Kynsiasioilla höntsääminen on kulkenut mukanani pikkutytöstä saakka. Kynnet ovat kasvaneet pitkiksi niin kauan kuin muistan, mutta säännönmukainen kynsistä huolehtiminen alkoi niillä tietämin, kun aloitin työt ravintolassa, jossa kynsien lakkaaminen ei ollut sallittua. Silloin perehdyin tarkemmin kynsien hoitoon ja siihen, muten voisin parantaa parillan ääressä rapistuneiden kynsipolojen tilannetta edes vähän. Ensimmäisistä hoitokokeiluista ei sitten mennyt kauaakaan, kun hakeuduin  kynsimuotoilijakoulutukseen, perustin toiminimen ja ryhdyin yrittäjäksi.

Yrittäjävuodet kynsien parissa ovat jääneet taakse, mutta ne johdattivat monien elämääni edelleen viitoittavien asioiden pariin. Vaikka en enää tee kynsiä asiakkaille tai kouluta oppilaita, omien kynsien lakkaaminen on yksi vakiintuneimpia rutiineja elämässäni.

Koska vuodet kynsipöydän takana opettivat vaativaksi ja uudesta talosta ylimääräistä tilaa sattumalta löytyi, halusin ehdottomasti muuttaa työ-/meikkihuoneen yhteydessä sijaitsevan, alun perin vaatehuoneeksi tarkoitetun tilan kynsihuoneeksi. Kompakti pikkuhuone sisältää myös pienen ikkunan, josta on mahdollista tarvittaessa tehdä ulosmenoaukko ilmanpoistolle, mikäli innostun kestolakan lisäksi vielä puuhaamaan myös rakennekynsien parissa.

Kynsihuoneen tärkein kaluste eli kynsipöytä on löytö Ikean keittiöosastolta. Kahteen suuntaan avautuva Norden-klaffipöytä on kiilattu seinää vasten, niin että vain toinen puoli pöydästä on käytössä. Pöytälevyä on kavennettu ja pyöristetty paremmin kynsikäyttöön ja pieneen huoneeseen sopivaksi. Vaikka en ota vastaan varsinaisia maksavia asiakkaita, näpertelen toisinaan siskoni ja ystävieni kynsien parissa ja silloin tämä kaksipaikkainen pöytä on ehdoton. Pöydän molemmilla puolilla on laatikostot, jotka säilövät sisäänsä kaikenlaisia tarvikkeita, mutta tuohon laatikostojen sivulle yritän vielä askarrella jonkinlaisen näköesteen.

Kynsipöydän yläpuolella on Ikean tauluhylly, joka pitää tarvituimmat tuotteet näppärästi pois pöydältä, mutta silti käden ulottuvilla. Pientä karsintaa olisi näissäkin tuotteissa varaa tehdä, mutta toistaiseksi olkoot nyt noin.

Kynsipöydän lisäksi huoneessa on valkoinen senkki, johon mahtuvat isokokoiset tuotteet kuten nestekanisterit, vähemmällä käytöllä olevat rakennekynsituotteet sekä koristeet kuten glitterit ja foliot, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaansa nätisti esillä.

Senkin yläpuolella (eli kynsipöydästä katsoen selkäni takana) on vuosien varrella karttunut Shellac-kokoelmani. Olen käyttänyt omissa kynsissäni Shellac-kestolakkausta sen lanseerausvuodesta 2010 saakka, enkä äkkihätään keksi yhtään hyvää syytä luopua siitä. Toki oma CND Education Ambassador -kouluttajastatukseni on voimassa enää reilun vuoden, joten nähtäväksi jää, miten osto-oikeuteni sitten käy.

Shellac on ammattikäyttöön rajattu tuote, jonka saa kynsilleen erikseen koulutetuilta ja sertifioiduilta kauneusammattilaisilta, eli näitä tuotteita ei ole mahdollista ostaa kotikäyttöön tai tilata maahantuojalta ilman koulutusta ja ammattimaista hoitolaa. Useimmille Shellac-sävyille löytyy kuitenkin myös kotikäyttöön soveltuva sävypari Vinylux-kynsilakkana, joita voi ostaa monista kauneushoitoloista (etsi lähin täältä) sekä netistä esimerkiksi °täältä.

Kynsitarvikkeiden osalta hamstrausvimmani ei ole päässyt ihan yhtä pahaksi kuin meikkien kanssa (jutustelua meikkien säilytyksestä täällä), mutta onhan tässäkin toki huonellinen enemmän, kuin tavallisella kynsienlakkaajalla, jotennn. Noh, osittain ammatin syytä tämäkin, jos vähän saa puolustella.

Millaisissa oloissa te lakkaatte kynsiä, vai lakkaatteko ollenkaan? Haluaisitteko lukea enemmän kynsiaiheisia faktapostauksia?