Rakennekynsien jälkeen: viikko 6

Ilouutisia! Ennustin että luonnonkynsieni palautumiseen kuluisi muutama kuukausi, mutta nyt kun menossa on vasta kuudes viikko, huomasin yllättäen että nämä alkavat olla jo aika hyvät. Löysin vielä muutamia poran jälkeensä jättämiä yksittäisiä kolhuja ja ihan kärjessä sijaitsee vielä tasaiseksi kulunut osio, mutta muuten näyttää ja tuntuu jo aika kivalta.

Jopa se kynsipedistään irronnut pikkurilli on kasvanut kauniisti kiinni, eikä juurikaan eroa enää muista. Olen pitänyt kynsissä jatkuvasti lakkaa (muistaakseni vain kaksi lakatonta päivää näiden viikkojen aikana), öljynnyt ja hieronut kynnet ja kynsinauhat ainakin kahdesti päivässä sekä lyhentänyt kynnet minimiin joka toinen päivä. Lyhyt, pyöristetty malli on alkanut miellyttää silmääni, enkä enää kaipaa stilettejäni kuin harvakseltaan.

Nyt kuvissa näkyvä ”pituus” eli ne pari milliä vapaata kärkeä ovat ensimmäiset, joiden anna olla. Kynnet tuntuvat edellisen viilauksen jäljiltä huomattavasti tukevammilta eivätkä enää lepata kyydissä kontaktimuovin lailla, joten jokin rajapyykki on ilmeisesti nyt ylitetty. Jee!

Seuraavat ennustettavissa olevat ongelmat tulevat varmaankin liittymään jatkuvasta lakkaamisesta johtuvaan kynsipedin kellastumiseen, mutta tuumaillaan sen kanssa sitten kun aika on. Ensitunnelmat rakennekynsien jälkeen olivat aika synkät, mutta aurinko ja risukasa – joskus niidenkin on kohdattava. Tsemppiä muille kasvatusprojektin kourissa kärvisteleville, kyllä se siitä!

Taustalla soi: April Smith

4 vastausta artikkeliin “Rakennekynsien jälkeen: viikko 6

  1. Mullakin oli kynnet ihan hyvässä kunnossa jo tuossa ajassa. Olin töissä Lintsillä yhden kesän, siellä ei saanut olla kynsiä. Huhtikuussa otin pois (itse, _repimällä_/pilkkomalla enkä mitenkään viilaamaalla) ja käytin LCN:n kynsiöljyä niihin. Otin loparit ennen koeaikani päättymistä, huhtikuun lopusta juhannukseen ehdin olla töissä ja siinä ajassa kynnet oli ihan entisen veroiset. Tosin, mulla oli luonnonkynnetkin sellaista liuskottuvaa kuraa että ei paljon harmittanut. :)

    1. Sä MITeeEEEIKÄ..! :( Ei-saa-repiä.. Mua sattuu aina kun kuulen/näen näitä tarinoita. No, olkoon kun loppu olt onnellinen. :)

      1. Miten geelikynnet voisi poistaa kotikonstein, jollei niitä voi repiä? Liottelu asetonin kaltaisessa myrkyssäkään ei oikein tunnu terveelliseltä.

        1. Geeli- ja akryylikynnet ovat molemmat rakennekynsiä, mutta eri materiaalista muotoiltuja ja ne käyttäytyvät hiukan eri tavoin.

          Geelikynnet eivät liukene asetoniin, vaan ne on aina viilattava pois. Ihan luonnonkynnen pinnassa viilaamisen on oltava mahdollisimman hellävaraista ja siksi aina rummutan poistattamista ammattilaisella, joka osaa asiansa. Mutta kotioloissa muutama viilasta tullut naarmukin on luonnonkynnelle parempi kuin rakennekynnen repiminen, sillä rakennemassa riipii mukanaan suuria osioita luonnonkynnen pinnasta.

          Akryylikynnet sitävastoin saisi liuotettua pois asetonissa, mutta nekin on ensin viilattava ohuemmaksi. Ja kun puhutaan asetoniin liuottamisesta, tarkoitetaan kynsien liottamista, ei koko käden. Pieneen pumpulilappuun hiukan asetonia, kääritään kynnelle ja annetaan pehmitä hetkinen. Pehminnyt massa rapsutetaan varovasti pois esimerkiksi appelsiinipuutikulla.

          Jokainen saa tietysti tehdä omille kynsilleen mitä tahtoo, mutta moni ei tunnu hahmottavan, että koska rakennekynsi on suunniteltu kiinnittymään kynnen pintaan tiukasti, sen väkivaltainen repiminen irti keratiinipinnasta tekee melkoista tuhoa kynnelle. Uutta kynttähän sieltä koko ajan kasvaa, mutta jos poisto on tehty omin päin, kynsien huono happi ei ole rakennekynsien vaan käyttäjän vika.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.