Terapian tarpeessa

Aurinkoisista, kesältä tuoksuvista päivistä huolimatta olen vaipunut vuosittaiseen syyskoomaan. Huomaan sen meikkipäydän äärellä, kun silmämeikit eivät tahdo innostaa ja palkintopalettikin lojuu edelleen koskemattomien laatikossa omistajaansa surullisena vilkuillen. Kynnet ovat lakkaamatta, tukka roikkuu mukana pelkän kuivasampoon voimalla ja korut ovat maanneet lippaassaan useamman päivän. En tiedä, en osaa selittää, eikä ole löytynyt syntipukkia.

En lue elämäntapaoppaita ja lämpenen kankeasti kaikenlaisille piristysmantroille, joita ympäristö tuputtaa. Jos voisin ajatella itseni iloiseksi, tekisin niin. Syksy riisuu luonnon vaatteistaan ja minut uskosta huomiseen. Arkiset askareet ärsyttävät, pienetkin vastoinkäymiset kiukuttavat ja ihan kaikki tuntuu tänään hankalammalta kuin eilen. Nyt tiedän tämän kuulostavan melkoiselta valitusvirreltä, mutta en kirjoittaisi pelkkää vinkua jos luvassa ei olisi vähän hymynkarettakin.

Työnantajani uskoo energiaan. Jokainen levittää ympärilleen energiaa, jolle muut altistuvat. Negaamisesta seuraa lisää negaamista, kun muidenkin energiat kärsivät. Siksi on tärkeää valita positiivinen asenne – se tarttuu. Käytin tarkoituksella sanaa ’valita’, sillä oma energia on kuulemma tahdonalainen. Syyskohmeeni kanssa painiessa mietin lakonisesti todella mullistavani maailman tällä kaikkein tarttuvimmalla hymyllä jonka tästä ihan justiinsa vedän naamalle – ei paljon positiivisemmaksi enää kuulkaa mene! Istuin koneella pyörittelemässä silmiä, kun jokin taustalla soivassa musiikissa havahdutti vilunväreisiin. Mitäpä jos edes yrittäisit?

Okei, olen yksin kotona eikä kukaan ole näkemässä. Antaa palaa. Mistä minä tulen hyvälle tuulelle? Mikä rutiini on jäänyt syrjään ja lietsoo poissaolollaan tappiomielialaa? Mitä sellaista voisin nyt tehdä, että saisin käsille tekemistä ja ajatukset lepotilaan? Naputtelin sormenpäillä pöydän pintaa, mutristelin suuta ja keksin: kynsien kuorruttaminen kirstalleilla. Joo!

Liian itsestäänselvä vaihtoehto, jotta olisin keksinyt sen aiemmin. Timanteista tulee aina paremmalle tuulelle ja sekä niiden asettelu että seuraavien päivien mittaan tapahtuva hively ovat parasta stressiterapiaa. Olen säästellyt Swarovski-hyrriäni jotain tuntematonta erityistilannetta varten (tunnistatteko jo tämän piirteen?), mutta päätin että ensimmäinen sellainen on oleva just nyt.

Kynsille valikoitui vuosien takainen luottolakkani CND:n #354 Red Baroness, jonka syvänpunainen sävy on sykähdyttävän kaunis. Koska tämäkin on muinaisjäänne kynsimuotoilu-urani alkuvaiheilta, en suosittele laukkaamaan kauppaan tätä etsimään, tuskin löydätte enää. Luottolakkani levittyy kuin nestemäinen sametti ja peittää virheettömästi jo ensimmäisellä kerroksella – tässä terapeuttisen tehon ensimmäinen vaihe. Juuri mikään muu ei ole entiselle kynsimuotoilijalle niin antoisaa, kuin kiltisti tottelevan lakan kiireetön levittäminen.

Terapian toinen vaihe on tarttua pallopäiseen koristelutikkuun, kastaa se läpinäkyvään lakkaan ja sen jälkeen yksitellen poimia kiviä rasiasta ja asetella ne kynnelle. Rykelmien muoto on hyvä suunnitella epäsymmetriseksi tai vaihtoehtoisesti olla suunnittelematta ollenkaan ja katsoa mitä syntyy. Ihan kokonaan en halunnut luopua melankoliastani ja valitsin siksi tummat kivet punaiselle pohjalle kaveriksi. Peukalon koristeltuani luulin ensin olevani valmis, mutta voimaantunut energiani päätti puolestani, että kaikki muutkin kynnet kivitetään. No selvä se, ei muuta kuin toimeen.

