Se aika vuodesta

Eilen kaivoin esiin vanhan on-off -rakkauteni, sävyttävän vartalovoiteen. Laajemmasta perspektiivistä katsoen olen kai aika laiska purkkiruskettelija, mutta kun suhde on päällä, se on intensiivinen. Harppaus tämänkeväiseen kuuriin on nyt otettu ja ai että miten iho tuoksuukaan kesältä!

Olen varma, että puolet itseruskettavan ilosta on iholla viipyvä auringon tuoksu. Saatan tosin olla jäävi arvioimaan, sillä asteittain tummuva Dove Summer Glow tuoksuu hyvältä. Ei sellaiselta kitkerän hikiseltä, kuin itseruskettavat tuotteet yleensä, vaan hedelmäisen pehmoiselta. Imeytyessään voide alkaa tuoksua paahdetulta iholta. Älkääkä naurako siellä, tämän takia en arvostele hajuvesiä.

Vaikka glyseriini on ymmärtääkseni suhteellisen edullinen ja siksikin niin paljon käytetty raaka-aine, se sitoo mukavasti kosteutta ihoon ja tekee voiteesta miellyttävän käyttää. Asteittain tummentuvan sävyn lisäksi iho saa joka toinen ilta tuntuvan annoksen hoitavuutta. Tuplavoitto, sillä jos molemmat ylläpitotoimet vaatisivat erillisen levityksen, jompi kumpi jäisi taatusti väliin. Ehkä jopa molemmat. Nyt kun samassa voiteessa on kaksi hyvää ominaisuutta (kolme, jos tuoksuterapeuttinen ulottuvuus lasketaan), sen ja hanskojen esiinkaivaminen ei tunnu lain työläältä.

Ja juu, niitä hanskoja suosittelen ehdottomasti käyttämään. Tukkupakkaus kertakäyttöisiä vinyylikäsineitä maksaa marketissa alle kympin ja yhtä paria voi käyttää useamman kerran. Pienellä eleellä vältetään kämmeniin ja sormenväleihin tarttuva lähmä, jonka poistaminen vaatii moninkertaisesti vaivannäköä. Kantapäiden hinkkaaminen sitruunanpuolikkaalla pelasti muuten lakkiaispäiväni, niin että pitäkää tekin yhtä Citrus limonia jääkaapissa kaiken varalta.

Summer Glow’ssa ei ole karttaväriä, mutten sitä tämäntuntuiseen voiteeseen oikeastaan kaipaakaan. Hanskojen läpikin tuntuva luisto iholla kertoo kyllä missä on jo käyty. Karttaväri on tarpeellinen välittömästi tarttuvissa itseruskettajissa, mutta koska Summer Glow’n päivetys tulee näkyviin vain asteittaisen kerrostuksen myötä, laikkuvaaraa ei oikeastaan ole. Vahingon välttämiseksi olen jättänyt kokonaan käsittelemättä polvet, kyynerpäät ja jalkaterien sivut, sillä niiden luontainen väri on jo muuta ihoa tummempi ja juuri näille kuivemmille alueille väri todennäköisesti tarttuisi hanakammin kuin muualle.

Itse en ole käyttänyt tämän alla erillistä kosteusvoidetta, mutta jos säärilläsi voi hioa kakkosnelosta, käytä sinä. Jos haluaa edetä ihan sääntökirjan mukaan, niin ihon kuorintakaan ei olisi pahitteeksi. Kuivatteluaikaa varaan levityksen jälkeen yleensä vajaa vartin, jonka jälkeen vedän niskaan kakkoslaatuiset kotivaatteet tai peiton.

Suunnitelmissa on ajoittaa voitelu noin joka toiseen päivään, mutta pidätän oikeuden muuttaa suunnitelmiani, jos väri tarttuukin meinaamisiani vikkelämmin. Saatavilla on kahta värivaihtoehtoa ja vaatimattoman luonteeni mukaisesti valitsin itselleni tietenkin sen tummemman.

Kauniisti muotoillun putelin hinta pyöri muistaakseni viiden kuuden euron korvilla, mikä on sekin erinomaisen suuri plussa taulukkoon. En oikein yrityksistä huolimatta keksi tästä keväänsaattajasta kerrassaan mitään pahaa sanottavaa. Entäs te?

