Tylsistyin helppoihin arkijuttuihin ja poimin meikki-idean metallihopeisesta kynsilakasta. Hopeaa kynsillä, hopeaa luomilla. Sama toimisi myös kullalla, etenkin nyt pikkujoulukautena. Ja kyllä, se on päällä, ensimmäisiä vietellään jo.

Väritin mustalla pehmeällä kajalilla pienet kolmiot luomen ulko- ja sisänurkista keskelle päin ja häivyttelin enimmät rajat siveltimellä. Luomen keskiosaan levitin siveltimellä tahmeaa pohjustusta ja painelin heti sen päälle hopeista puristepigmenttiä. Pikkuisen taputtelua mustan ja hopean rajalla, mutta en kutsuisi edes häivyttelyksi. Luomivakoon pehmennetyn kynämustan sen sijaan häivytin vaaleanruskealla luomivärillä, pehmeää sivellintä käyttäen. Jatkoin pehmennettyä mustaa rajausta alaluomella koko silmän ympäri ja rajasin myös molemmat sisäluomet. Ripsiväriä kyytiin ja tummanpuhuvat silmät ovat sillä valmiit.

Huulet ja poskipunat jätin kevyemmiksi, koska aika loppui kesken. Heh, sitä sattuu. No, ilman täydellisyyteen viritettyä pohjameikkiäkin sain poikkeuksellisen tummista silmistä parit yllättävät kehut, joten ehkä kokonaisuus oli ihan hyvä vaikka itse olisin sutien varressa vielä hetken viihtynytkin. Hyvä muistutus taas aikuishikarille siitä, että vaikka arki vaatiikin kompromissinsa, kaikki ei välttämättä ole heti täysin pilalla.

Kokeilin muutamaa uutta kuvakulmaa, koska aamumeikkaaminen ja -kuvaaminen on nyt saatava järjestymään pöydän ääressä valojen  edessä, mutta ihan vielä ei tunnu omalta. Kuvakulmahaasteita aiheuttaa myös lyhyt tukka, joka ei laittamatta ole kovin kuvauksellinen ja tukan vanuuttaminen ennen meikkikuvien ottoa taas sotkee henkisen aamurytmini pahasti. No, ehkä nämä tästä syksyn mittaan lutviutuvat.

Mitenkäs tummat kolmiulotteiset silmät, herättivätkö jotakin fiiliksiä? Edellinen samantyyppinen meikki löytyy täältä, älkää tuomitko sen aikaisia kulmakarvoja. Hyvä puoli vanhojen, puistattavien meikkikuvien selailussa on se, että ainakin kehitys näkyy.

Taustalla soi: Anna Abreu