Nyt kun katselen ”valmiita” kynsiä, tekisi hirvittävästi mieli kaivaa esiin siveltimet ja akryylimaalit. Elämäniloni oli siis väliaikaisesti kadoksissa, koska en ole muistanut koristella kynsiä. Ah, mikä helpotus. Pienen hetken olin jo huolissani ja luulin että kyse oli jostain vakavasta. Hajaantukaa vaan, ei täällä ollutkaan mitään nähtävää.

No okei, ehkä ihan vähän tartuin siveltimeen ja pariin maaliin. On se kivaa.

Miten te selviätte syksystä?

Taustalla soi: Akcent

15 Comments Lisää omasi

  1. Ihanat! Kunpa jaksaisi edes joskus tehdä jotain näille kynsille, mutta ei… :D

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Aika pienellä pääsee alkuun. :) Näihinkin kynsiin olisi riittänyt rivi kiviä, mutta kun taas riemastuin ja iski vauhtisokeus.. :)

      Tykkää

  2. Elisa sanoo:

    Voi hyvä hyssy sentään kuinka kauniit kynnet!! Kaksi huutomerkkiä tarkoittaa sitä että olen tosissani! Aivan upeat :)

    Mullakin käy kynsien koristelussa useasti niin, että tuleekin helposti laitettua vähän enemmän kamaa kynnelle kuin alunperin ajatteli. Taidot tosin eivät riitä mihinkään sen kummempaan, mutta liukuväri ja timantit ovat aina helppo ratkaisu.

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Hah, tunnistan piirteen. Ahneella on sottainen loppu. :)

      Ja kiitos. Sisäinen kriitikkoni näkee suttuisia viivoja ja liikaa värejä, mutta eipä annetakaan hänelle puheenvuoroa. ;)

      Tykkää

  3. hiikka sanoo:

    Oh, tämänkö takia niitä uusia huulipunia on ilmestynyt varastoon? Unohtamatta taas ”paria” uutta kynsilakkaa (tosin puolustuksen puheenvuoro: Heitin monta huulipunaa, kynsilakkaa ja luomiväriä pois)

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Saattaa olla sama vika. :)

      Tykkää

  4. Salla sanoo:

    Samastun vahvasti tekstin negaosioon. Valitettavasti en ole omalle kohdalleni vielä keksinyt fiiliksen nostajaa. Kaikki rasvoilla, puteleilla, meikeillä ja mömmöillä läträäminen helpottaa, mutta sellainen ultimaattinen pelastaja on puuttunut toistaiseksi :P

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Täydellinen kahvi? :)

      Tykkää

      1. Salla sanoo:

        Ihana Petra! Keksit näköjään ratkaisut paremmin kuin mä itse. Täydellinen kahvi, sehän se on! :)

        Tykkää

        1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

          Siitä on ainakin hyvä aloittaa. :)

          Tykkää

  5. Peikkotyttö sanoo:

    Mä selviän syksystä, ja oikeestaan kaikista muistakin ”kriiseistä” neuloen. :) Puikkojen kilinä rauhoittaa… No saattaa siinä stressitasot noustakki jos joutuu paljonki purkamaan..:D

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Neulominen sit taas ei oo yhtään mua varten. En kestäis edes palkkimallisen kaulahuivin vertaa. :D

      Tykkää

  6. Marjukka sanoo:

    Ihan ensimmäiseksi: Aivan huikaisevan upeat kynnet olet saanut aikaiseksi! Ja ei, tämä ei tullut yllätyksenä, mutta se ei vähennä ihailun määrää. Toiseksi samaistuin täysin alun vuodatukseen syksyn lannistavuudesta. Kolmanneksi heräsin miettimään omaa pelastusrengastani. Vielä en sitä keksinyt, mutta aion vakaasti löytää sen ennen kuin tämä päivä on ohi. Kiitos Petra jälleen kerran innostavasta kirjoituksesta!

    Tykkää

    1. Petra / Viilankantolupa sanoo:

      Kiitos mukavista sanoista. :) Olen varma, että keksit keinon selättää syksyn paino. Ehkä nyt on se syksy jolloin on aika ottaa niskalenkki lasinpuhalluskurssista? Tai hmm..sammakontunnistuksen alkeista? :)

      Tykkää

  7. Päivitysilmoitus: Syyskynnet – Viilankantolupa

Haluan osallistua keskusteluun!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.