Numeronkylvettäjä ja muita poimintoja

No niin kuulkaas, nyt on luettu ja kuvattu ensimmäinen niistä vanhoista lehdistä ja tässä muutama valitsemani makupala vuoden 1934 Suomen Kuvalehdestä. Poimittu talteen käsin, maitolasillisen siivittämänä.

Ensiksi satunnaisia huomioita ennenvanhaisesta taittotyylistä.
– Sivunumerot juoksevat jatkumona lehdestä toiseen. Tämä lehti sisälsi sivut 820-836, plus numeroimattomat mainossivut. Milloinkohan tästä tavasta on luovuttu?
– Mainoksia on sivukaupalla ennen ja jälkeen artikkeliosion. Tuttua huttua.
– Alkoholia ja tupakkaa sai mainostaa vapaasti ilman moraalisia suitsia. ”Saimaa suupielessä sitä puskee ilomielellä työtä mitä hyvänsä – ja kyllä se työ silloin joutuukin.” Klubi7 -savukkeen mainoksessa käytettiin melkoista kehäpäätelmää ja Le Coq -likööri on mutkattomasti ”ihanaa”.
– Kaikissa kilpailulomakkeissa yhteystiedoksi riitti osoite. Ainoat puhelinnumerot olivat muotoa ”30626” ja niitäkin näkyi huomattavan harvassa.

Lehdessä mainostettiin kaikenlaista jauhoista jalkakylpyihin, mutta ehdotonta suolaa oli jonkinlainen ilmoituspalasta. Ehkä, en ole ihan varma mikä sen funktio oli, mutta katsokaapas näitä. ”Tottunut numeron kylvettäjä saa paikan” Niin mikä? ”Keskikoulu- y.m tutk. aik. op. ent. suos. tap. parh. mahd. tul. halv. Fabianink.5B” Aha, aivan.

Kauneuspuolen jutuista mainostettiin lähinnä vaatteita, puuteria ja erinäisiä Tri Schollin tuotteita. Kylpysuolaa aroille jaloille, vaaraton käsittely liikavarpaille ja jalkatukia – ”jokaisen jalkavamman muotoisia”. Huomioittehan ystävällisesti, että Piver haluaa saattaa tietoonne seuraavaa: ”Kukaan ei ole viehättävä kiiltävällä iholla”. Niin ja Flora Fennicalla oli lehdessä kilpailu, jossa rahvaan piti arvuutteleman Ihoravintovalmisteiden nimikkokukkaa. Sivuhuomiona, tuotteet ovat ”tunnetusti parhaita laatuaan, niissä on idosterinia, erästä kemiallista ainetta, jota valmistetaan laboratoriossamme, ja joka antaa ihosoluille ravintoa, uudistaen ja nuorentaen niitä”. Luonnonkosmetiikka, niin 1800-lukua!

Ei-niin-luomua ratkaisua unettomuuteen haettiin ei enempää eikä vähempää kuin radiumista. Sehän on tuotanoin…radioaktiivinen alkuaine? Saattoi tulla vähän syvempi uni ja vähän nopeammin kuin oli tarkoituskaan – levätkää rauhassa.

Muuan kuvankäsittelytapauksesta mainitsinkin jo edellisessä pikasilmäyksessä, se löytyi takasivun täyskokoisesta saippuamainoksesta. Iho Orvolla ja iho ilman, erohan on ihan selvä. Siinä on ollut Pöytyän Martta lehden äärellä ihmeissään.

Muutoin suht asiapitoisesta lehdestä löytyi myös muutama Hullu Maailma -tyyppinen artikkeli. Vai mitä sanoisitte yksikätisestä kirkonmiehestä, jonka ruumis ei 300 vuoden aikana mädäntynyt lainkaan? Tai kolmemetrisestä, 200-kiloisesta sammesta? Melkoisia kalajuttuja, sanon minä. (Ja jos kumpikaan ei ensi yönä tule uniini kummittelemaan niin ihme on..)

Kielinörtti hifisteli tippa linssissä myös vanhan kielen ja sanaston hienouksia. Suosikkeja:

mannermainen

porsliini

puuderi

salaneuvos

mihinkä

kysymyksenalainen

muikkunuotta

miljooneja

vierailupuku

reklaamihinta

niilinvihreä

tiedustaa

Olen pakotettu ottamaan ainakin osan näistä uudelleen käyttöön, arvaattekos mitkä? Ja kun vuorovaikutusosioon päästiin, tiedustan samalla tietäisikö joku mahdollisesti mikä ihme on numeron kylvettäjä? Ja miksei mikään ole enää niilinvihreää?

Taustalla soi: Elämää juoksuhaudoissa

26 vastausta artikkeliin “Numeronkylvettäjä ja muita poimintoja

  1. Ei liity aiheeseen juuri mitenkään, vaikka tuolla jalkojenhoitomainoksia olikin; hyvä jalkavoide? Tämä on mulla kulutustuote eikä yleellisyyttä, eli edullinen, kiitos. Plussaa mentholista/eukalyptuksesta. Ei nettikauppajuttuja, vaan heti haettavissa.

