Persikkainen sokerilakka

Okei okei, selkäranka murtui. Olen sinnikkäästi kääntänyt pääni aina karheiden lakkapintojen edessä, mutta kevään pastellivärit kukistivat itsehillinnän. Isadoran sävy #132 Peach Nectar pääsi eilen palkkapäivän kunniaksi ostoskoriin ja heti tässä aamutuimaan kynsille.

Sävy on pullossa kuolettavan ihana, mehukas persikka, mutta toistuu kynsillä vähän laimeampana. Ei, eikä kyse ole pelkästään vajavaisista kynsikuvaustaidoistani (jälleen: hatunnosto teille kynsibloggareille – millä ihmeen ilveellä?).

Kuvissa lakkaa on kaksi kerrosta, eikä kolmaskaan olisi ollut pahitteeksi. En luovuta näin nätin värin kanssa yhteen kokeiluun, vaan livautan seuraaviin persikkakynsiin alimmaiseksi yhden kerroksen jotain kivaa oranssiin taittavaa cremelakkaa. Tässä petollisessa pikkukaverissa oli nimittäin niin helppokäyttöinen leveä sivellin, että jo ensimmäinen kerros levittyi tasaisesti, vaikkei peittävä ollutkaan. Tasainen eka kerros on lakkamaailmassa aika harvinainen ominaisuus.

Sokerilakka myös kuivui rapean rivakasti, mikä ei varmaan ole yllätys kenellekään näistä jo aiemmin huumaantuneelle. Kuvasin kynnet aavistuksen kosteina ja huomaan nyt kuivaa pintaa naputellessani, että kimalle puskee paremmin esiin täyskuivasta lakasta. Karhea pinta tuntuu kovalta ja rosoiselta. Olen ymmärtänyt, että sokerilakat ovat kynsillä tosi pitkäkestoisia ja voisin kuvitella, että varsinkin taipuisille tai heikoille kynsille näistä rouheista tekstuurilakoista olisi apua pituuden kasvattelussa.

Kiva tyyppi tämä on, ensi kerralla vaan yhdistän sen johonkin peittävämpään pohjalakkaan. Söpöä pikkulauantaita!

10 vastausta artikkeliin “Persikkainen sokerilakka

  1. Noi on kyllä tosi kauniita, mutta voi äh, sitä pois ottamisen riemua, not! Ostin taannoiselta Nykin reissulta jonkun ihanan värisen vaaleanpunaisen lakkapullon ihan vain siksi, että siellä killui jotain hörhellyksiä, jotka näyttävät mini-höyheneiltä :) En ole saanut aikaiseksi vielä vetäistä sitä kynsiin, sillä se pois ottaminen ärsyttää jo valmiiksi :) Onneksi on rakennekynnet, niin tavaran voi vaan kylmästi viilata pois, jos poistoaineella hinkuttaminen käy ylivoimaiseksi!

    1. Tää on ensimmäinen, mutta näin yksillä tutuilla kynsillä järisyttävän nätin koboltinsinisen lakan, joka on kuulemma viime kesältä ja nyt yritän metsästää sen käsiini jostain. Jos siis saan ikinä tätä pois, hehe, eh ehe? :)

  2. Näissä on kauniit värit mutta peittävyys ei taida olla ihan paras mahdollinen. Mulla on yksi (keltainen) ja se näytti sen verran ”ohuelta” että laittanen tosiaan alle kerroksen samansävyistä cremelakkaa selvitäkseni vähemmillä kerroksilla. Eipä sillä, kaikki tummatkaan tekstuurilakat ei välttämättä peitä kuin 3. kerroksella vasta.

  3. Mullakin on yksi näistä kevään tekstuureista Isadoralta, se vaaleanpunainen Bon Bon. Siinä oli sama laimeusjuttu kuin tässä, pullossa oli selvästi vaaleanpunainen mutta tikulla tosi haalea, lähes valkoinen. Tosi nätti silti :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.