Alustan tämänpäiväistä tekstiä alkuvuodesta kirjoittamallani ylistyslaululla Tomorrowland-elämykselle. Jos ette vielä lukeneet sitä, silmäilkää se pohjatiedoksi. Kun helmikuussa sanoin, että on ollut tahmeaa, en oikeastaan ollut juuri vielä edes koskenut tahmeaan. Tänä vuonna todellisuuspako tulee todella tarpeeseen.

Pahoittelen spoileria kaikille, jotka vielä odottavat omia lippujaan, mutta kun eilen lakatut kynnet mätsäsivät täydellisesti tänään kuriirin kainalossa saapuneisiin aarrearkkuihin, en voinut välttää poltetta rekvisitoida tuota merihevosriipusta. Tämän vuoden kultaturkoosi teemasävytys sopii täydellisesti omiin mieltymyksiini ja vaikka silmämeikkivirityksiä en koe festarioloissa mielekkääksi, saattaisin hyvinkin sportata kulta-turkoosia huulimeikkiä. Hmm.

Vuoden odotetuin viikonloppu on vain 28 päivän päässä, eikä alati yltyvä sisäinen polte ota enää hiipuakseen. Valmistautumiset on aloitettu hyvissä ajoin ja tiimiasusteiksi tilattujen led-lenkkarien lisäksi varasimme ennakkoon sekä kuljetukset lentokentältä festareille että illallisen yhden Michelin-tähden ravintolassa korkealla päälavan yllä. Hauska ajatella, että ensimmäinen kertani näin hienossa safkakonseptissa tapahtuu teknohörhöjen häröilyksi leimatuissa trancebileissä vilkkuvat pääkallolenkkarit jalassa (mahdollisesti turkoosilla huulimeikillä), eikä sivistyneesti treffi-illallisella pikkumustassa ja korkkareissa. Mutta sehän Tomorrowlandissa onkin parasta – musiikin juhlinta ilman taustan, uskonnon, iän tai sosiaalisen statuksen asettamia rajoja.

Soittoaikataulut antavat vielä odottaa itseään, eikä varsinaista artistisuunnitelmaa ole vielä siksi ehditty aloittaa, mutta muilta osin alkujärjestelyt ovat tunnollisesti kuosissa. Koska lavoja on 15 ja bileet ovat yhtäaikaisesti käynnissä jokaisella stagella noin puolesta päivästä aamuyhteen, on kaikin tavoin järkevää jumapata ainakin ne kaikille pakolliset esiintyjät erikseen muista aikatauluista, sillä lavojen välimatkat saattavat ihmistungoksessa viedä helposti puolikin tuntia. Puhumattakaan niistä yksittäisistä (onneksi harvoista!) pullonkauloista, joissa tiimin ahtaanpaikankammoista joudutaan yhtäaikaisesti taluttamaan ja työntämään…

Seuraava etappi lienee selvittää, millaisilla pulteilla sähkölliset teltat olivat viime vuonna alustoissaan kiinni, jotta osaan pakata rinkkaan oikean työkalun telttojen irrottamista varten. Koska selväähän on, että teltat kannetaan festareilta kotiin, kun niin kerran saa tehdä, vaikka viiden päivän polkkaamisen ja yleisen rymyämisen jälkeen ylimääräisiä voimia ei varsinaisesti olisi enää jaettavaksi. Mutta tänä vuonna pakkaan rinkan viisaammin ja skippaan suosiolla puolet vaatteista. Viime vuonna kohdalle sattui sekä kaatosadetta että hirmuhellettä, joten osaan varautua järkevämmin molempiin.

Sateisen juhannuksen seuraleikkinä on siis viimevuotisten kuvien ja videoiden selailu pienten pulttien toivossa ja tauottoman teknomäiskeen luukuttaminen. Kakskytkahdeksan päivää, kaksytkahdeksan yötä.

Kynnet
CND Shellac Shimmering Shores**

**Oman talon tyyppejä, teen töitä tämän tuotteen parissa