    1. Apua, mä käytän vaan superluxökytörkymegakalliita jalkavoiteita. :/ Mä ohjaisin sut joko Lumenen hyllylle tai apteekkiin, ehkä niistä löytyisi? Pidetään peukkuja, että joku jalkahoidollisesti valveutunut lukija huomaisi tämän ja jättäisi vinkkinsä. :)

    2. Freeman Bare Foot Softening Foot Lotion Peppermint & Plum, ainut jalkavoide mitä nykyään käytän! Ja tätä oon käyttäny jo monta vuotta. Levittyy ja imeytyy hyvin, tekee jaloista, erityisesi kantapäistä, super pehmeät ja tuoksuu vielä ihanalle :). Hintaa noin 6 euroa, ja löytyy ainakin Anttilasta, Sokoksesta, uskoisin että myös isommista ruokakaupoista.

  2. Vanhat lehdet ovat omalla tavallaan niin hellyyttäviä ja symppiksiä, ja juurikin noiden puudereiden ja porsliinien vuoksi :D.

    Olen tehnyt sekä isälleni että äidilleni 50-vuotis synttärilahjaksi ”vanhan sanomalehden” juuri kummankin syntymäpäivänä ilmestyneestä paikallislehdestä. Toisin sanoen, koska alkuperäistä lehteä ei tietenkään ole ollut saatavilla, niin olen käyttänyt hyväkseni kirjaston arkistoja ja tulostanut vanhasta sanomalehdestä parhaimpia juttuja ja mainoksia. Sen jälkeen leikkaa, liimaa, askartele, ja voilá, 50 vuotta vanha sanomalehti on valmis :).

    Noista lehdistä mieleen on jäänyt erityisesti se, että työpaikkailmoituksissa ”nätti, näpsäkkä ja sujuvasti miesten kanssa toimeentuleva sihteeri saa paikan” :D.

    1. Eikä, ihan mahtavaa! Mä olen joskus askarrellut ilmaislehtien sudokuista äipälle oman sudokukirjan, mutta tohon verrattuna se on ihan pliisu idea. :)

      Ja toi sihteerijuttu, voin niin kuvitella. :D

    1. Siellä on vielä 40-, 50- ja 60-luvun lehdet odottamassa. :)

  3. Aivan hurmaava juttu, ihan pitää käydä mökin vintillä etsimässä vanhoja lehtiä!
    Mutta hei, muikkunuottahan on ihan nykyaikainen sana ja tosi käytetty täällä Saimaan rannoilla! :D

    1. Mitä, hahaa! :) Mulle tuli muikkunuotasta heti mieleen painokelvottomia törkeyksiä, mutta hyvä että jätin ne pois, jos se kerran on ihan tavallinen käyttösana. ;) Mää täältä rannikolta huutelen asioista, joista en mitään tiedä. :)

    1. Näissä on kyllä sitä jotain. Mulla on selvästi meneillään joku wanhojen asioiden kausi, sillä väsäilen hiljaa täällä kulisseissa yhtä säilytysprojektia, joka liittyy muuan isoisoisoäidin tarpeistoon. Katsotaan saanko kasaan mieleiseni. :)

  4. Oon vähän mieltäni pahoittamassa aina, kun nykykirjoittajat kirjoittavat ihan kielitoimiston sääntöjen mukaisesti, että votka, sampoo ja samppanja. Kyllä pitää se suhuässä merkata vaikka sillä h-kirjaimella, jos sellainen kerta sanaan kuuluu, ja vaan juntit juo votkaa, kyllä mannermaiset osaavat lausua d:n. Ihan pahimmalta tuntuu eräiden ruokatoimittajien Tapasko (varsinkin, kun Tabasco kai on kuitenkin tuotemerkki). Mutta että puuderi. Ikinä en ole ymmärtänyt loukkaantua puuterista! Varsin kysymyksenalaista tiedustamattomuutta minulta.

    Postaustoiveena seuraavaksi niilinvihreä silmämeikki.

    1. Mä kirjoitan sampoo ja sampanja, mutta votka ei ole tullut mieleenkään. Täytyy sanoa, että itse myöskin lausun ensin mainitut ilman hoota, ehkä se on murrejuttu. sHampanjaa kuuluu luontevasti ainoastaan siihen yhteen hittisikermään, esittäjänä kai Leidit Lavalla – siinä on selvä hoo.

      ”Tapasko”?! Voi eikä, kardinaalivirhe! :D

      Niilinvihreä sulkakynäilty muistilistaan. :)

  5. Tämä oli mielestäni yksi parhaista postauksistasi ikinä! :)

    Mulle kelpaisi puuderi-sana hyvin, se kuulostaa jotenkin kivalta. Käväisen puuderoimassa nenäni.

  6. Hei, pliis, teeppä joskus toistekin samanlainen postaus vanhoista lehdista! Samalla niin hauskoja ja symppiksiä! :)

    1. Oi, teen kyllä! Seuraavat työstöön pääsevät numerot eivät ole ihan näin vanhoja, mutta lupaan pitää kirpparipöytiä silmällä jatkossakin. :)

  7. Ehkä Niili on nykyään jo niin ruskea, ettei ole vertailukohtaa?

    Lehdet vietiin seuraavana vuonna kirjansitojalle, that’s why sivunumerot. Pihiyden vai ajattomien artikkelien vuoksi, sitä en tiedä :D

    1. Tuo sama kävi mielessä, mutta en kerennyt vielä hakukoneelle tarkistamaan. :)

      Ach soooo, no nyt me ymmärrämme. Ihanaa että mulla on näin fiksuja lukijoita, kiitos Taru! :)

        1. Tää oli kyllä mulle kerrassaan uutta tietoa. Monennellako sivulla mennään? :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.