Kaapissa vuosia piilotellut hemmottelupaketti korkattiin käyttöön tänään. Kaunis pakkaus on useasti avattu kunnioittavia huokailuja ja hellää silittelyä varten, mutta tuotteet ovat ylellisyydellään olevinaan kaivanneet jotain erikoisempaa ja ylevämpää käyttöönottokastetta – kunnes tänään päätin että ähpöh, NYT otan ne esiin. Ihan naurettavaa pihtailua. Irrotin eilisestä humppareissusta riutuneet selkänikamat sohvatyynyjen välistä ja istuin työhuoneen pehmeälle karvamatolle ihastelemaan tämäniltaisia suihkukavereitani. Sokerikuorintaa, kullalla silattua suihkugeeliä, vartalovoidetta, Eros-kynttilä ja hellyyttävä käsintehty ”naamaharja”. (Arvaatte varmaan kenen termi.) Yritin laskeskella montako vuotta tämän lahjan vastaanottamisesta on aikaa, mutta joudun silti kallistumaan veikkauksen puolelle – sain sen siipalta ehkä 2010 tai 2011? Muistan siipan valinneen tuotteet pakettiin korkeimman omakätisesti tuoksumigreeniä uhmaten ja vaivannäkö sitten palkittiin piilottelemalla kokoelmaa kaapissa vuositolkulla.

Tämän jälkeen niitä kosmetiikkalahjoja ei sitten oikeastaan olekaan näkynyt – jännä.

Tasapainoisen aikuisen tapaan korjaan virheeni ja asetan narrinhatun päähäni julkisesti. Tämän julkaistuani lompsin kuumaan suihkuun nauttimaan siitä aistitulituksesta, johon tarjottiin tilaisuus jo muutama Päivänkehrän ympärillä pyöritty polkka sitten. Kyllä pihiys saa aikaan hölmöjä asioita. Toivotan tässä herkistyneessä mielentilassa aistillista joulunodotusta ja pikkuisen uskaliaampaa loppuvuotta teille muillekin!

Ps. Jos spekuloitaisiin, että suihkugeelistä olisi sattunut menemään jo päiväys, niin montako vahingoniloista kättä siellä nousisi suun eteen pidättämään hihitystä? Ehkä ansaitsin, ehkä en.

* * * * *

I received this Christmas gift from my hubby years ago but have somehow failed to put it to use. Today seemed like the perfect day after years of hesitation, so screw you, my stingy me. Today I’m gonna bathe in luxury, just because there is no reason for it.