Helei! Pitkästä aikaa tarjolla vähän värikkäämpi silmämeikki, jonka taustalla on ehkä vähän erilainen kimmoke kuin tavallisesti. Kursailematta asiaan, kävimme siipan kanssa vähän perinteistä napakampaa kasvatuskeskustelua ja argumentaatio alkoi olla siinä tilassa että joko alan paiskoa lautasia tai sitten keksin käsilleni jotain muuta tekemistä. Istuin kiivastuksissani meikkipöydän ääreen, siippa seurasi perässä ja sitten rähistiin. Siippa istui sängyn laidalla möykkäämässä, minä istuin meikkipeilin takana möykkäämässä ja siinä sivussa heiluivat siveltimet. Näin jälkikäteen en osaa ollenkaan analysoida, mistä poikkeukselliset värivalinnat johtuivat mutta tämmöinen siitä nyt sitten tuli. Yhtä ja toista tuli heiteltyä luomille, mutta mitään kovin pikkutarkkaa ei tässä meikissä nähdä, hehe.
Pastellinen violetti, kimaltava sininen ja tuikkiva vihreä, niistä on makoisa perheriita tehty.
Ja kuten kuvista ehkä jo näkyy, möyhöämisen jälkeen rauha laskeutui ruudun taa ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Ei siis syytä huoleen. Ilma on puhdas ja kasvatuslinjat suoristettu.
Oletko koskaan sattumalta törmännyt omiin riitelyväreihisi? Tunnustaako joku muu harrastavansa kiukusta sikiävää taideterapiaa?
Silmät/Eyes:
MAC 24 Hour Extend Eye Base
MAC Eyeshadow Blooming Mad (LE) + Copperplate + Omega + Green Room (LE)
MAC Pearlglide Intense Eye Liner Undercurrent + Industrial
Comfort Zone Eye Supreme Mascara
Kasvot/Face:
Urban Decay Native
Huulet/Lips:
MAC Cremesheen Glass Dynasty At Dusk
Harvemmin sitä kiukuspäissään ottaa käsiinsä meikkipussin ja alkaa tekemään meikkiä. :D
Et sentään tuikannut siippaa siveltimellä silmään…
Haha, no en tuikannut! Olihan siinä tilanteessa ehkä vähän koomisuutta mukana. :D
Asun yksin ja koirien kanssa ei riidellä :) Mutta on kyllä täysin ymmärrettävää, ettei mitään nudemeikkiä synny, jos meikkaa keskellä kinastelua. Mielestäni meikissäsi näkyy Asenne isolla A:lla, mikä on positiivinen juttu.
Hih, kiitos! Kiva kuulla! Koirien kanssa riitely on siitä hankalaa, että ne reppanat eivät koskaan väitä vastaan – kuuntelevat vaan syytöksiä korvat luimussa ja pussaavat vastalahjaksi. :D Millähän ihmiset saisi opetettua samaan?
onpahan kaunis meikki! Lopputulosta tässä ihastellessani tekisi mieli sanoa että riidelkää useammin, mutta teidän molempien psyyken hyvinvoinnin vuoksi jätän toiveen ilmaisematta. Rauhaa ja rakkautta taloon! :D
Ajattelin ihan samaa :D
Hehee! Otan tämän rivien väliin muotoiltuna toiveena tehdä värikkäitä meikkejä ihan vaan arjessakin. :)
Onpa hauska stoori. Meikkaaminen ja riitely ei vaan mulle oo toimiva yhdistelmä. Mulla on tapana ruveta siivoamaan raivopäisesti :-). Joten riidan jälkeen on seesteinen mieli ja siisti koti!
No mutta käsillä tekemistä se on sekin! Sijaistoiminto! Meikkaamista hyödyllisempikin vielä. :)
Kyllä todellakin kiukku on hyvä inspiraatio. Esim omat parhaat lyriikat on syntyneet kun hermo on ollut tiukalla. Mulla on tapana lähteä metsään rauhoittumaan ja sieltä tullessa kerran syntyi biisi nimeltä Marttyyri. :D Toinen ääripää luovuudelle on sitten ääretön suru. Tai joku elämäntilanne joka on kaikkea muuta kuin tasapainoista. Draamaa siis tarvitaan.
