Todelliset kynteni

Hihii, ne ovat täällä taas – kynnet! Vaihtelu virkistää ja nyt kun olo on muutaman kuukauden jälkeen riittävän virkistynyt, oli välttämätöntä palauttaa tilanne ennalleen. Vaikka pyhästi vannoin, että olen päässyt eroon  peukalonsyrjien nypeltämisestä, paha tapa palasi heti kylmempien ilmojen vanavedessä. Verestävät peukalot pystyssä rukoilin kynsiaikaa mentoriltani Hannalta ja pääsin viilapenkkiin tiistaina yömyöhällä. Pituutta oli ensin tarkoitus laittaa maltilla, mutta kunnon stiletithän niistä sitten tuli.

Kyllä, niiden kanssa voi elää ihan normaalia elämää. Kuitenkin mietitte. Rohkeimmat äimistelevät ääneen, mutta suurin osa tyytyy mulkoilemaan. Ihastelijoitakin löytyy, mutta ensisijaisesti pidän näitä ihan omaksi ilokseni. Kynnet lisäävät naisellisuuskerrointani melkoisesti. Parannusta tilanteeseen on tuonut laittautumista vaativa työ, mutta sekin nahka on yllä vain kellokortin leimaamisten välissä.

Onhan tässä ehkä ripaus erikoisuudentavoitteluakin, mutta en näe tekeväni kynsien eteen kompromisseja. Olen tottunut stiletteihin ja akryyli kestää hyvin kulutusta. Pidän piilolinssejä, peuhaan koirien kanssa, vaihdan vaippoja ja kirjoitan koneella. Meikatessa teen kaiken siveltimillä ja sormikkaat ostan pari kokoa reilumpana. Tottumiskysymys.  Taipuisat peukalot ovat avuksi monessa. Läppärin kosketuskomentojen käyttö rystysillä on vielä työn alla, mutta en ole valmis luovuttamaan parin pikkuseikan edessä.

Vahinkojakin sattuu, mutta omaa kynsipetiä en ole saanut halki kuin kerran. Itkeä vollotin hetken, korjautin kynnen ja elämä jatkui. Oikeat liikeradat oppii viimeistään muutaman kolauksen jälkeen.

Huoltovälin pidän kolmessa viikossa, sillä oma kynsipetini on niin lyhyt, että painopisteen siirtyminen tekee kynsistä keikkuvaiset. Ne pysyvät reunoilta kiinni, mutta tuntuvat huterilta. Yleensä kolme viikkoa yhtä designia kerralla riittää ja huolto on ihan tervetullut.

Näissä on kärjessä kolmella eri punaisella tehtyä marmorointia, pidennetty kynsipeti sekä akryylimaalausta.

No mitäs tykkäätte, ihanat vai kamalat?

Taustalla soi: Tartu mikkiin

 

15 vastausta artikkeliin “Todelliset kynteni

  1. Omaa silmääni miellyttää puolet lyhyempi pituus, mutta kun silläkin on jo vaikeuksia piilarien kanssa, niin kiinnostaa tosiaan _miten_ sä osaat? :D Respect!

    1. Piilari kotelosta kyytiin peukalon kynnellä, asemointi etusormelle ja silmään. Pois otan keskisormilla.

      Nää on just sen mittaiset, et mahtuu vielä kulmaluun alle, joten saan rutistettua piilarin keskisormien kosketuspintojen väliin. Jos on vielä pidemmät ja terävämmät kynnet (kuten kerran vahingossa, siitä lisää myöhemmin), saan piilarit ulos rystysillä.

