Lehtikullatut kynnet

Sunnuntaita! Olen aiemminkin suosinut kynsien koristelussa lehtikultaa ja eilen sain taas sysäyksen kuorruttaa omatkin kynnet vaihteeksi aidoilla karaateilla. Lehtikullan käyttö on samaan aikaan sekä naurettava helppoa että poskettoman raivostuttavaa. Henkäyksenohut lehtinen tarraa kynteen pelkän ajatuksen voimalla, mutta on niin haurasta ja herkkää, että jos kultaista liuskaa erehtyy edes katsomaan väärällä tavalla, murustunutta silppua on pisin poikin pöytää, vaatteita, hiuksia ja hengityselimistöä. Kuten tänään. En todellakaan tiedä missä kohtaa tapahtui ja mitä, mutta lopputuloksena jouduin hyvästelemään aivan liian suuren määrän ehjiä ja siististi pinottuja kultalehtiä siihen nähden, miten vähän tavaraa kynsille saakka päätyi. Kallista lystiä, mutta kullankaivaja on kullankaivaja. Olen hyväksynyt elintasoni ja unohtanut haaveet sikarikkaista kotirouvavuosista, joiden ainoa päivittäinen askare olisi lämmittää sistustustakkaa satasen seteleillä. Olkoon tämä tuhlailu vastineeni sille. Kippis vaan kohtalotovereille.

Kynnet ovat päässeet venahtamaan luvattoman pitkiksi ja ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen jouduin turvautumaan kestolakan lisäksi ohueeseen geelipintaan, jolla paikkasin hihnapainissa revennyttä peukalonkynttä. Rakastan suippokuonoisia paimenkoiriani yli kaiken, mutta rehellisyyden nimissä joku saisi opettaa niille vähän käytöstapoja. Syvästi paheksuen ihmettelen, kuka on laiminlyönyt kasvatusvastuunsa. Hmph.

Koska kynsien pituus huitelee hävyttömän ja törkeän rajapinnassa, katsoin parhaaksi valita mahdollisimman nuden pohjavärin. Tummatkin lakat näyttävät pitkissä kynsissä ihan makealta, mutta ne eivät kuvasta juuri tämänhetkistä mielentilaani yhtä hyvin kuin neutraali nude, jota on juhlavoitettu kultaliuskeilla.

Tuputtelin lehtikultalaikkujen sekaan myös pienen määrän tummempaa kuparista kimallepölyä, jotta sain tuotua lopputulokseen lisää kontrastia. Toisinaan mietin, miten suuria mielenrauhaan kohdistuvia uhrauksia on järkevää tehdä kolmen viikon kynsitaiteen eteen, mutta tällä kertaa kimallepöly käyttäytyi säällisemmin kuin murkkuikään tullut lehtikulta. Jokainen kimallepölyn ja kynsien kanssa askarrellut tietää, missä rivien väliin jättämäni vaaranpaikat piilevät. Jokainen, joka askartelee kimallepölyn ja kynsien kanssa keittiön pöydällä kolmevuotiaan kysymysautomaatin läsnäollessa, tehnee tällä hetkellä ristinmerkkejä ilmaan. Mutta ei siitä sen syvemmin, kaikki osapuolet ovat elossa ja kynnetkin lopulta valmistuivat.

Näillä naputtimilla seikkaillaan taas kolmisen viikkoa elämän mutkaisia kinttupolkuja eteenpäin kohti seuraavia haasteita ja pureudutaan sitten seuraavaan polttavaan kysymykseen: Miten pitkä on liian pitkä? Kolmen viikon päästä edessä on I Love Me -kauneusmessut ja viikonlopun täydeltä edustustehtäviä, joiden tarkoituksena olisi aiheuttaa enemmän hyvävelihenkeä kuin pahennusta. Suokaa siis siivu aikaanne ja kertokaa, ollaanko jo liian pitkällä? Myös vertaistukitarinoita lehtikullan aiheuttaman stressin liikkeellepanemista avioeroista otetaan vastaan. Ole hyvä ja uskoudu, tässä ryhmässä sinua ymmärretään.