Joo tuska ja taide kulkevat kyllä lujassa käsikynkässä. :) Miltä niitä tunnekuohuja tuntuu esittää myöhemmin? Laimeneeko niiden ote ajan mittaan vai saako sen kirjoitushetkellä vangittua niin elävästi, että aina alkusoiton aikaan alkaa otsasuoni pullistua? Mä on itse vaan kirjoittanut patoumiani auki, mutta tosi harvoin niitä tulkitaan kenellekään ääneen ja toistovastuu jää lukijalle. Kiehtoisi tietää miten tämä toimii lyriikoissa! :)
Kyllä se tunne palaa vahvana ja lataus palaa tulkintaan ja tulee laulettua päin näköä. Joku yleisöstä sanoi että hitto tyttö sut on sut on suututettu pahasti. Kun kärsin pahiten entisessä työssä pahasta turhautumisen tunteesta ja kirjoitin biisin vapaa niin nykyään sen esittäminen lavoilla on vapauttavaa. Sellanen lälläslää fiilis. Yritin joskus kirjoittaa blogia, mutta teksti oli liiankin väkevää. Liian rehellistä. Lyriikoissa ne taas toimii. Kirjoittaminen on terapeuttista.
Tunnistan ja tunnustan :)
Kiukkumeikki syntyy raivolla ja istuu hyvin kasvoilla.
Yleensä huomaamattaan hyvin onnistunut.
Kolmen miehen kanssa kun asustelen, niin kiukkumeikki on tullut tutuksi :)
Hahaa, kolme miestä – oiei. :) Mä oon ajoittain ihan pulassa jo yhden kokonaisen ja yhden puolituisen kanssa, merry times ahead..!
No mutta! Tuli ainakin ihan mielettömän hieno! Vissiin kannattaa olla aggressiopäissään useamminkin meikkien äärellä : D
Agressiopäissään, hieno kuvaus! Kiitos. :)
Hmm.. Pitäisköhän munkin kokeilla tätä taktiikkaa..?
Kaunis on meikki, ihmekös se mutkat suoristui :)
Kiitos! Ehdoin tahdoin ei ehkä kannata lähteä virittelemään sanomista, mutta jos nyt joskus sattuu rähinä alkamaan meikittömässä tilanteessa niin mikä ettei – riippuen tietty onko peilin taakse piiloutuminen miten iso loukkaus teilläpäin. Meillä se ei juuri hätkäyttänyt Keskustelun toista osapuolta. :)
Hahah tätä täytyy joskus kokeilla :D
Sí!
Ei onnistuisi minulta. Minä en kestä ollenkaan jos mies ”kyttää” kun meikkaan. Minä tosin meikkaan vessassa seisten peilikaapin edessä ja ahdistun kaikista jotka tulee sinne mun selän taakse heilumaan. Yksi näitä mun omituisuuksia.
Mutta kaunis on kiukkumeikki!
Seisten meikkaaminen on jotain mitä mä en ole koskaan oppinut. Liekö lyhyys, likinäköisyys vai laiskuus, mutta mä tarvin tuolin alle ja peilin kiinni nenään pöydänreunalle, ennenkuin mitään alkaa tapahtua. :)
Ha, Blooming Mad! Olikohan ihan alitajuntainen vai tietoinen sävyvalinta? ;) :D Mahtismeikki! Me likey.
Haaa, totta hei! No sanotaanko että siinä hengessä en jäänyt kyllä tavaamaan sävynimiä luomiväreistä..! :D
Tää on ihana! Hieno! :D Raivomeikki, hmmmmm. Tämä täytyy kokeilla.
Kiitos, Ilona <3 Toivottavasti löydät inspiraation lähteen vähän kauempaa kuin kotipesästä. :)
Kaunis meikki! Meikkaaminen on hyvää terapiaa, jolla pystyy myös välttämään riitoja ;) Mulle ainakin tulee semmonen zen- olo kun oon meikkipöydän ääressä <3
Niin joo, se voisi toimia noinkin päin! :)