Tein joulupäissäni jotain vallan älytöntä ja viilasin vasemman käden pitkiksi venahtaneet kynnet mantelinmuotoisiksi. Hui! Toisessa kädessä tylpät töpökynnet ja toisessa nukkemaiset neitikynnet – nyt ei taideta hätyytellä vuosisadan tyylikkäimmän yhdistelmän titteliä? No väliäkös tuolla, te näette vain sen tyylikkään vasurin, unohtakaa kokonaan maininta noista oikean käden kitaristikynsistä.

Pitkulaisten kyntelöisten kunniaksi ajattelin piipertää nätin lumihankimanikyyrin. Ikkunasta näkyy vain synkkää ja mustaa, joten pieni valkoisen valon pilkahdus tekisi toki hyvää mielenterveydelle. No jaetaan tässä ensialkuun sellainen vinkki, että älkää yrittäkö tehdä mitään lakkausta, siis mitään lakkausta, vanhalla könkkööntyneellä valkoisella. Ei se tottele, vaikka miten maanittelisi. Tulos on samaa luokkaa, kuin yrittäisit opettaa kissalle kalligrafiaa.

Käyttämäni valkoinen kimmellyslakka on joskus ollut ihan nätti ja näppärä, mutta loiston päivistä alkaa olla jo kolmasosasukupolvi aikaa. Tämän väkerryksen jälkeen sanoimme neutraalit hyvästit. Alkuperäisenä ideana oli kuorruttaa valkoinen ”hanki” Golden Rosen läpikuultavalla hiutalelakalla, jonka esittelin ensi kerran täällä, mutta eihän se visio taaskaan ihan toteutunut. Tai no tavallaan joo, onhan tämä kuhmurainen kuin ensilumi, mutta ei läheskään sellainen haaveissani siintänyt keskitalven umpihanki.

Kitinät sikseen, lakkaamisen ja kuvaamisen vaiva olisi täysin hukkaan heitettyä sairaslomaa, jos en näitä kuvia ikään kuin varoitusmielessä julkaisisi. Hankkiutukaa ajoissa eroon vanhoista kynsilakoista. Muuten ei hanki kanna. Ehe.

Taustalla soi: Klang Karussell