Vappupallo

Tämä on tapauskertomus mielenhallintakokeesta, jota ei tule yrittää kotona. Toistan. Älkää yrittäkö tätä kotona. Tästä jos mistä olisi pitänyt tehdä Viilankantoluvan ensimmäinen videopostaus.

Vappuaatto. Kansallinen värikkyyden ja hulluttelun päivä. Jos pööpöilee kirjavissa meikeissä ja on muuten vaan puolihullu vuoden ympäri, miten vappu eroaa tavallisesta arjesta? No silloin voi naamioitua vappupalloksi. Sellaiseksi mukana raahattavaksi hopeiseksi maanvaivaksi, joka saa kaikki kimittämään. Jea, maailman paras idea!

Tarvitaan peili, hopeista glitteriä, kiinnitysaine ja sivellin. Laapaistaan kiinnitysainetta kämmenselälle, kastetaan sivellin ensin siihen ja sitten glitteriin. Painellaan hileet huulille helposti ja vaivattomasti.

NOT.

Kolmen ensimmäisen siveltimellisen jälkeen tajusin että oli emämoka edes yrittää. Fiksu olisi siinä vaiheessa pessyt siveltimet ja juonut mukillisen epäonnistunutta kotisimaa lohdukkeeksi. Vaan ei. Lisättin kierroksia.

Vaihdoin kiinnitysaineen ja siveltimen vedenkestävään värittömään eyelineriin (ja sen ohueeseen luirusiveltimeen) ja jatkoin liistaamista millimetri kerrallaan. Jouduin pitämään päätä alaviistossa, jotta varisseet glitterit eivät olisi sotkeneet meikkipohjaa, jota tarvitaan vielä tänään töissä. Leuka rinnassa, silmämunat nyrjähdyksen partaalla tuijotin kulmat kurtussa ja suu ammollaan peiliä ja kaivelin lisää glitteriä huojuvasta hiletornista samalla, kun uskoni huomiseen valui hiljalleen lattianraoista pyöräkellariin.

Vakavaksi vetää. Kun olin vajaan puolen tunnin piipertämisen jälkeen saanut hileet paikoilleen, minua itketti. Jälki oli kaukana leikkisästä foliopallovisiosta, suussa rahisi ja niskaa särki. Ensi vappuun mennessä lopetan bloggaamisen ihan vaan siksi, ettei tarvitse edes leikitellä tällaisilla ”hauskoilla” teemapäivävisioilla.

Vääntelehdin kameran edessä yrittäen etsiä sopivaa kuvakulmaa naamalle, jonka alaosa loistaa sateenkaaren hologramminhohtoisissa väreissä, mutta on muuten ripsivärittömän paljas. Heeeeelppponakki. Kuvausalustana käytetty sänky on yltä päältä hileessä ja arvelen, että aiheesta keskustellaan vielä.

Kun sain kuvat talteen, asettelin etusormen ympärille meikinpoistoliinan ja kumarruin lavuaarin ylle. Joo. Muuten kiva, mutta se käyttämäni vedenkestävä rajausneste oli jo ehtinyt asettua. Jos se videokamera olisi ollut päällä, se olisi sammutettu lavuaarikohtauksen ajaksi.

Kun huulet eivät enää kahisseet toisiaan vasten kuin rantahiekka parketilla, uskalsin nostaa pään ja katsoa peiliin. Jo pelkkä suutuntuma sanoi, että ihan kaikki hileet eivät olleet vielä lavuaarissa, mutta kun näytin kieltä peilille, repesin hysteeriseen nauruun. Tämän jenkimmäksi ei muuten hymy mene! :’D

No, pakkohan ne hileet oli sieltä pois saada, joten ei muuta kuin paperilla pyyhkimään kieltä.

Niin että mitä? Joo, just.

Kun olin saanut raaputettua kaikki kieleen liimautuneet paperinpalat irti, olin samalla vaihtanut roolia foliopallosta pelleen. Suu punoitti, silmäpussit olivat valuneet kyyneleiden mukana poskille ja takkuinen oranssi aamutukka hapsotti pystyssä. Valitettavan koominen yhteensattuma, että jalkaan tuli aamulla vedettyä revenneet ruutuhousut.

Nyt istun koneella syömässä glitterillä kuorrutettua ruisleipää ja vannon tässä nyt näin kaikelle kansalle julkisesti, että EI ENÄÄ GLITTERIÄ HUULIIN. Kiitti ja kuitti.

Pffiiiiiiiiiiiiiiiiiiii…..pssssshht. Ilman dramaattista poksahdusta, vähäeleisesti tyhjiin valuen.

PS. Sillä aikaa kun toteutin tätä visiota, olisi pitänyt kirjoittaa sitä tiistaina palautettavaa seminaarityötä, josta puuttuu vielä 3/4. Ajanhallinnan perusteet, osa 1: priorisoi.

