Itsepalkintaa

On ollut aika rankka viikko. Töissä kohtuullinen härdelli ja alimiehitys, kotioloissa haukkuyskää sairastava uhmaikäinen ja työtaakan alle nuutunut puolikuollut puoliso ja nonparellina puuron päällä yksi uusi opintopolku, joka vaati sittenkin enemmän kuin vasemman käden. (Ja ei, äiti ja isi, tämäkään ei liity oikikseen.)  Olin tänään suhteellisen kiitollinen kun kello löi viisi ja sain leimata kellokortin työpajan ovensuussa. Kiireen ja kaaoksen jälkeen tavallisesti mataavaa arkea arvostaa taas ihan uudella tavalla ja palkinnoksi rymyviikon läpäisemisestä ostin itselleni meikkejä. Myös ruualla palkitseminen on tuttu konsepti, mutta olen yrittänyt pyristellä siitä eroon. Kalliimmaksi käy käsintehty sivellin kuin sipsipussi, mutta siveltimen ansiosta mieliala pysyy korkealla hetkittäistä energiapiikkiä paljon kauemmin. Noin niinkuin vuosikymmeniä kauemmin.

Noettä joo. Olen vaikean paikan edessä. Haluaisin iloita tuosta vaaleansinisestä luomiväripaletista, mutta tiedän että todella moni jäi ilman tätä kaunotarta. Nettilanseerauksen kanssa kävi ilmeisesti pieni kömmähdys ja kauniit Cinderella-tuotteet julkaistiin virtuaalikaupassa etuajassa. Kauneusbloggaajien tiedotusverkosto kohahti, hyökkäsi ja teki kokoelman kulmakivistä selvää. Ehdin paikalle uskoakseni ensimmäisten joukossa ja sain tilattua kuusinapaisen kaunottaren. Noudin sen omasta tavaratalostani tänään ja vaikka todella ihailen paletin kokonaisilmettä, siitä reuhaaminen tuntuu ensimmäistä kertaa väärältä, kun niin moni jäi ilman. Samoja sävyjä saa myös vakiovalikoimasta, mutta tiedän että tätä nimenomaista koostetta on odotettu markkinoille kauan ja hartaasti.

Varsinainen palkintasaalis koostui uudehkosta kaksipuoleisesta siveltimestä, kahdesta huultenrajauskynästä sekä korjausväriduosta. Olen tyyten hurahtanut keräilemään siveltimiä ja tämä luonnonkarvaa ja synteettistä harjasta yhdistävä  pyöreä ja jäykkä #128 on napakkuudellaan kokoelmissani täysin uniikki. Olen viehtynyt käyttämään kasvoilla vähän geelimäisempää, aavistuksen jäykkää puuteria, joka tarvitsee työstövälineeksi jämäkän siveltimen. Luonnonkarvaa ja synteettistä puolta vaihtelemalla saan säädeltyä jäljen peittävyyttä. Jos joskus kyllästyn painelemaan tällä puuteria, voin siirtää sen varjostussiveltimeksi.

Huulipuolelta halusin kotiuttaa kulttisävyn Stone sekä Rebel-huulipunalle täsmätyn Nightingale-rajauksen. Rebel on ihana sävy, mutta sen käyttäminen muuttuu entistä houkuttelevammaksi oman rajauksen myötä.

Korjausväriduo on kutkutellut uteliaisuushermoani siitä saakka kun sen ensimmäistä kertaa näin. Puikossa on kahta ohutta nestemäistä neutralointiväriä, joita suunnittelin käyttäväni paitsi neutralointiin myös korostukseen. Puikon vaalea keltainen on todella vaalea, liki valkoinen. Olen ylen onnellinen, että myös omalle kalponaamalleni löytyy nyt sopiva valosävy. En tue muodissa olevaa liioiteltua korostus- ja varjostustrendiä, mutta toisinaan on kiva saada kasvojen keskiosaan vähän lisävaloa. Punertava puoli sopii silmänalusten kirkastamiseen ennen peitevoidetta. Olen kokeillut samaan tarkoitukseen muutamaakin eri valokynää, mutta niiden koostumus ei ole ollut mieleeni.

Laskun loppusumma oli alennussetelin jälkeen hyvin kohtuullinen ja mieli perinpohjaisen tyyni. Sipsit saavat jäädä kauppaan ja minä pääsen leikkimään meikeillä. Millä te palkitsette itseänne?

