Kerrankin ennakointi meni nappiin. Olin tänään hammaslääkärissä paikattavana ensimmäistä kertaa vuosiin ja se puuha on hitsattu inhokkilistani ykköspallille. Olen todella peloissani ennen hammastohtoria ja esimerkiksi tänään paniikki purkautui ensin kiukutteluna ja sen jälkeen totaalisena jäätymisenä kun en hädältäni saanut enää sanaa suusta. Ihan älytöntä, juu, mutta kun en vaan kestä sitä kipua. Hiukan kärjistäen voisin sanoa, että kävisin melkein mielummin synnyttämässä kuin hammaslääkärin poran alla. No ei, ei lähdetä tähän, mutta yritän koko sydämeni pohjasta vakuuttaa teitä siitä, että hammaslääkäripelkoni on käsinkosketeltava, fyysisiä oireita aiheuttava tila, josta en pääse järkiajattelulla eroon. Halukkaat voivat pitää pilkkanaan, mutta meidän perheessä hammaslääkäriin joutuminen ei ole leikin asia.
No, mutta koska täällä ollaan ja naputellaan, puoli naamaa puuduksissa – luojan kiitos, henkiin jäätiin. Lompsin kotiin kämmeniin puristeltuja puolikuita hieroskellen ja löysin eteisestä postipaketin. Ooh, palkinto!
Palkinto, jonka ostin itse itselleni toiselta bloggaajalta, koska minäkin halusin saada osani Sleek-maniasta. Jos luette Viilankantoluvan ohella mitään muita kauneusblogeja, Sleekiin törmääminen on tänä syksynä ollut liki väistämätöntä. Sleek valmistaa muun muassa näitä käsittääkseni ihan edullisia luomiväripaletteja, joiden pigmenttiä kehutaan kylillä kovasti. Kun näin nettikirppiksellä kaupiteltavan neonvärejä sisältävää Acid-palettia, huusin sen oitis omakseni. Ihan noin niinkuin yleissivistyksen nimissä, tiedättehän, en esimerkiksi omistamisen ilosta. No eipä juuri parempaan saumaan olisi paletin saapuminen voinut osua, kuin tähän päivään, josta vain täpärästi hengissä selvittiin. Huomaatteko, pelko taipuu jo vitsiksi, eli voiton puolella ollaan.
Näyttäviä värejä, joilla ei minun arjessani tee mitään, mutta onhan jokaisella meikkihöperöllä oltava luomivärivalikoimissa rivi neonvaihtoehtojakin, siltä varalta että. Jännityksellä odotan, minkälaista jälkeä näistä saadaan iholle. Tähän ensimmäiseen hätään ja huojennukseen en heti tohtinut kaivaa siveltimiä esiin, sillä hoidettavana olisi tälle päivälle vielä eräs toinenkin ikävä velvollisuus.
Kohtalokas päivä siis, sillä kaksi viime tinkaan puskemaani kirjoitustehtävää on palautettava illalla. Toisen tehtävänanto on ”Kirjoita hauska juttu”. Helppo. Tästä näin, haha! Ooon se hauska..! Eikun? Että siitä sitten vaan kehittelemään ideaa universaalisti hauskasta aiheesta, joka taatusti uppoaa kaikenlaisiin lukijoihin. Vai valitaanko sittenkin se turvallinen vaihtoehto eli tutustumista uuteen ostokseen?
Jotta että. Kirjoituspuuhiin vai neonväripuuhiin? Paha paha. Jos ensin vähän kirjoittelua ja sitten siitä palkinnoksi pieni tuokio meikkailua? Reilu diili! Toivottakaa onnea!
Taustalla soi: Quo
Hyvä että jäit henkiin. Mun täytyy kanssa myöntää olevani hammaslääkärikammoinen. Pentuna jouduin ravaamaan siellä tuon tuosta ja muistissa olivat puuduteaineen käyttö siten, että tungetaan se piikki ensin juureen ja aletaan sitten vasta työntämään puudutetta. Ja kun ala-aste ikäisenä kuuntelet kaiken maailman juoruja kylän tapahtumista, siinä vannoi pieni tyttö moneen kertaan, etten elämässäni enää tähän suostu. Enkä suostunutkaan. Kunnes nyt pari viikkoa sitten, oli pakko myöntyä haljenneen poskihampaan takia lääkäriin (pirun kananluu). Kokemus oli itseasiassa mieluinen ja toisen käynnin jälkeen olen panostanut huomattavasti enemmän hampaiden hyvinvointiin. Okei, mulla oli tuuri. Lääkäri oli loistava, ei turhia juoruile ja osaa ottaa kammopotilaan huomioon. Ei sattunut, yhtään. :) Eikä sitä kamalaa käryä, mitä lapsuudesta muistan, leiju enää odotushuoneessa asti.
En muuten malta odottaa, millaisen meikin taiot tuolla väripaletilla!
Mun hammaslääkäri on hirmu tarkka ja taitava, mutta on aina sen verran aikataulusta jäljessä, ettei siinä kyllä turhia ehdi hempeillä. No pari kertaa vuodessa onneksi riittää. :)
Ja joo, katsotaan mitä väreistä syntyy, voi tulla ihan jännää. :)
Vink vink: YTHS:llä hammaslääkärikammaoinen saa ilokaasua :D Muistaakseni kammoisten pitää tosin myöntää pelkonsa jo varatessaan aikaa kidutukseen, koska kaasutuslaitteita on vain yksi, joka sitten seilaa pitkin Suomea.
Mulla on ilokaasusta hirmu ristiriitaisia muistoja. Saattaa olla että pitäydyn tuossa piikkipuudutteessa, se ainakin hoitaa hommansa. :)
Oi, mikä herkku! Hammaslääkäri tai ihan mikä tahansa lääkäri. *kylmät väreet*
No joo totta, aika harvalle lekurille tulee mentyä hymy korvissa.. Paitsi tukkalääkärille, mut sitä ei varmaan lasketa. :)
Jotain omasta hammaslääkärikammostani kertoo se, että olen aiheuttanut elämäni toisen peltikolarin hammaslääkärin parkkipaikalla toimenpiteen jälkeen.
Koomista oli, että kolhimani auton rekkari alkoi OMG-
Silloin melkein hymyilytti, nyt jo melkein naurattaa.
Haha, eikä! :D No kai sympatiat oli sentään sun puolella, olosuhteet huomioiden?
Pystyn niin samaistumaan hammaslääkärikammoon. Jo pelkkä ajan varaaminen saa kyyneleet silmiin ja äänen värisemään. Itse käyntipäivänä sitä asiallisen aikuismaisesti itkee, hyperventiloi ja oksentaa, jos yrittää jotain syödä.. Joo, mun edellisestä käynnistä on melkoisen kauan aikaa :)
Toveri, halataan!