30 vastausta artikkeliin “Vappupallo

  1. Kiitos päivän nauruista!

    Mulla ei riittäisi kärsivällisyys milli kerrallaan piipertämiseen, olisin varmaan vaan vetänyt kerroksen vaseliinia huulille ja dipannut ne sitten sinne glitteriin. ;) Ehkä niin, että glitterit ensin jollekin foliolle, ettei koko purkki ole operaation seurauksena vaseliinissa.

    Hauskaa vappua, kyllä ne viimeisetkin glitterit varmasti simalla huuhtoutuu! Jos ei tänä vappuna, niin ehkä seuraavana sitten.

  2. Voi eikä! <3 Tiedän tuskan tunteen, kun visio on niin selvä ja toteutustapa täysin kokeilematon ja uusi.

    Kyllä se wappu vielä mukavammaksi muuttuu! Käy hakemassa tippaleipä ja torilta oikea foliopallo, vaikka joku pinkki poninmuotoinen. Piristyt takuulla.

  3. :D Kiitos.

    Ja toisaalta tavallaan jotenkin petyin, koska noissa glitterhuulissakin oli sitä Fifth Elementiä, jota näemmä elämältäni ihan joka nurkalta haen. Niisk. Olisivatpa toimineet helposti ja vaivattomasti.

    Hilpeää vappua! Voimaa seminaarityöhön!

    1. Ettet olisi tarkoittanut voimaa vappuun ja hilpeyttä seminaarityöhön? Tällä hetkellä näyttää, että se olisi se kipeimmin kaivattu aspekti. :D

      Muistan joskus teinivuosina käyttäneeni Seppälästä ostettua hopeista metallihuulipunaa, joka oli huulilla niin karkea, ettei sen kanssa tohtinut puhua. Niistä vuosista ei ole edistytty. Ei henkisen pääoman, eikä tavoitteiden muodossa.

  4. Kylläpä nauratti :D Mutta voin hyvin kuvitella, ettei sua naurattanut operaation aikana… Liekö vika minussa, mutta ihan hauskaltahan nuo glitterhuulet näyttää kuvissa. Tuon tekstin luettuani en kyllä uskalla lähteä kokeilemaan…

    Hauskaa vappua kaikille, vaikkakin ilman glitteriä :)

  5. Ja täällä ilmoittautuu seuraava huutonauraja!

    Ollapa kaikki bloggaajat samankaltaisia
    a) lapsenuskoisia kokeilijoita
    b) sanaseppien pataan pudonneita!

    ..niin kyllä meillä olisi varsin ratkiriemukkaat aamut (tahi illat) näitä lukiessa :D

    Ihanaista Wappua Petra ja Viilankantoluvan päämaja!

  6. Hahhah, I feel u enkä varmasti yritä tätä trikkiä. :D Glitterit on maailman hirveimpiä ikinä! Kaikkein pahin vaihe on se, kun oot saanut taiteiltua niistä jotain hienoa ja otat kuvia. Näyttää juuri siltä kuin olisi vain hiekkaa silmissä (tässä tapauksessa huulissa). Missä se hohde ja loisto, joka edes himpun verran näkyy hyvässä valossa kun peiliin katsoo. Joo o… Suksikaa suohon hileet! Mä sanon kans joka ikinen kerta kun kaikki menee pieleen, että perkele, mä lopetan tän bloggaamisen, ihan typerää hommaa. Vaikka kyllähän se on jollain tavalla hauskaa nauraa/kirota omille touhuilleen.

    Mun vappu meni pari meikkiä tehdessä ja opiskellessa, nyt olen onnellisena kotona ja nautin ettei ole kännisiä töniviä ihmisiä lähimaillakaan vaan ainaostaan minä ja koirat. Ah.

    1. Joo, jotenkin siihen samaan ansaan lankeaa aina vaan. :) Se on se sisäinen harakka kun aina raakkuu ja yllyttää kaikenlaisiin hullutuksiin. :D

      Vappu kotona koirien kanssa kuulostaa erinomaiselta, toteutin itse samaa. :)

  7. Ahahaha tikahdun :DD kuvat on kyllä niin nätit, että en millään olisi niiden perusteella arvannut millainen koitos kuvia on edeltänyt. Onneksi sä maksat oppirahat, jotta meidän muiden ei tarvitse :D

  8. tykkään ! siis discopallohuulista. Kunnon vappumenoa. Ja kauneuden eteenpäin pitää kärsiä, vai miten se menee ?

    Mutta ethän oikeesti ole lopettamassa vuoden sisällä, ethän ?

    kyllä tää aina ne macin oudot huulipunat voittaa ( musta, violetti just name it ).

  9. Voi ei :D Sulla oli ihan täydellinen idea, mut ei aina mee niinkuin elokuvissa. Ei varmasti ole kovin kiva syödä glitteriä, mutta jos yhtään lohduttaa niin vain tosinaiset päästää pönttöönkin glitteriä :DD Anteeks..

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.