Rajaus pilalla – taas!

Hohhoijaa. Tälle viikonlopulle on täten ajastettu pariksi vuorokaudeksi tekemistä, kun minä opettelen tekemään itselleni siipirajauksen. Nyt loppuu nimittäin tämä joka-aamuinen pelleily, jossa joko välttelen siiven tekemistä tai vietän vartin epäonnistuneita yrityksiä korjaillessa. Lopputulos on joko turvallisen pliisu tai sitten tällainen söherö kuin tänään. Olen kertakaikkisen kyllästynyt. Aivan tasanvarmasti ongelmaan on erittäin yksinkertainen ratkaisu, kunhan vaan saisin motoriikkakeskukseni ymmärtämään pientä uudelleenohjelmointia. Ehkä kaivan esiin sen yhden aasialaismimmin karmean lusikkavideon, jos olen oikein epätoivoinen. Ja ei, en linkitä – etsikää itse.

Että näin. Olin aikeissa näyttää teille miten huikean kaunis luomiväri se epävihreän hybridipaletin toiseksi ylimmäinen raita on, mutta ehään tästä mitään lähikuvia oteta. Kauniisti kimaltaa. Uskokaa sanasta ja sulkekaa silmät kuvalta. Ja jos joku nyt on sitä mieltä että tämä on täysin tarpeetonta angstia, niin ei se ole. Vertaistuelle on aina tilausta ja toivon että joku siellä vastaanottavassa päässä hymyilee edes hiukan. Jos ei tälle lopputulokselle, niin sille, että joudun koko päivän kulkemaan leuka rinnassa ja vetämään kaksoisleukaa sisään, jotta katastrofirajaukset eivät näy. Onneksi työvuoroni kestää tänään vain neljä tuntia. Hymyä!

Taustalla soi: korvissa kohiseva veri

20 vastausta artikkeliin “Rajaus pilalla – taas!

  1. Ei sais nauraa toisen epätoivolle, mutta olisko se silloin sallittua, jos itse on kolme vuotta yrittänyt opetella tekemään siipirajauksen omiin silmiin. Se on aivan yhtä vaikeaa, kun kulmakarvojen laitto edes suht symmetrisesti minulle. Mutta takasin asiaan: en ymmärrä miksi muille siipirajauksen teko on paljon helpompaa kuin itselle.. Tapanani on tehdä ensin mustalla luomivärillä ”raamit”, jotka voi häivytellä epäonnistuessaan varjostukseksi ja sitten vasta geelillä/kynällä itse rajaukset. Aika usein joudun vieläkin tekemään tästä vielä hätäsmokeyn, kun ei se onnistu läheskään aina. Olen joutunut lukemattomat illat harjoittelemaan siiven paikkaa ja tuijottamaan kuvia omasta naamasta ja peiliä ymmärtääkseni silmieni muodot (kumpikin omanlaisensa, omalla korkeudella ja erilaisella kulmaluulla). Siipirajauksen vaikeuden varmaan tekee se, ettei kenenkään silmät ole identtiset. Paras neuvo, jonka olen saanut on se, että täytyy tähdätä kulmakarvan päähän rajauksella, jotta ne näyttäisi jotenkuinkin samalta.. Voimia haasteen päihittämiseen!

    1. Kiitos kannustuksesta. Ja totta on, että toiselle piirustaminen on paljon helpompaa, pitäisi vaan saada ne samat tekniikat siirtymään sen saman käden kautta omille kasvoille. Mutta ollos huoleti, asiaan on tänään jo tartuttu. :)

  2. Mä saan onnistumaan aina niin, että teen sen ”siipiosan” siveltimellä ja mustalla luomivärillä. Tai jopa koko rajauksen, ku se on niin paljo helpompi saada luomivärillä tasaisesti ku nestemäisellä. Sitten vaan vedän siihen päälle eyelinerillä. Ei tarvi enää arpoa, että tuleeko samanmalliset tai mitää, sen ku vaan värittää rajojen sisäpuolelta. Mulla toimii, koklaa ihmeessä! :)

  3. Vertaistukea täältäkin :D Siis tuo siipirajaus on nykyisin mulle aivan mahdoton. Miksi oi miksi 15-vuotiaana täydellisesti osaamani siipi on kadonnut repertuaaristani :( Olen ihan varma, että silmäni ovat aikuistuessani muuttuneet pyöreämmiksi (onko se edes mahdolista)! Ainakin kaikkia teiniaikojen kuvia katsellessani minulla oli enemmän mantelisilmät kuin pyöreät. Nykyisin mennään aivan pyöreillä silmillä (vrt. Ostolakossa Virven silmät). On muuten sit aika tuskaa tehdä kaunis ”mukamas kissamainen” (joo varmaan!!!!!! ainakaan arkimeikissä ei pyöreestä saa viirua vaikka mitä taikoja tekisit) rajaus! Karkkipäivän Sanni teki hyvän siipirajauksen Virven silmiin. Muuten hyvä, mutta saa odottaa hämyistä syksyä ja baari-iltaa. Näihin silmiin ei vaan sovi siipirajaus!!!!! Angsti :D

