Kesä on ollut kynsille armollista aikaa ja lakata huiskautin naiselliseen mittaan venahtaneet raapimet IsaDoralta saamallani kesälakalla. Copacabana on leiskuva koralli, jopa likellä etuliitettä ”neon”. Kaksi kerrosta peittää helposti ja lakka kuivuu kauniin kiiltäväksi. Väri on kuvissa näytillä ilman päällyslakkaa.
Korallilakkojen kokoelma on venynyt kunnioitettaviin mittoihin, mutta kelpaahan näitä omistaa. Harva sävy on näin näyttävä ja kesäinen, mutta yhtä toimiva myös kalpeaa talvinahkaa vasten. (Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meinasin käyttää lauseenvastiketta, mutta jostain takaraivosta kaikui muistutus välttää niitä. Mistäköhän se lienee peräisin?)
Esitän jälkikirjoituksessa pahoitteluni ensimmäisen kuvan mauttomasta lavasteesta, mutta sepä sattui olemaan ainoa kuva, jossa väri toistuu haluamallani tavalla. Enkä aio vastata kysymykseen, miksi omistani kyseisen asusteen. Voitte esittää tiedustelut 18-vuotiaalle minulle, itse en ole hänen kanssaan enää tekemisissä.
Hellän helteistä lauantaita, kuomat. Nauttikaa valosta ja väreistä.
* * * * *
I find myself collecting a hefty number of corals. It’s the colour of the summer, no denying. This one is a good addition to my almost fifty shad– no, not going there. But I do love me some corals, how about you? And please forgive me that tacky prop, it just..I don’t know what happened. A relic from the teenage.
Ihana lakka, mutta itse biitsi on vielä ihanampi. <3
Hih, uskon! Ehkä jonain päivänä.. :)
Koralli on turkoosin ohella THE kesäväri! Ja se 18v sää vois lähtee hengaan 16v meikän kanssa, jonka mielestä leveä musta patellavyö, jonka soljessa luki HOT oli kuuleinta evö…
Word! Valitettavasti huonot pukeutumisvalinnat eivät lopu tuohon yhteen pupuasusteeseen, mutta en ole ihan varma haluanko lähteä avaamaan vaatekaappini salaisuuksia sen enempää. :D Voitin mm. lukion ekalla Huonoin pukeutuja -palkinnon porkkanahousuisen reksimme nenän edestä. Ja sillä sentään oli usein jalassa vanhan kansan hiihtarit, joissa menee kantapään alle remmi… -_-
Hieno väri.
Ja mä tiedän, miksi omistat sen asusteen yhä. Sehän näyttää olevan puuta, ja näin olleen palaa kivasti, kun yhteiskuntarakenne zombi-invaasion myötä romahtaa, ja tarvitset notskia, jolla grillata (soija)nakkisi. Ja ei, mun kirjoja et saa polttaa.
Niin. Aivan. Tulkitsenko tämän nyt niin, että olisi jopa suotavuuden puitteissa hankkia näitä lisää, ihan vaan apokalypsin varalta? Monessa värissä?
”Toimien myös”?
Joo, tää just. Mutta kun muistan jonkun kirjoittaja-auktoriteetin jossain kehottaneen välttämään lauseenvastikkeita. Yliopistollako? Tuskin mä enää mitään lukioajan neuvoja muistaisin. Paitsi että hei, itse asiassa että muistan! Lukion äikän maikka kehoitti välttämään tarpeetonta olla-verbiä ja se on kyllä yksi parhaista elävän kielen ylläpitoneuvoista, jonka olen matkaani saanut. Mitähän jännää tarttuisi mukaan, jos nyt istuisi uudelleen lukion penkissä ja jaksaisi oikeasti kuunnella? :)