Kotitoimistossa työskentely tuntuu päivä päivältä miellyttävämmältä. Sen lisäksi että voin aamulla taapertaa työpaikalle niissä kaikkein mukavimmissa (lue: epäsiisteimmissä) kotihousuissa, naama nutturalla ja tukka pystyssä kauan ennen kuin olisin liikennekelpoinen, voin myös pitkin työpäivää nauttia asioista, jotka parantavat työtehoa.
- Saan itse valita taustamusiikin.
- Jääkaappi on noin kahdeksan askeleen päässä.
- Nannakaappi on noin kymmenen askelen päässä.
- Vessan oven takana ei jonota kukaan.
- Työterveyspsykologi pitää vastaanottoa heti kynnyksen takana ilman ajanvarausta.
Terkkuja toimistolle!
*vihertaa kateudesta*
Hihi! :)
Määki tahon työterveyspsykologin töihin! Ne vaan jää pesiinsä kerälle köhnöttämään, kun emännän on painuttava ovesta ulos. Paaljon paremmin sujuisi tämä epäergonominen (siitä fysioterapeutin optimoinnista huolimatta, ehe) köhnöttäminen, kun olisi hyrisijä sylissä.
Mä en kyllä saisi kissa (tai koira) sylissä tehtyä mitään, mutta on ihanaa että matkalla kahvinkeittimelle voi vaivihkaa suikata suukon karvaisen korvan taakse. :) Meillä on siipan kanssa sopimus, että eläimet eivät saa tulla työhuoneeseen, sillä siellä on talouden ainoa matto ja siihen ilmeisesti liittyy jonkinlainen karvaongelma – siksi päivystys kynnyksen takana. :)
Oih ja voih, kotitoimisto olisi minunkin haaveeni, mutta tällä hetkellä asiakastyössä se ei ole mahdollinen. Ehkä joskus, jos alanvaihtohaaveet onnistuvat.
Aika lennosta tämä täkäläinenkin vaihto tapahtui, sitä ei kuule koskaan tiedä milloin lottovoitto osuu kohdalle! :)