Tervehdys! Eilisestä selvittiin ja koska saimme aikaan huomattavia parannuksia edelliseen epänapitustekniikkaan, ajattelin jakaa löydökset kanssanne. Lyhyt alustus teille, jotka ette ole hurahtaneet MACin luomiväreihin niin että ne tarvitsisivat omia säilytysratkaisuja: MACin luomiväreille on saatavilla tyhjiä paletteja, joihin saa ladattua joko valmiina ostettavia metallikuorinappeja tai jos on askartelevainen tyyppi, voi tavallisista yksittäishylsyistä sulattaa muovikuoren irti itse niin että jäljelle jää vain palettiin kiinnitettävä metallikuorinappi. Kuulun itse matalan pään tähyäjiin, mutta jotenkin vaan kaikki luokseni eksyneet luomivärit tuntuvat olevan hylsyn ympäröimiä, joten aina toisinaan urakoin kerralla useamman luomivärin irti muoveistaan.

Edellisellä kerralla sulattelimme muovia silitysraudalla, mutta uusi kokeilumme suoristusraudan kanssa osoittautui todelliseksi voittajan valinnaksi. Ei suurta polttavaa pinta-alaa, jota varoa; ei tarvetta lämpökintaalle; silityslautaa ei tarvise levittää ja proggis vie siten paljon vähemmän tilaa ja bonuksena vielä se, että koko sulatusvaihe oli ohi muutamassa vikkelässä sekunnissa. Täten siis kumoan kaikki aiemmin esittämäni neuvot silitysraudan käytöstä ja suosittelen ehdottomasti hoitamaan sulatusvaiheen suoristusraudalla.

Kunnolla kuumenneesta muovista metallikuori irtosi vaivattomasti, eikä tarvetta korjailulle juuri ollut. Pariin nappiin taisin esteettis-ideologisista syistä lorauttaa vähän alkoholia, mutta välttämätöntä se ei olisi ollut.

Metallikuoren pohjaan jäi juuri sopivasti liimaa, jotta sen sai kevyellä painalluksella paikoilleen palettiin. Edelliskerrasta viisastuneena liimasin tällä kertaa sävylapun paletin kanteen, jotta oikeasti tietäisin mitä väriä siveltimeeni sudin. Osa tarroista olisi saattanut pysyä paikoillaan ilman liimalappuakin, mutta varmuuden välttämiseksi käytin näiden kiinnittämiseen kaksipuoleisia valokuvatarroja. Pientä repsotusta siellä täällä, mutta fiksaan nämä myöhemmin jos ylimääräistä intoa jostain pulpahtaa.

Tähän uudistuneeseen palettiin mahtuu yhteensä 30 luomiväriä kahteen eri kerrokseen. Hintaakin paletilla on tuplasti enemmän kuin vanhalla 15 kappaleen lätyskällä, mutta onneksi hankintakulut voi jakaa kahteen osaan. Pelkkä kotelo maksoi muistaakseni jotain kahdenkympin pintaan ja reiällinen kehikko (kuvissa painettu jo paikoilleen) mahdollisesti noin kahdeksan euroa? Yritin etsiä kuittia, mutta mutulla mennään. Varautukaa noin 30 euron hintaan, niin ei mene pahasti metsään. Sitten kun palettiin tarvitaan lisää tilaa, ostetaan toinen kahdeksan euron kehikko ja naksautetaan se välikannen toiselle puolelle.

Omassa paletissani on tilaa vielä yhdelle puolentoista tiun setille ja nyt kuuluvaan ääneen yhdessä toivotaan, että sitä kolmatta luomiväripostausta ei enää tämän vuoden puolella tule. Okei?

Taustalla soi: Coheed and Cambria