, kun ei näillä voi repiä ja itse lakatessa, lakka pysyy hyvänä parikin viikkoa.

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Samoilla linjoilla siis. :)

      Kynsien lakkaaminen olisi teoriassa ihan kivaa, mutta yhden asetonilla roiskitun työpäivän jälkeen ne on meikäläisellä ihan puff. Joskus hampparitiskin takana haaveilin työpaikasta, jossa saisi pitää pitkiä kauniita kynsiä, ja nyt haaveilen työpaikasta, jossa ei tarvitsisi käyttää asetonia eikä lakanpoistoainetta. Ruohon vihreyttä.. ;)

      Tykkää

Haluan osallistua keskusteluun!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s