Nyt kuuluu huulipunarintamalta kummia! Perinteisten punien ja kiiltojen rinnalle nousi vastikään kokonaan uudenlainen koostumus eli huulivaahto, mikäli vapaa suomennos sallitaan. Vannoutuneena huulipunafanaatikkona rynnistin oitis ostoksille ja kotiutin testikappaleena Urban Decay Lo-Fi Lip Mousse -punan vadelmanpunaisessa sävyssä Noise.

Vaahtomainen huulipuna on eri jännä. Vaahto kuvaa jämäkän tuotteen koostumusta aika hyvin, sillä se on mukana seuraavan vaahtomuoviapplikaattorin alla aavistuksen joustavaa (englanninkielinen termi bouncy vastaisi mielikuvaa hyvin) ja pigmenttisyydeltään erittäin tiivistä. Varovainen kosketus punan pintaan sormella värjää koko kosketuspinnan kerralla punaiseksi. Puna ei tunnu rasiassaan kostealta, mutta ei puuteriseltakaan – lähinnä ehkä sienimäiseltä, mutta vain tietynlaisen puristeltavuuden osalta, ei huokoisuuden vuoksi. Onpa yllättävän hankala kokemus sanoittaa.

Paketin sisältämä applikaattori on yllättävän jees, vaikka luomiväreissä inhoan näitä turhakkeita yli kaiken. Kun rasian kannen avaa, applikaattori työntyy ulos automaattisesti, mutta se ei silti ole irtonainen eikä tiellä, joten se on helppo jättää huomioimatta mikäli sitä ei halua käyttää. Näissä kuvissa puna on levitetty tuotteen omalla applikaattorilla, eikä rajaa ole korjailtu jälkikäteen. Vaikka arvelen tämän punatyypin inspiraation ammentuvan utuiseksi häivytetystä aasialaisesta gradient-tyylistä, myös perinteinen tarkkarajaisempi punaaminen onnistuu ihan hyvin. Sellaista kaiverretun tarkkaa tyyliä en ole vielä tällä kokeillut, mutta epäilen, että se ei välttämättä onnistu. Toisaalta, tämä koostumus tekee punasta anteeksiantavamman, kun rajojen siisteyttä ei tarvitse tarkkailla suurennuslasin läpi. Sävyn kerrostaminen on vaivatonta.

Vaahtohuulipunan tuntu huulilla on täysin poikkeuksellinen – se ei tunnu huulilla miltään. Olen kokeillut monta höyhenenkevyeksi itseään väittävää punaa, mutta kertaakaan aiemmin mikään huulituote ei ole ollut huulilla näin ilmava ja huomaamaton – etenkään kun se on vieläpä matta. Hämmentävä kokemus!

Huulipuna kestää kuten keskiverto mattapuna, mutta kuluu ja haalenee päivän aikana syömisen ja juomisen mukana – mitä esimerkiksi luottopunani, tuhti MAC Retro Matte Liquid Lip Color ei juuri koskaan tee. Huulivaahto ei jätä merkittäviä jälkiä esimerkiksi lasin reunaan eivätkä siihen tartu tuulessa hulmuavat hiukset, mutta öljyiselle salaatille se ei pärjää. Mielessäni kuvittelen, että kestävyydellä on jotain tekemistä juuri sen kanssa, että kun tuote on ikäänkuin valmiiksi kuiva, eikä se pääse kuivumaan kiinni huulen pintaan kuten tuo edellä mainittu rakkausmaali, se ei myöskään ole yhtä vastustuskykyinen kulutukselle. Toki koostumuksen ohuus vaikuttaa myös. Kun vaahtoväri on niin ohut, ettei se edes tunnu huulilla, syöminen verottaa sitä nopeammin kuin paksumpaa nestemäistä punaa, jossa on enemmän kuluvaa massaa. Näin siis maallikkopohdintana, hatustavetäjän tutkinnolla arvioituna.

Tämä vadelmanpunainen sävy jättää huulille kevyen pinkin pigmentin myös seuraavaksi päiväksi, vaikka poistan meikin öljyllä ja hiukan saatoin kokeilumielessä hipaista huulten pintaa myös froteepyyhkeellä – mitä en kenellekään tietenkään suosittele. Pigmenttitahroilta saattaa välttyä, mikäli huulten pinta ei kärsi kosteusköyhyydestä, kuten allekirjoittaneella.

Yhden punan hinta on n. 23€ ja valmistaja lupaa avaamisen jälkeistä käyttöikää kaksi vuotta. Applikaattoria kannattaa muistaa pestä välillä meikinpuhdistusöljyllä ja mikäli kakkumaiseen tuotteeseen tuikkaa sormia tai siveltimiä, ne on luonnollisesti fiksua puhdistaa etukäteen.

Tästä siis ehdottomasti vinkki korvan taa helpon huulipunan ystäville. Pakkauksessa on iso peili ja applikaattori, pysyvyys on hyvä, tuote ei tunnu huulilla miltään, riittoisuudessa piisaa ja hinta on järkevä. Toimii varovaisella sormiannostelulla myös poskipunana!

Oletteko kokeilleet? Houkuttaako vaahtomaisen purkkihuulipunan konsepti?