Vesimarmorointia, osa 1

No niin! Nyt ollaan sitten reippaasti mukavuusalueen ulkopuolella, mutta yritetään tämän kokeilun myötä laventaa osaamista ja nostaa häpeäkynnystä. Tänään tein itselleni ensimmäisen lakkauksen marmoroimalla kynsilakkaa veden pinnalla. ”Osa 1” siksi, että tämä taisto ei jää viimeiseksi.

vesimarmorointi_jalkeen

Olen kuullut vesimarmoroinnista ensimmäisen kerran jo vuosia sitten, mutta salonkityössä tällainen tuhtaaminen ei oikein onnistu. Koska pieleen menemisen riski on tässä tekniikassa olennaisesti tavallista lakkausta korkeampi, olen tähän asti töissä hoitanut marmoroinnin akryylillä. Luonnonkyntiselle vastaava tekniikka toteutetaan kynsilakalla ja kylmällä vedellä.

Tämä ei ole pikkutarkan lakkaajan puuhaa, eikä erityisen zeniä lyhythermoisellekaan, mutta hyvä puoli on se, että söhryt ja epäonnistuneet lakat voi pyyhkäistä nopsasti pois ja kokeilla samantien uudelleen. Onnistumisen riski on suurempi kuin epäonnistumisen.

Jälki on taatusti uniikkia, sillä kynsistä on lähes mahdotonta saada identtisiä, joten pientä virhevaraakin on. Ja jos omistaa yhtään glitterlakkaa, korjaaminen ja peittely on äärimmäisen yksinkertaista.

vesimarmorointia

Homman perusjuju on yksinkertainen. Tarvitaan kylmää vettä laakeassa astiassa, kaksi tai kolme vahvapigmenttistä kynsilakkaa, jonkinlainen sörkkimistikku, pumpulia, topsipuikkoja sekä kynsilakanpoistoainetta. Jos tämän osaamiseltaan haavoittuneen kynsimuotoilijan kuvakooste vesimarmoroinnista herättää näperryskaipuun, suosittelen etsimään tarkempia ohjeita hakusanoilla ”water marbelling”, ”vesimarmorointi” tai ”nail polish marbelling”. Tai jollain vastaavalla. Tuuba on pullollaan opastusvideoita, mutta koska tapana ei muutenkaan ole opiskella käyttöohjeita, läksin kokeilemaan tekniikkaa omien muistikuvieni pohjalta.

Tarkistuslista ennen aloittamista:
– Varmista että lakat ovat notkeita. Kuivunut lakka ei kuvioidu.
– Testaa lakan peittävyys etukäteen. Hentopigmenttiset lakat eivät näy marmoroinnin seasta. Mitä enemmän kontrastia valitsemissasi lakoissa on, sitä paremmin kuviointi erottuu.
– Varaa pumpulia reilusti. Omiin kynsiini kului kuusi lappua.
– Varaudu toimimaan nopsasti. Lakka jämähtää veden pinnalle yllättävän äkkiä. Avaa kaikki lakkapullot valmiiksi.

Pakastusrasiassani on kylmää vettä. Tipautan sinne muutaman pisaran punaista lakkaa, joka hajoaa hennoksi punaiseksi lautaksi sekunnissa. Samantien kallistan sekaan kolme pisaraa vaaleampaa lakkaa ja nappaan käteeni metallisen piikin. Vetelen viivoja lakkalautan ulkoreunalta sisäänpäin, kaartelen piikkiä suurin liikkein keskellä lauttaa ja lopputulos näyttää tältä.

Pudotan sekoituspiikin kädestäni ja kastan etusormen lakkalauttaan. Koukista sormi ja tähtää lakkaan mahdollisimman paljon kynttä ja mahdollisimman vähän ympäröivää ihoa ja kynnenalusta. Itse tein suosiolla puolikkaita kuvioita, jotta siistimisessä pääsi vähemmällä. Viitseliäs voi jatkaa kuvoita sieltä täältä sillä glitterillä, koska kaikkihan tykkäävät kimalluksesta. Kraak!

Samaan syssyyn dippaan muutkin kynnet samasta kädestä ja aloitan roikkuvien lakkaliuskojen siistimisen. Koska ajatuksissani pidin pienen tauon ennen peukaloa, siinä on kaikkien eniten ruopattavaa. Oikea käteni oli tässä vaiheessa vielä ilman lakkaa, joten sain siistittyä söhryt helposti. Reilu määrä lakanpoistoainetta lapun reunaan, painallus ihon pintaan ihan kynnen reunaan ja pyyhkäisy pois päin kynnestä. Kun toinen käsi on jo lakattu, on ehdottomasti helpompaa tehdä siistiminen poistoaineeseen kastetulla synteettisellä siveltimellä (älä urhaa tähän meikkisiveltimiä, vaan hanki halpa koristelusivellin askartelukaupasta) tai lakanpoistoon kehitetyllä erityisellä lapulla. Kynnenaluset saa nätisti putsattua topsipuikolla: kasta, paina ja pyöräytä.

Pienen hetken päästä lakan pintaan nousi vesipisaroita, jotka imeytin puhtaaseen vanulappuun. Vältä painamasta kosteaa lakkaa, vaan vie pumpuli vesipisaran pinnalle ja anna fysiikan tehdä työnsä. Kun vesipisarat on poistettu, lakkaus on valmis. Pinta kuivuu ohuutensa ansiosta tosi nopeasti, joten erillistä kuivatteluaikaa ei juuri tarvita.

Päällyslakan levittäminen suojaisi kuviointia, mutta kaikki kolme omaa päällyslakkaani aiheuttivat ainoastaan kuvioiden sekoittumisen ja suttaantumisen. Tähänkin olisi varmasti olemassa joku niksi, mutta sellaista mulla ei ole teille antaa. Seuratkaa kommenttilistaa, ehkä joku kokeneempi käy sellaisen tipauttamassa. Ilman päällyslakkaa siis, varmuuden vuoksi.

Viikonlopuksi siis hiilisilmät ja marmoroidut kynnet? Kyllä kiitos!

Taustalla soi: Inna

Yksi vastaus artikkeliiin “Vesimarmorointia, osa 1

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.