eli ensikokemus Lush No Drought -kuivasampoosta.

Muutama sana Lushin tuotteista yleisotantana. Tykkään pölönä kaikenlaisista sanaleikeistä ja hykertelen tyytyväisenä kun tuotteesta näkee että sen fiilistä on hiottu pitkän pöydän ääressä päänupit hiessä. Lush on tästä esimerkkitapaus. Saan määrättömästi aikaa kulumaan hyllyjen edessä vanuen ja kekseliäille nimille ja tuotekuvauksille hihitellen. Sanoilla viettely, tuo varmin tie kielinörtin sydämeen.

Tuotteet ovat mun viherrysasteikon mukavammassa päässä ja pystyn samaistumaan etikettien takana olevaan filosofiaan. Käytän kaikenlaista kosmetiikkaa, enkä ole ehdoton säännönlaatija sille mitä tuotteessa saa tai ei saa olla, mutta jos valittavana on kaksi rinnakkaista valmistetta ja toisen saan hyödyillä ja toisen ilman, on helpompi kallistua siihen jonka eteen on nähty ekstravaivaa.

Säilöntäaineiden minimointi, eläinkokeettomuus, pakkaustehokkuus, valmistus käsipelillä Britteinsaarilla, laatutakuuna valmistajan naama purkin kyljessä ja monen muun viher et eettisen näkökulman huomioiminen tekevät näistä tuotteista todellisia omatunnonpuhdistajia. Vaikka kylppärissä ja meikkipakissa on yhtä jos toista muutakin logiikkaa, on kiva että vaihtoehto on olemassa.

Lisäksi olen aina saanut todella hyvää palvelua Lushissa asioidessani, mikä on ostomukavuuden kannalta olennaisen tärkeää. Netistäkin näitä saa, mutta puolet huvista eli huumaavien tuoksujen nuuhkuttaminen menee silloin sivusuun.

Nyt siis tämänpäiväiseen asiaan. Piipahdin Asematunnelin väri- ja tuoksutaivaassa ostostelemassa uusia tuotteita kokeiluun ja yksi niistä oli jauhemainen kuivasampoo. Käytän kuisaa silloin tällöin, kun pesuväli venähtää ja tulee edustusta vaativa meno. Yleensä pesen tukan joka toinen tai kolmas päivä, mutta kolmantena päivänä se on kyllä jo melkoisen tahmainen. Latvat ovat vuosien varrella kuivuneet, joten hiushuollossa tarvitaan tiettyä tasapainoilua. Aiemmin olen käyttänyt Tigin Rockaholic-sarjan Dirty Secretiä, ja vaikka pieni puteli on käytössä mukava, tuote riittoisaa ja hyväntuoksuista, tuppaa tukka jäämään tämän jäljiltä vähän harmaaksi.

Lushin No Drought on tehty maissijauhosta ja se tuoksuu pikkuisen sitruunalle. Tuotetta tulee pullosta tuiskaus kerrallaan ja omani näyttää säilyvän vuoteen 2015 saakka. Niin, monessako tuotteessa voidaan antaa tarkka parasta ennen -päiväys?

Valitettavasti täytyy sanoa, että ainakaan tämä ensimmäinen kokeilu ei mennyt ihan putkeen. Olisin halunnut pitää tuotteesta enemmän. En tiedä oliko syynä tuhti tukka-ainekseni, joka olisi vaatinut reilukätisempää annostelua, mutta tuntui etten saanut tällä puhdasta jälkeä. Toki olin erityisesti rasvoittanut päätäni kokeilua varten ja menossa taisi olla neljäs pesemätön päivä, mutta kymmenen minuutin äheltämisen jälkeenkään tukka ei ollut esittelykunnossa. Toisaalta, nyt kun katson pulloa tuossa vieressäni pöydällä, näyttää siltä kuin tuotetta ei olisi hävinnyt lainkaan. Ehkä käytin sitä liian säästeliäästi? Allaolevia kämmenellisiä meni muistaakseni viisi.

Tukka ennen käsittelyä. Pesemättömyyshoito silloin tällöin hillitsisi päänahan omaa rasvoittumista, mutta tällä tukalla en kyllä säännöllisesti viitsisi olla edes kotona pimeässä. Ennen jokaista värjäystä pidän monen päivän pesutauon, mutta varaankin yleensä kampaajan aina maanantaille, jotta voin viidesti vuodessa hiihdellä liimelettini kanssa neljän seinän sisällä yhden viikonlopun.

Tukka parin kämmenellisen jälkeen. Pituudet ovat selvästi kuivemman ja puhtaamman näköiset, mutta tyvi ja alemmat kerrokset kiiltelivät edelleen. Jauhon runsas ajaminen tukkaan hirvitti hiukan, sillä mielessä kummitteli vaalea kuivasampoolook. Toisaalta ja toisaalta, tiedä sitten oliko tämä Puolet kuiva ja puolet laardissa -look sen parempi. Eikä kourallinen maissijauhoa kyllä tehnyt tukasta yhtään vaaleampaa, jauhoisemman näköinen se on Dirty Secretin jälkeen ollut.

Tällä lopputuloksella oli aikataulun puitteissa lähdettävä liikenteeseen. Auki en pystynyt jättämään, sillä harjaaminen toi rasvaisuuden heti takaisin. Päädyin siis tällaiseen hippinutturaan. Vähän murrettuja vihreitä luomille ja Kalevalaa korviin niin menee puolihuolimaton tukkakin ihan suunnitellun näköisesti samassa paketissa.

Eka kerta on aina harjoittelua, eh? Lopputuloksesta huolimatta tulen ehdottomasti käyttämään pullon loppuun ja testaamaan sitä jonain päivänä ilman aikarajoitteita ja kameraa. Niko-parkakin sai nimittäin osansa maissijauhosta, ja sitä näyttää kameran mukana kulkeutuneen vielä tähän keittiön pöydällekin, hupsan. Ei siis ainakaan kiireessä, pikkumusta piukeana kannata lähteä tämän kanssa pölistelemään.

Ensipuraisulta tiivistäisin seuraavasti. Eettisesti järkevä, edullinen, kevyt ja riittoisa tuote pieneen freesaukseen.

Taustalla soi: Anouk