Kynnet/Nails:
CND Shellac Bare Chemise
Gold leaf
CND Additives Pigment Effect Antique Bronze

Taustalla soi / Now playing: Kanye West feat. Jamie Foxx – Gold Digger

* * * * *

Time to re-do my Shellac again and this time I stayded with the nude, but added a bit of gold leaf and bronze shimmer to perk it up. For the first time in months I had to also add a layer of Brisa Lite to protect a damage caused by my disability to train my dogs to behave on a leash. You reap what you sow.

16 vastausta artikkeliin “Lehtikullatut kynnet

  1. Jotain tekisi mieli sanoa, vaikka nyt ollaan sellaisilla vesillä, joille minulla ei ole karttoja.. :D

    Kynnet on tosi kauniit, ja lakkaus! Mutta minulle ei mene kaaliin, miten noinkin komeilla sormenjatkeilla eletään tavallista elämää. Minulle tuottaa hankaluuksia nämä omilla mittapuillani liian pitkäksi venähtäneet, jotka hädin tuskin yltävät sormenpäitten yli :/ Oikeastihan nämä eivät mitään vielä hidasta, mutta taitaa kyse enemmänkin olla siitä että olen herkkä kaikenlaisille tuntemuksille ja nämä vaan ei tunnu hyvältä kun osuvat joka paikkaan. Eli saattaapa olla että pian nämä taas lyhennän :P

    Ja lehtikultaa en ole nähnytkään. Ei siis kovin kummoista vertaistukea täältä :)

    1. Haha, joo paljon on varmaan tottumuksesta kiinni. Mulla on pennusta saakka ollut pitkät kynnet ja rakennekynsivuosina vielä tuplasti tai triplasti pidemmät kuin nämä nykyiset – eikä ne silloinkaan mun mielestä olleet mitenkään tiellä. Mitä nyt vihanneksia pilkkoessa piti vähän keskittyä, etten pilkkonu ylimääräistä joukkoon. :) Kaikkeen muodostuu hiljalleen omat liikeratansa, mutta seinäkiipeilyyn ja keilailuun musta ei koskaan ole ollut. :D

  2. Siis joka kerta, kun lukee sun blogia, ei voi kuin ihmetellä, miten saatkaan näistä asioista aikaan tuollaista verbaali-iloittelua! :D Kiitos tästä, tämä blogi on heittämällä top 3 -listalla ainakin tässä mökissä. Ihan harmittaa, kun olen kosmetiikkaintoiluni kanssa kovin yksin ystäväpiirissäni, kun en voi kenenkään kanssa tätä oikein fiilistellä.

    Pituuskeskusteluun voin antaa oman panokseni totemalla, että itsellä alkoi tuntumaan sormenpäissä pienta painetta pelkästään ajatuksesta, että eläisin tuollaisten kanssa. Toki ammattini on käsillä tekemistä, mutta vetoketjut mielessä, huh!

    1. Voi kiitos tästä kommentista, et tiedäkään miten hyvään saumaan kauniit sanasi lausuit! <3 Kiitos!

      Mulle pitkät kynnet on vuosikausia ollut identiteettijuttu, vaikka muutama kuukausi sitten vannoin kyllä etten nykyisessä kirjoituspainotteisessa duunissa päästäisi kynsiä liian pitkäksi, sillä kynsiä varjeleva kirjoitustyyli rasittaa ranteita. Mutta e'hän niistä nyt niin vaan sit maltakaan luopua, kun pitkiksi ovat jo päässeet. :)

      Ainoa duuni, jossa pitkät kynnet ovat olleet oikeasti haitaksi, oli meikkaajan työ. Mua ne eivät oikeastaan siinäkään häirinneet, mutta asiakkaat tuppasivat pelkäämään silmien lähelle tulevia stilettejä, joten niistä oli muutamaksi vuodeksi sitten luovuttava. :)

      1. Ymmärrän kyllä tuon identiteettijutun ja senkin, ettei raaskisi luopua. Itsellä kasvoi kynnet loman aikana minulle ennen näkemättömään mittaan, mutta parin viikon tuhrauksen jälkeen töissä ne oli pakko lyhentää. Itsellä kun on sellainen ammatti, että liian pitkät kynnet aiheuttaa vaikka minkälaisia niska-hartiajumeja.