(Hih, niin ja valorengas! Sopiiko, jos siitäkin vähän ilakoin ihan pikaisesti tähän loppuun? Suomalaiset kauneusbloggaajat ovat joukkohurahtaneet hankkimaan itselleen lisävaloksi ring light -kapineen ja menin sopulina muiden perässä. Luojan lykky että menin, sillä mitään näin hienoa ei ole kuvausmahdollisuuksilleni koskaan tapahtunut. Pientä hienovääntöä vielä tarvitaan, mutta jo nämä koekuvat (ja ne kulahtaneesta työnaamasta muistikortille napatut ja samaan syssyyn tuhotut koeräpsyt) kertovat yhtä ja samaa tarinaa: HAAAAllllellUja! Ensi syksynä tässä blogissa ei vaivuta talvihorrokseen! Kuitti ja moi!)

* * * * *

A few new babies joined my collection today as I rewarded myself after a hard week. It was a struggle but I survived. Off I go, makeup puzzle awaits! Oh and I also bought a ring light – seriously the best thing that has ever happened to my possibilities to develop myself as a photographer.

25 vastausta artikkeliin “Itsepalkintaa

    1. Joo se osoittautui kyllä jokaisen kehusanan arvoiseksi. Harmittelen ainoastaan sitä, että olen kituuttanut koko tämän talven ilman lisävaloa enkä hankkinut rinkulaa aiemmin. :)

  1. Mikä helevetti tässä MACissa oikeen on…Just Hennan postaukseen kommentoin, että ei kyllä innosta tää kokoelma YHTÄÄN, mut nyt kun näin uusiks ton luomiväripaletin, niin ajattelin, että onpa se nätti…Samoin kävi sen Toledon Ripe Peachin kanssa!!!! Aaaarggghhh. No, ONNEKS tätä ei enää edes saa, haha!

    1. Heh, joo näinhän se usein menee. Ruoho, aita, vihreys.. :D Sä voit sentään siellä pääkaupunkiseudulla koota oman neutraalipaletin näistä samoista sävyistä, täällä meidän hoodeilla kun sekään ei ole itsestäänselvyys. :)

    1. Paletti on siellä näkyvissä ja sen saa lisättyä ostoskoriin, mutta kun olet siirtymässä kassalle, saat ilmoituksen että tuotetta ei löydy. Tässä olisi mun mielestä pienen kehityskaaren paikka, ihan turhaan ne loppuneet tuotteet ovat siellä näytillä.

  2. ”Tämäkään ei liity oikikseen” – huutonaurua! :D

    Hmm, mä en ole palkinnut itseäni pitkään aikaan. Meikkejä on ostettu juu, mutta en ole sellaisella tämän olen ansainnut -asenteella ollut ostoksilla pitkään aikaan. Yhdessä vaiheessa tuntui, että ”olin ansainnut” harva se päivä jotain ;D

    Ps Missä sun jatkokommenttien tilausnamiska on? ;)

    1. Joo, tää urapolkukuittailu varmaan naurattaa kaikkia muita paitsi mua.

      Mä ansaitsen meikkipalkintoja sekä erityisen rankoista että hyvin suoritetuista työpäivistä ja/tai tehtävistä. Budjetin mukaan toki, mutta nyt halusin erityisesti käyttää alekupongin. :)

  3. Ooh. Lääh. Nam. Ihania palkintoja!
    Olisiko syytä olla huolissaan, kun mä olen skipannut jo kaksi kokoelmaa ilman mitään tuskia. Toledo ja Cinderella olivat kivoja, mutta en kokenut pakottavia tarpeita. Kyyyllähän tuo paletti hiukan kirpaisee, mutta multa löytyy jo ennestään nuo melkein kaikki sävyt. :D Ehkä jään henkiin ilman noita vaaleansinisiä reunuksia.

  4. Iso sydän valorinkulalle!

    Voi Tuhkimo. Omani taitavat olla vielä matkalla, en malta odottaa että saan ne hyppysiini. Mun ei pitänyt ostaa siitä kokoelmasta mitään, mutta toisin kävi…

      1. ”Ne vaan ilmestyi mun laukkuun. Ja sit kotiin. Ja pöydälle. Yhtäkkiä ne oli mun naamalla. I call shenanigans”

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.