Tänään piirrän teille ensiaputilanteeseen liittyvän kuvan. En ota vastuuta siihen liittyvästä ääniraidasta, mutta haluan piirtää teille kuvan siksi, että toisinaan on kamalan vaikea selittää, millaista on olla naimisissa huonon huumorin kanssa.
Siippa makaa makuuhuoneen sängyllä kalsareissaan, oikea käsi kohotettuna kohti kattoa, etusormi pystyssä. Oikea jalka on heitetty toisen päälle ja kokonaisuus tuo elävästi mieleen muuan musikaalielokuvan .
No okei, siipan tukka on toiselta puolelta vähän lyhyempi, ei se ihan yksi yhteen ollut.
Lapsi ripustaa kuuseen lisää joulupalloja ja siippa lojuu sängyllä kummallisessa asennossaan alahuulta pureksien. Katson lasta ja katson miestä, mutta en sano mitään. Olen oppinut olemaan kysymättä. Tilanteilla on tapana edetä painollaan.
Hetkeä ennen tätä näkyä todistin keittiössä dramaattista verenpurkauman puhkomiseen liittyvää tapahtumasarjaa, jonka jätän herkempiä lukijoita silmälläpitäen sikseen. Oletan että sormen osoittelu katonrajaan liittyy tähän aiempaan dramatiikkaan, enkä kysy. Vastaus tulee kumminkin – yleensä sellainen, jota vähiten kaipaa.
Pieneen reikään sormessa kului keskikokoisen remontin verran voimasanoja, yksi sytkärillä desinfioitu nuppineula sekä hämmentävän korkealta ujeltanut helpotuksen huokaus. Ehkä kahden veritipan mukana valui ulos poikkeuksellisen paljon testosteronia?
Siippa siirtää katseensa minuun ja ilmeestä tiedän, että nyt se tulee. Muutaman hiljaisen sekunnin jälkeen Night Fever -asentoon lukittunut kalsarisankari avaa suunsa. Vilkaisee alustukseksi sormeaan ja aloittaa sitten.
”Nääkkö, mulla on tässä oikee kolmen koon hoito. Kylmä, koho ja kompressio. Täällä on helvetin kylmä, sormi on koholla ja kalsarit puristaa.”
Hahahaha, en kesta! :D
En mäkään! Lohtusuklaalle on taas käyttöä.
Buahahahaaa!! :’D
Höhöö! :)
Määenkestä :D Tilanne on ollut kyllä vakava, mutta asiallisesti hoidettu ensiapu..
Joo, oli tosi paikka kyseessä. Ja mun syy tietty, kun satuin huomauttamaan että autosta on toinen etuvalo palanut. :/
Tyrskähdys :D
Pienet sille! :)
Näitä sun tarinoita pitää oikein aina säästellä sellaiseen hetkeen, että tarvitsee vähän perspektiiviä :D. Onneksi ei kiristänyt sentään vanne päätä! Ihana aamunavaus, kiitän!
Ei kiittämistä, mä vaan puolueettomasti dokumentoin. :)
:’D ahhahahhaaaa
Itse muistan kun herra sai haavan sormeensa, ja ravisti sormeaan! Ihan kuin sillä tavalla kipu lähtisi…mutta kyllä. Ne veret lähti sormesta ympäri keittiötä!! Niitä pilkkuja löytyi vielä vuosienkin päästä! Miehet! (ja tähän sellainen silmien pyörätys emoji :D)
Hahhaaa, eeeei-kä – voi tonttu! :D
Käkätys :D
Hah, tää on selkeästi ollut nappijuttu – vaikka kirjoittaessa mietin voiko näin pönttöä läppää edes kirjoittaa julki. Perheemme huumori ei selvästikään ole yksin! :)
Eikä! Mun vatsalihaksiin alkoi sattua, kun nauroin niin paljon. XD
Muuten saako tänne Bellablogin puolelle sen toiminnallisuuden, että saisin tiedon sun vastauksesta mun sähköpostiin?
Huippujuttu, terkkuja pyykkilaudalle! :D
Hei SAA – etkä oo ensimmäinen, joka tätä pyytää! Nyt laitoin heti koodivastaavalle viestiä, pahoittelen että tää on jäänyt roikkumaan muuton jälkeen!
Tää oli virkistävä. Kyllä nauratti!
Hih, kiva! :)