Joulu tuli tänä vuonna ajoissa ja sain palvomani Kiehl’sin kasvoveden tuliaisina naapurimaan trendilandiasta. Tiesin, että Kiehl’sillä muistetaan asiakasta näytekokoisilla tuotteilla avokätisesti, joten ohjeistin sijaisshoppaajaa painottamaan että ihoni on todella kuiva, siis hyvin kuiva. Olin salaa mielessäni haaveillut Ultra Facial Creamista, mutta suoraa pyyntöä en sentään kehdannut esittää.

Pyörittelin tuliaiskassista löytynyttä Ultra Facial Cleanseria ihmeissäni ja aprikoin esittäneeni asiani kenties epäselvästi. Geelimäinen puhdistustuote, jossa heti toisena ainesosana on Sodium Laureth Sulfate ja myöhempänä listauksessa vielä lisäksi mm. alkoholia? Kuivalle iholle? Vertauskohtana vaikkapa Tay Skincaren puhdistusvoide, joka heti veden jälkeen sisältää öljyjä auringonkukan ja greipin siemenistä.

Pakkauksen esittelyteksti lupaili kaikesta huolimatta helliä tuloksia, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Eipä se nassu yhdestä pesusta pilalle mene, ajattelin. Pruuttasin kämmenelle pienen lammikon helmiäisvalkoista geeliä ja kävin toimeen. Hmm?

Ultra Facial Cleanser haisee mitäänsanomattomalta. Apteekkisen neutraali tuoksu ei ollut häiritsevä, muttei erityisen miellyttäväkään. Koostumukseltaan erittäin jäykkää tavaraa. Mielikuvan tasolla vertaisin sen levitystä hunajan hieromiseen kasvoille: jähmeää, tahmaista ja pehmeää. Jämäkkyydestä huolimatta sain kasvot käytyä läpi ja aloin pehmittää voidetta lisäämällä kasvoille pieniä määriä vettä. Vesi höllensi tahmaisuutta heti, mutta varsinaisesta vaahtoamisesta en puhuisi. Huuhtelin kasvot lopuksi juoksevan veden alla ja kas –  ei kiristystä.

Tässä kohtaa kuvailisin mielelläni tuntumaa hiukan yksityiskohtaisemminkin, mutta en keksinyt riittävän omaperäisiä adjektiiveja. Iho tuntuu puhtaalta, muttei natise eikä kiristele. Luulen puhuvani kaikkien kuivaihoisten puolesta, kun sanon että se narskuvan puhdas tunne ei ole meitä varten. Jollain hassulla tavalla kasvot UFC:n jäljiltä tuntuvat niin puhtailta, etten koe kaipaavani toista vaihetta lainkaan. Tuote muistuttaa etäisesti Cetaphilia, mutta yhteneväisyydet eivät ulotu pesutulokseen asti. Ceta on ennemmin sellainen pakollinen esivaihe, joka on niin hellävarainen, että se ei oikein tunnu edes tekevän mitään. Kiehl’s pesee, muttei ahdista.

Ainesosalistalta löytyy pesevien aineiden jälkeen myös skvalaania, E-vitamiinia sekä öljyjä, mutta tähän inciin haluan perehtyä tarkemmin rauhassa. Ehkä keksin mistä mainio tasapaino koostuu.

Tykkään uudesta kasvopesustani vilpittömästi ja lähetän etäkiitokset NK:n Kiehl’sille, jossa osattiin asiakasta näkemättä valita juuri se villi kortti, jota en taatusti olisi itse nostanut. Nyt vasta se Ultra Facial Cream kiehtookin.

Taustalla soi: Diana Vickers