Kertyykö kenenkään muun kaappeihin asioita, joiden ainoa tehtävä on näyttää söpöltä? Ei siis kauniilta, tyylikkäältä tai ajattomalta – vaan söötiltä. Olen piilottanut taipumuksen omalta tietoisuudeltani, mutta se porautui esiin viimepäivien sössötysuutisoinnin myötä.

Aikuiset naiset siis lässyttävät ja lespaavat tahallaan, koska se korostaa feminiinisyyttä. Jep. Keksin välittömästi yhden työkaverin joka puhuu muuten kuin tukkijätkä, mutta sanoessaan ”Moi moi!”, äänen yhtäkkiä omiikin tekopirteä eskarilainen. Pikkujuttu, mutta jäin miettimään omaa lespaavaa rahankäyttöäni.

Nurkkiin on jo jonkin aikaa tuntunut kerääntyvän aikuisille suunnattuja lastentavaroita. Muistikirja jonka mattaisessa kannessa on kiiltävä punainen lintu, Minni Hiiri – kynsilakkoja, Paul Frank – huulirasva, höttöinen pehmolelu, surusilmäisin tytöin kuvitettu kalenteri, Nalle Puh – yöpaita.. Viimeinen on lahja vuosien takaa, mutta yhtä kaikki – sellaisia todella valmistetaan aikuisten koossa.

Aikuisille valmistetaan ja markkinoidaan tavaraa, joka vetoaa lapsiin. Näppärä keksintö. Ainakin minun sisäinen pentuni on mennyt täysillä lankaan, enkä näytä olevan ainoa. Oma keräilyvimmani kohdistuu luonnolllisesti meikkeihin, näemmä eritoten huulituotteisiin. Pahimpia inner child -riistäjiä ovat MAC ja H&M. Molemmat ovat sumeilematta hyödyntäneet piirros- ja sarjakuvahahmoja ja myyneet tiensä käsilaukkuumme.

Sihtailen silloin tällöin Ebayn valikoimista käytettyjä luomivärejä, joiden hylsyt ovat silitettävän kauniita. Tai siis niin, suloisia. Onko aivoissani jokin reseptori, joka saa signaalin söpöstä ja yhdistää kauniiseen?

Toistaiseksi budjettini ei kaadu neljän euron huulirasvaan, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mikä söpöydessä vetoaa. Onko sen kaipuu kirjoitettu geeneihin vai hormoneihin? Vai onko tapa opittu riittävän sitkeän altistuksen kautta?

Tarkoitukseni oli esitellä teille muutama höpsö huulirasva, jotka olen ajatuksissani kantanut kassan kautta kotiin, mutta täytyy myöntää että oikeastaan haluaisin keskustella aiheesta ihan ilman ihkuttelua. Onko teorioita?

Taustalla soi: Alfred J. Kwak