Rusketuskinnas

Olen pariinkin otteeseen kirjoitellut kohtaamisistani itseruskettavien tuotteiden kanssa. Eilen päätin ottaa feikkiväriä sarvista näyttää sille kuka käskee. Tiedättekö mitä? Onnistuin. Väri on tasainen ja kaunis, levitys oli  nopeaa ja helppoa – mitä oikein tapahtui?

Sen ihan ensimmäisen kohelluksen jälkeen kipitin kauppaan ja ostin St. Tropezin levityskintaan. Tumpelosta tirehtööriksi kahdessa sekunnissa.

Silloin ensimmäisellä rusketuskerralla oioin mutkia tarkoituksella, koska halusin nähdä miten pahasti kaikki voi mennä pieleen jos oikein häslää. Sain kasaan hyvän tekstin, mutta jälki ei todellakaan ollut mieluisaa katseltavaa. Toisella kerralla tartuin suihkeeseen, jonka käyttö olisi vaatinut enemmän taitoa kuin hallussani oli, sekä mielellään ulkotilat, joissa suhistella menemään. Kun viimeisin väritykseni kului pois, pukeuduin suosiolla hetkeksi pitkiin lahkeisiin.

No eilenpä sitten keksin että Ruissaloon on sunnuntain kunniaksi laivattu viimeisen päälle kovia artisteja ja käväisin juoksujalkaa ostamassa lipun. Klikkailin auki säätiedotteita ja aloin vakuuttua tarpeesta kääriä ne pitkät lahkeet. Iskin rusketuskintaalle silmää ja naksautin saunan päälle.

Tällä kertaa tein kaiken oikein. Kuorin ihon, levitin kostealle ja pehmenneelle iholle reilun annoksen aftersunia (huipputökötti vartalorasvana!) ja ujutin käteni kintaaseen. Kämmentäni vasten tuli muovinen suojapinnoite ja kämmenselkääni myötäili joustava taustakangas, tuntuma hyvä.

Käyttämäni itseruskettaja oli edelleen sama kuin ensimmäisellä kerralla, mutta kaikki muu oli paremmin. Iho oli edelleen hieman aftersunin voitelema kun truuttasin ensimmäisen annoksen voidetta kintaalle ja voi jehna, olihan mannaa!

Nyt ilman mitään sen kummallisempia kielellisiä kikkailuja: rusketuskinnas on parasta, mitä vartalonhoidolleni on koskaan tapahtunut. Piste. En enää koskaan aio levittää yhtään ainoaa rusketustuotetta ilman tätä apuvälinettä. Itseasiassa aion heti maanantaina ostaa toisen samanlaisen ja levittää sillä jatkossa kaikki vartalovoiteet! Jälki oli niin täydellisen tasaista ja levitystuntuma niin vaivaton, että tämä kinnas on ihan jokaisen sentin arvoinen.

Muistan tarkalleen millainen kauhu velloi ylitseni, kun kesäkuussa vetelin ruskeaa mönjää pisin sääriäni kumihanska kädessä ja tajusin, etten voi lopettaa kesken, vaikka itkettääkin. Levityskintaan kanssa väri oli pakoillaan sekunneissa, tasaisena ja ohuena. Kintaan liu’uttaminen iholla oli äärettömän nopeaa, eikä missään vaiheessa tuntunut työläältä.

Etenin pitkin vedoin pisin raajojen pitkiä sivuja ja aina yhden osion valmistuttua pyöräytin kinnasta kevyesti koko raajan ympäri. Jalkapöydät ja kämmenselät hieroin hanskalla väriä lisäämättä ja vaikka nyt itse sanonkin, väristä tuli kokolailla täydellinen. No okei, selän kanssa sain vähän apuja, mutta mikäli savotta on tehtävä yhden ihmisen voimin, kintaalla onnistumisprosentti on tuplasti suurempi kuin kumihanskoilla, joiden sormiväleihin piiloutuu yllättäviä määriä ruskeaa lähmää, joka sitten aivan mielivaltaisessa paikassa päättää jäädä ihollesi. Kintaan kanssa – ei huolia.

Hanskan saa pestä koneessa, mutta enimmät värit lähtivät jo käsisuihkulla ja pienellä puristelulla. Tämän feikkien asioiden keskikenttähyökkääjän hinta oli tavaratalossa muistaakseni naftisti alle kympin, mutta nettiapajilta sen näytti saavan noin kahdeksalla eurolla.

Ja niin, sellainenkin plussapuoli vielä, että hanskan kanssa levitettävää tuotetta tuntuisi kuluvan vähän vähemmän. Yritin tässä aamukahvin äärellä tuumailla, miten sanallistaisin sen miksi niin tapahtuu, mutta ei onnistu ihan vielä. Pienemmällä määrällä tuotetta pääsee pidemmälle, se riittäköön. Niitä miinuspuoliakin koitin pää sauhuten keksiä, mutta tämän tuotteen kanssa joudun nostamaan kädet pystyyn. Jos joku muu keksii, antakaa palaa.

Jos käytät tai suunnittelet joskus käyttäväsi minkäänlaista itseruskettajaa, suositan lämpimästi investoimaan tähän kukaties Nasan insinöörien keksimään taidonnäytteeseen. Se on hemmetin kätevä värkki.

Nyt kauniisti maskeeratut sääret pujotellaan ei-niin-nättiin mutta erityisen festarinkestävään mekkoon ja marssitetaan ihmismassan sekaan kuuntelemaan hyvää musiikkia. Hymyillään kun rokataan!

Taustalla soi: Pet Shop Boys

3 Comments Lisää omasi

Haluan osallistua keskusteluun!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.