Lehti, jonka otsikosta puolet on hapatusta. Kynsialan vankkana ex-ammattilaisena olen ilahtunut, että jalansijaa ja lehtinäkyvyyttä on tarjottu muillekin kuin päänahasta kasvaville jatkeille, mutta laadussa on vielä paljon kirittävää.

Hiuskuvat on otettu huolella. Mallit on meikattu ja aseteltu nätisti, kokonaisuus on harkittu ja värit on säädetty tasapainoon. Kynsikuvat sen sijaan näyttävät tältä:

Olen pahoillani kaikkien kynsiammattilaisten puolesta. Kynsiala on hiusbisnekseen verrattuna edelleen niin nuori ja pieni ala, että se ei ole ikäänkuin vielä oikein lähtenyt. Tiedättekö, tästä puuttuu se viimeinen pyörähdys, joka saattelisi universaalin ”Ahaa, siis näin” –oivalluksen nousukiitoon.

Nyt kynsijuttuja tehdään ja kuvataan ikäänkuin siinä sivussa, koska joku on tiikillä sisustetussa toimistossaan nostanut kankkuaan nahkajakkaralta ja sanonut jaa.

En tiedä näyttävätkö hiuskuvat kampaajien mielestä yhtä karseilta kuin nämä kuvat minun silmiini, mutta väitän että tasossa on vikaa. Älkääkä ymmärtäkö väärin, ei kaikkien kynsikuvien tarvitse olla studiotasoa. Ei harrastelijablogeissa (vaikka joissain homma hoidetaankin todella mallikkaasti), ei salonkien FB-sivuilla eikä välttämättä edes ammattilaisen omilla kotisivuilla, mutta lehdessä.

Ehkä on vanhanaikaista pitää printtimediaa jalustalla, mutta haluaisin tehdä niin. Haluaisin uskoa, että lehtien tekemiseen uhrattaisiin enemmän aikaa, vaivaa, voimavaroja ja osaamista, kuin kaikkien ulottuvilla oleviin somesisältöihin. Vai mistä muuten erottaa ammattilaisen ja harrastelijan? Onko pesäero edes tarpeellinen?

Tarkoitukseni oli ihan vaan vilauttaa, että hei, tämmöinen löytyy lehtihyllystä, käykääpä pläräämässä, mutta paasaamiseksihan tämä nyt meni.

Ajatuksia?

Taustalla soi: Coldplay