      Pitkäkyntinen kollega liu’uttaa piilarin pois alaluomen kautta. Ottaa kiinni alaluomesta ja keskisormella painaa linssin vasten alaluomea. Helppoa kun sen keksii. :)

  2. Uuu, mielettömät – näyttävyyttä noista ei kyllä puutu! Itse elin muutaman vuoden rakennekynsien kanssa (huomattavasti kyllä lyhyempien ja vaatimattomampien kuin nämä sinun), rakastin sitä tiettyä naisellista fiilistä mikä niistä tuli ja toki sitä, että kynnet olivat aina kauniit ja huolitellut. Lopulta kuitenkin kyllästyin juoksemaan huollossa kolmen viikon välein, joten irtauduin rutiinista.

    Kaipaan vieläkin sitä viimeisteltyä fiilistä, mutta huollossakäyminen ei houkuttele, toistaiseksi siis elelen ihan sulassa sovusa omieni kanssa. Onneksi omat kynteni ovat vahvat ja kauniin muotoiset, joten ei näitäkään sentään piilotella tarvitse. :)

    1. No ei kyllä tarvitse, sulla on tosi nätit omat kynnet. :) Mäkin olisin muuten sinut omieni kanssa, mutta toi ikävä nyppimisneuroosi otti taas vallan. Joku saattaisi kyseenalaistaa tässä kohtaa nimenomaan stilettien tarpeellisuuden, mutta kun laitetaan niin laitetaan kunnolla. :)

  3. Kun kerta kysyit suoraa mielipidettä, niin ei ole minun mieleen ollenkaan noin pitkät ”noidan kynnet”.
    Semmoiset lyhyemmät on ihan nätit ja huolitellut. Minua häiritsee jo silloin kun on omat kynnet päässeet kasvamaan vähän pidemmiksi, niin ei ole tullut ikinä rakennekynsiä kokeiltua.

    1. Näin pitkät kynnet on varmoja mielipiteenjakajia. Olen ihan tottunut siihen että toisia nämä puistattavat. :) Itse katson näitä ihastellen myös ammattimielessä, sillä stiletit ovat haastavimpia tehdä yhdenmukaisiksi ja muotoilla oikeaoppisesti. Mutta jokainen tyylillään, lyhyissäkään kynsissä ei ole mitään vikaa. :) Olen vähän joko-tai -tyyppi. Silloin kun kynteni ovat lyhyet, ne on viilattu ihan nahkoille saakka. :)

  4. Löysin blogisi just ja tämähän oli ihan rakkautta ensisilmäyksellä :) Klikkasin lukijaksi eka postauksen luettuani ja se on aika harvinaista, kun olen vähän ronkeli :) Hyvä sinä siis!

  5. Wau! Jos osaat elää noiden kanssa, niin ei voi muuta kuin ihailla! Hienoa, että uskalletaan ottaa jotain erilaista, kuin ne perinteiset ranskalaiset manikyyrit nimettömän timanteilla!

    Itse en rakennekynsiä harrasta. Harrastaisin varmasti, jos elämä olisi yhtään vähemmän hektistä. Tuntuu, että nykyisin ei tahdo löytyä aikaa edes kampaajalla käynnille ja yleensä varattua aika pitää siirtää parikin kertaa.

    Mahtavaa!

    1. No huoltorumbaa helpottaa toki, jos on itse salongissa töissä.. ;) Mä olen kampaaja-aikojen kanssa ihan samanlainen tunari.

  6. Oi, oi, mitka kynnet! Mulla oli 13 vuotta geelikynnet, mutta viime tammikuusta alkaen olen ollut omilla onnettomilla kynsillani…

    1. No pahin totuttelukriisi lienee sitten jo takanapäin? Kynnettömyyteenkin tottuu.

  7. Ihanat! Mulle sitten kun en ole ruoan kanssa tekemisissä :) Ensi kesänä, loman ajaksi, eikö ?
    Nyt riittää nämä hillityt jotka kyllä nekin ovat aika pitkät seuraavaan huoltoon tullessa.
    4 viikon huoltoväli riittää minulle, joskus meni 5 viikkoa ilman mitään vahinkoa.
    Ei voi mitään kun priimaa pakkaa tulemaan, vai mitä Petra :D

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.