    1. Angst angst. Mä kysyin tänään neuvoa kokeneelta meikkaajalta ja sain pelkällä katsomisella lisää ideoita ongelmien taklaamiseen. Ehkä tää tästä vielä molemmilla? :)

  4. Mä en ole koskaan osannut rajata silmiäni. En edes yksinkertaisella versiolla, saati sitten millään siipirajauksella. Jotkut väittävät, että harjoittelemalla onnistuu. Mä väitän, että mun luomet on vaan päättäneet, että turha kuvitella. Nestemäisen eyelinerin kanssa luovutin jo ajat sitten, joten ostin keväällä monessa paikassa hehkutetun geelilinerin ja yritin sen kanssa aikani harjoitella. Sitten tuli taas turhautuminen ja purkki hautautui jonnekin meikkien hautausmaalle. Eli täydet vertaistukiterveiset täältä!

    1. No mutta, kyllä sen yksinkertaisen pitäisi sentään luonnistua. Onhan sulla kunnollinen sivellin ja kunnolla liukuva geeli? Reilusti väriä siveltimeen, lasket sen lappeelleen lepäämään ripsiä vasten, painat ripsen ja luomen yhtymäkohtaan ja annat liukua koko karvan mitalta. Pelkällä kärjellä tiiplaamalla ei tule mitään, pitää käyttää hyväksi koko sitä siveltimen karvaosaa. Kokeilisitko? :)

  5. *pyrskis* ei se vaan onnistu aina, tässä syy miksi teen geelillä ja tussilla rajauksen ensin (jos ei ole kynäpäivä = kiire) sen voi pyyhkiä ja aloittaa uudestaan. Jos sitä siipeä haluat harjoitella puuteroi ulkonurkka ja teippaa (tavis läpikuultava) alaluomen mukaisesti ylöspäin ulkonurkka, eli siipi ei lipsu liian alas.Eikä edes kannata vetää viivaa kerralla. Olen myöhästynyt kerran, täydellistä kissarajausta tehdessä 15 min…
    Samilla ja Nicillä on hyvä video miten tehdä sopiva rajaus omiin silmiin:

    1. Ah, teippikikka – muistan kuulleeni tämänkin. Vikana on vaan se, että kuvittelen aina tekeväni niin näyttävän luomimeikin, ettei rajauksen tarvitse olla kummoinenkaan – mutta huomaan sitten kuitenkin tarvitsevani siipeä. Siinä sit on jo tuhrittava luomiväri alla. Ja ne paineet, ne paineet..!

  6. Mä en vaan osaa. Välillä jo osasin, mutta sitten joitain kuukausia sitten muhin iski taas joku kauhea itsekriittisyys ja epävarmuus, ja taito katosi. Blaa.

  7. En minäkään osaa tehdä kissarajausta. Aamukiireessä en edes yritä vaan sutaisen tutun mustan perusrajauksen ja olen tyytyväinen, että se edes onnistuu. Myöskään hienot värilliset rajaukset esim. turkoosilla ei ole minun juttu. Musta rajaus menee paikoilleen näppärästi, mutta turkoosiin tulee käsittämättömiä vekkejä, hyppyjä ja hiirenhäntiä kissan sijaan…

    1. Ettei olisi henkistä allergiaa sille turkoosille rajaukselle..? :)

  8. Mulla siipirajaus onnistuu yksinkertaisella kikalla: ensin ulkonurkasta viiva kulmakarvan loppua kohden ja tämän viivan kärjestä viiva takaisin ripsirajaan niin, että näiden viivojen väliin rajautuu kolmio. Mitään rajauksen paksuntamista pikku hiljaa en edes yritä, siinä menee ikä ja terveys jos symmetriaa halajaa.

    Mikä mahtaa muuten olla ihana huulipuna näissä kuvissa? :)

    1. Mun ongelma on siinä, etten saa aikaiseksi oikeanlaista kulmaa. Joko siivet ovat pystysuoraan ylöspäin tai sitten viistosti alas. Nyt opettelen jatkamaan silmän luonnollista linjaa, katsotaan mitä syntyy. :)

      Huulipuna on MACin vanha LE, Frost-laadun sävy Innocence.

  9. Minä saan siipeen oikean kulman vain, jos yhdistän siihen myös alaluomen rajauksen. Pelkkä yläluomen rajaaminen + siipi on pyhä mahdottomuus.

    1. Hm. Mä olen aina ollut vähän huono rajaamaan alaluomia. Kun rajaukset on hanskassa, taklaan seuraavaksi ne. :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.