Eilisen mielialaherpaantumisen vuoksi katsoin tänään aiheelliseksi aloittaa aamuni jollain kurinalaisella piipertämisellä. Silmiin osui sattumalta valloittavan nätti kynsitutoriaali (en nyt linkkaa sitä tähän, koska lopputulos ei ole sinnepäinkään), jonka innoittamana kaivoin esiin teipin, keittiösakset, glitteriä ja pari kynsilakkaa. Joo noiden keittiösaksien tilalle olisi varmaan löytynyt joku vähän fiksumpikin työkalu, mutta kun nyt ensimmäisenä käteen osuivat niin otin ne.

Kädet jännityksestä täristen teippailin kynsiä, värittelin niitä lakalla ja glitterillä, hörpin aamukahvia, luin blogeja, juoksin paperirullan kanssa juoksuisen nartun perässä, irrotin kissaa sohvasta, tein aamupalaa ja kirosin. Loppua kohden tärinän syy muuttui turhautumiseksi, mutta hankaluus pysyi vakiona. Kurinalaisuus jäi siis tässä projektissa saavuttamatta, mutta nyt on kuulkaa kultaisia paloja kynnellä. Hiukka epämääräisiä, irtoglitterillä ja meikinpoistosienen muruilla höystettyjä, mutta onpa kuitennii. Eka kerta on tunnetusti aina vähän kopelointia, mutta luottavaisin mielin mennään. Sujuva suoritus onnistunee pienellä harjoittelulla.

Elämänhalu ja toiveikkuus ovat palanneet. Kiitos kynsilakkakaappi 07:45 – 09:20!

* * * * *

My first attempt with tape and glitter. There were a few additional distractions, but otherwise I’m feeling okay. It’ll get better over time. First time is always a pretzel.