Taustalla soi: Fool’s Garden

10 vastausta artikkeliin “Se aika vuodesta

  1. Hyvä kun muistutit tuosta! Kauhistelin juuri kevätkalmoihoani ja mietin, mitä teen. Perinteisiä itseruskettavia en uskalla käyttää, etten muutu laikukkaaksi ja luonnottoman ruskeaksi parissa päivässä. Olin ehtinyt unohtaa tuon doven, vaikka käytin sitä ahkerasti pari vuotta sitten. Täytyykin poiketa hakemaan sellainen! Hyvästi kalmojalat :D

    1. Juu tää on kyllä sellainen helppo vaihtoehto. Tuloksetkaan eivät tietysti ole niin näyttäviä, mutta tyydyn silti mielummin tähän kuin riskeeraan uusivani sen lakkiaiskatastrofin.. :)

  2. Löytyy kaapista, mutta vielä en ole alkanut pläästimään, kun ei ole nassulle hankittuna omaa tököttiä :P Tosin ei sillä pian niin väliäkään, jos tuolla pellolla kykkii jatkossakin kuus tuntia päivässä :D Raksaäijärusketus <3

    1. Juur näin! Mä en ole löytänyt kasvoille kivaa itseruskettajaa, teen efektin mielummin meikillä tämän välikauden (ähäkutti, mutsiblogit!) ja odottelen päivetyksen tarttumista ulkoa. Puutarhanhoidosta en ole kade, mutta päivistä ulkona ehkä hiukan. Ainakin näin nätteinä hetkinä. :)

  3. Ihana tuo ähäkutti mutsiblogistit :D Tosin asiasta ihan perunaan, en ole koskaan tajunnut tuota välikausi termiä? Mikä ihmeen välikausi? Kevät tän pitäis olla(tosin tän päiväsen raekuuron jäljiltä on varmaan edelleen talvikausi menossa -.-’)

    1. No lastenvaatteista se virallisesti tulee, tarvitaan ilmeisesti joku välikausihaalari pakkasten ja hellepäivien väliin. Kai. Kosmetiikan kannalta välikausi tarkoittaa sitä, kun kaula on kaulaliinan alla jäänyt vitivalkoiseksi, mutta kasvot ovat jo olleet vilaukselta auringossa –> meikkivoiteen valinta ihan hirveää. :)

  4. Mä aina joka vuosi vannon, että en osta tota uudestaan ja sitten taas joka kevät jotenkin semmoinen puteli päätyy kotiin asti. Mä en voi sietää sitä hajua, mutta pieni lisäbruna ei olis pahitteeks..

    1. Ai niinkö? Kun mun mielestä se tuoksuu nimenomaan tosi kivalta. :) No mutta ilmeisesti jälki miellyttää vaikkei haju niinkään?

  5. Wink-wink: Kokeilemisen arvoinen verrokki on myös Garnierin summerbody lotion. Vaikka on sekin ’vain’ asteittain väriä tuova kosteusvoide, tuo se mielestäni nopeammin väriä kuin Dove. Ja haju tässä myös miellyttävä, hieman pirteämpi kuin Dovessa. Voisi kuvailla sanoilla: raikkaan hedelmäinen.

    Olen muuten monesti koettanut kehittää päässäni jotain kuvailevaa sanaa sille hajulle, joka iholle itseruskettavan jäljeltä jää – vaan sinä se onnistuit tuikkaamaan langan neulan sisään – paahtunut, helkkari vie! :)

    1. Hei hyvä tietää, ehkä tartun seuraavaksi siihen! :)

      Mun iho tuoksuu samalla lailla paahtuneelta myös oikean auringonoton ja solkun jälkeen. Joskus nuorempana käytin ihan liikaa solariumia ja fiilistelin aina sen jälkeen ihon tuoksua.. :)

      Kasvoille kun vielä löytäisin hyvän itseruskettajan niin olisin happyhappy. Mun iho on niin kertakaikkisen kuiva, että vaikka olisi minkälainen vaahto tai voide, se jumahtaa niihin tiettyihin kohtiin kuin mustikka pöytäliinaan. Eikä naurata aamuisin sit semmoisia peitellä. :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.