        Ja ole hyvä, pitäähän sitä kehua, kun tulee aina niin onnelliseksi toisen sananlahjoista ^_^

  3. Mua hämmentää, että saat tällaisesta aiheesta kiinnostavaa, noin periaatteessa mua ei mitenkään kiinnosta lehtikulta, saati kynnet. Silti on pakko tarkkaavaisesti lukea joka sana, koska siellä välissä on sitten jotain hihnapainia ja muuta riemastuttavaa. Hyvin kirjoitettuna. Varmaan lukisin vaikka ostoslistojasi.

    Mun mielestä sitten on liian pitkä kun näkyy sitä valkoista osaa yhtään, joten mielipiteeni on ehkä epävalidi, mutta näitä katsellessani huomaan saavani sellaisia spontaaneja kynsimurtumista johtuvia väristyksiä, joten sanoisin, että ehkä … vähän … just a tad overboard, ya know.

    Mutta tosi kauniit, siitä kynsimurtumakammostani huolimatta.

    1. Voi Liina Liina <3 Mää sust niinpal tykkään!

      Ja tosta pituudesta sellainen yleishuomio, että se on muuten koukuttava pirulainen. Just viikonloppuna tohtoroin siskoparan geelikynttä, joka oli räpsähtänyt puolesta välistä omaa kynttä kokonaan halki ja heti kun irvistävä verinahka saatiin piiloon, alettiin keskustella siitä lyhennetäänkö kynsiä seuraavaa kertaa varten vai ei. Saat itse arvata kumpi oli kummassa joukkueessa. :)

  4. Pienen pitkäkuonoisen paimenkoiran huoltajana samaistuin. Kerran peukalonkynsi katkesi verinahkaa myöten, kun koira näki oravan :D

    1. AHHAHAHAAA, samaistun! :’D Mistä niille paimentolaisille tuleekin tuo korkealla liikkuvien asioiden kiinniottogeeni! ”LINTU! Toinen lintu! Paljon lintuja, oooooo!” :D

  5. Miten hurmaavan runollinen postaus jälleen kerran! Rakastan ja arvostan suuresti tällaista kielellä leikittelyä, sanojen tanssittamista… Tällaista ehdottomasti lisää!
    Vaikka en itse juurikaan kynsilakoista perusta, niin tämä lakkaus on varsin viehättävä, ja etenkin tuo pohjalakka miellyttää sävyltään silmääni (:

  6. Oi niitä aikoja kun oli piiiitkät rakennekynnet <3 postimiehenä (korjaan, postityöntekijänä) ne on käytännön syistä unohdettu eikä tuo niin ikään oravia, sammakoita, kontiaisia, variksia jne. jahtaava takkutukkainen tasmanian tuholainen ole yhtään sen kynsiystävällisempää lenkkiseuraa O_o

      1. Kontiainen on näitä myyrän kaltaisia (aikasemmin maamyyräksi nimetty vaikkei ole sukua myyrälle), semmonen millä on ne käpälät ihan oikeelle ja vasemmalle. Ei suositella canis-sukuisten ystäviemme evääksi, siitä taitaa saada rapsut jos niitä lahtaa :D

        Pakko näissä lyhyissä kynsissä on pitäytyä, semmonen itsensä kokoinen ja 30-kiloinen paketti ei tippikynsin liikahda… Onneks voi aina laikkailla varpaankynsiä ;)

        1. Ach so, ymmärrän. Juu antaa kaikkien myyrien möyriä vaan ja koira pysyköön kupillaan. :)

          Mä olen joskus yrittänyt hilata siipan lisäravinnetilausta kynnykseltä tupaan, mutta luovutin jo ennen kuin pääsin koiraportille saakka. Toivon hartaasti, että niiden toimitusten alle eivät osu muut kuin vapaa-ajallaankin painojen kanssa heiluvat kaksilahkeiset. Yhtään nyt hameväkeä syrjimättä, mutta ymmärrämme yhdessä yskän.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.