Rakennekynsien jälkeen

Akryylitöntä elämää takana nyt kuusi päivää. Kuusi melko pitkää päivää. Pari ensimmäistä olivat pahimpia, koska silloin sormenpäät aristivat ja kynnet olivat pehmeimmillään. Kun päivä tai kaksi kului, kynsi ikäänkuin kuivahti hiukkasen, jolloin lärpäkkeiden käytöstä tuli hieman inhimillisempää.

Ensimmäinen ilta meni solkenaan sadatellessa, sillä kynsissäni hyponychium eli kynnen alla olevan kynsipedin kärki tulee useimmissa sormissa pari milliä sormenpään yli. Koska hyponychiumit ovat olleet akryylikuoren suojassa kuukausikaupalla, ne eivät ole tottuneet minkäänlaisiin kolhuihin. Kolhuilla tarkoitan esimerkiksi käden laittamista farkkujen taskuun…

Pahin on kuitenkin ohi. Olen alkanut sopeutua käyttelemään sormenpäitäni tietyllä jarrutusmatkalla, enkä enää tiittaa niitä kynnet edellä jokaiseen vastaantulevaan esineeseen. Kynnet ovat edelleen haperot, mutta se tilanne korjautuu vasta muutaman kuukauden jälkeen. Siihen asti olen tuomittu pitämään neljää kerrosta kynsilakkaa ja hiomaan jokaisen kärkeen kasvaneen millin pois. Mitä lyhyemmät nämä ovat, sitä todennäköisemmin vältyn repeämiltä ja liuskoilta. Onneksi lakkoja ja erilaisia viiloja löytyy.

Pikkurillin kynnessä näkyvä vaalea alue on irronnut kynsipedistä. Tämä on se kynsi, joka tölväisyn seurauksena irtosi kauttaaltaan koko toisesta reunasta. Koska reuna on jo ottanut uudelleen kiinni, elättelen toiveita että kynsi palautuisi kokonaan ennalleen. Toistaiseksi se on aika ruma, mutta eipä näissä hurraamista ole muutenkaan.

Tilannekatsaus päätetään lausumaan: shokki helpottamaan päin, eroahdistus nostamassa päätään.

Taustalla soi: linnunlaulun tuoma toivo keväästä

6 vastausta artikkeliin “Rakennekynsien jälkeen

  1. Huh! Mulla ei ole ikinä ollut rakennekynsiä, enkä oo suunnitellut laittavani, mutta varsinkin tämän jälkeen en kyllä laita ikinä! Tosin mulla on vahvat kynnet, jotka kasvaa piksiksi ilman että katkeilevat. Käytän tällä hetkellä ainoastaan vesipohjaisia kynsilakkoja. Nyt ostin juuri Acquarellan lakkoja ja vaikuttavat tooosi hyviltä, tosin kalliita ovat! :P

    1. Rakennekynnet on vähän niinkuin hiusten värjäys, niin kauan kuin hoitorutiinia pitää yllä, on kivaa. Sama juttu kynsissä kuin hiuksissa: se kohta jota on käsitelty, pysyy käsiteltynä niin kauan kunnes kasvaa ulos. Hiuksissa rakennevauriot eivät näy niin helposti kuin kynsissä, joissa jokainen nirhauma erottuu. Mutta tiesin mihin ryhdyin, mulla on ollut kynnet useaan otteeseen ja aina tämä vaihe sylettää ihan yhtä paljon. Silti, sopivan tilaisuuden tullen tiedän haluavani ne ihanat stiletit takaisin. :)

  2. Mulla on ollut rakennekynnet jo 9 vuotta putkeen, lukuunottamatta yhtä puolen vuoden taukoa. En ole vieläkään ajatellut poistaa. Sen kerran ku joku katkennut, on ollut kyllä sormenpäät hellänä ja kynsi tosiaan sellanen lärpäke. Mutta niin hiukset kuin kynnetkin on uusiutuvaa luonnonvaraa, ne palautuu normaaliksi kun ne on kerran kasvanut pituutensa ulos. En siis ole ollenkaan huolissani, että omat olisi jotenkin vahingoittuneet. Varsinkin, kun mun kynnet huolletaan käsin viilaten, ei poraamalla.

    Tsemppiä kasvatusprojektoin!:)

    1. Oo käsin, old school! Mä tein kaks ekaa vuotta töitä ilman poraa ja sit tulin järkiini. ;) Mut nää on mielipideasioita, ei lähdetä vääntämään niistä.

      Olet kasvamisasiassa totuuden ytimessä. Yllättävän monet eivät hahmota kynnen anatomiaa ja uusiutumista lainkaan. Ja jos pitkä palanut tukka onkin hidas kasvattaa ulos, pääsee rapsutettujen kynsien kanssa sentään vähän vähemmällä. Vaikka tähän samaan syssyyn onkin paljon nieltävää kun ensin viedään kauniit kynnet pois ja sitten ne omatkin ovat muutaman kuukauden vähän puolituiset. Mutta kyllä tämä tästä, onneksi on kynsien varominen selkäytimessä, kaivan vaan esiin sen tiedon, että keratiini ei sovellu työkaluksi. :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.