Kynnet – JEE!

Kärsivällisyys palkitaan! Viimeksi heinäkuussa kitisin kynsien kehnosta tilanteesta, mutta nyt voin iloisena (ja hiukan ylpeänä) esitellä teille nämä:

Vasemman käden neitikynnet! Vanhalla stilettiskaalallani vielä ihan töpöt ja lapselliset, mutta viime kuukausiin peilaten jo aivan mallikelpoiset keratiinipätkät. Leikitään että tilanne on yhtä auvoisa myös siinä toisessa kädessä, josta en nyt ottanut kuvaa.

Tuntuu vähän typerältä juhlistaa tällaista, mutta näiden kasvattamiseksi on nähty niin paljon vaivaa, että aion nyt kuitenkin omistaa aiheelle jälleen yhden kirjoituksen. Kolme kynsien kasvattamiseen tarvittavaa nyrkkisääntöä [kertaus, äiti, opinnot]:

1) kohtele hellästi

2) kosteuta ja hiero kynsiöljyllä

3) käytä hoitolakkaa

Sain viimeisimpään kynsirutinaani monta vinkkiä hyvistä hoitolakoista, mutta olen pitäytynyt vanhassa tutussa Nail Tek II:ssa, sillä sitä on kätköissäni vieläkin pari avaamatonta pulloa. Yhden olen vienyt työpaikalle (jossa lakkaan kynsiäni hiljaisina hetkinä todella salaa pienessä kulmauksessa), yksi majailee yöpöydällä ja yhtä siirtelen keittiön ja työhuoneen välillä tarpeen mukaan. Olen pitänyt kynnet lakattuina jatkuvasti. Jos niissä ei ole värilakkaa, lisään kirkasta hoitolakkaa ainakin kerran päivässä, sillä sen kuivattelu ei kestä kuin pari hassua minuuttia. Kun lakkapinta jossain vaiheessa lohkeaa tai alkaa näyttää ikävältä, poistan sen illalla, uitan sormenpäitä öljyssä yön yli ja lakkaan kynnet heti seuraavana aamuna uudelleen.

Nail Tekin lisäksi olen ripotellut työpaikalle ja pisin kotia CND:n Solar Oilia, josta olen varmaan joskus jo maininnutkin. Hirmu hyvä hoitotuote, joka tuoksuu ja tuntuu niin miellyttävältä, että sen käyttö rutinoituu jo pelkän fiilistelyn varjolla. Ahkerimmillani hieron tätä kynsinauhoille neljä-viisi kertaa päivässä sekä aina yöksi.

Hoitolakan ja öljyämisen lisäksi kynsieni kuntoon vaikuttaa se kaikkein ärsyttävin osuus eli varominen. Vasenta kättä on tietty helpompi varoa kuin oikeaa, mutta varominen sisältää huolellisten liikeratojen lisäksi myös muun muassa viilaustekniikan. Luottoviilani on CND:n pehmustettu 240 grit muotoiluviila, jonka nimeen olen vannonut koko nykyisen luomukynsihistoriani ajan.

Jossain vaiheessa näiden kaikkien kommervenkkien tuoksinassa kynnet ovat hujahtaneet kauniiseen mittaan. Ne eivät ole malliltaan ex-kynsimuotoilijan silmään ihan täydelliset, mutta geenien mukana on tullut se mikä on tullut ja sillä mennään. Ja hei, käyttämättä on vielä kokonaan kortti nimeltä lisäravinteet! Tavallisella roskaruokavaliolla on päästy jo näin pitkälle, ties mitä vielä odottaisikaan kun ryhdistäytyisin tämän ravintoasian kanssa.

Mitenkäs teidän muiden kasvatteluprojektit etenevät?

Taustalla soi: Sandro Silva & Quintino

15 vastausta artikkeliin “Kynnet – JEE!

  1. Mie olen aikalailla tällä hetkellä tuossa tilanteessa kuin sie heinäkuussa. Nykyinen työni rasittaa kynsiä ihan älyttömästi. Jatkuva näppiksen naputtelu, paperien käsittely ja vielä se, että käsiä joutuu pesemään koko ajan. Välillä kynnet liuskoittuvat puoleen kynteen saakka! Pitäisikö niitä sitten osata olla repimättä, kun huomaa että tuosta reuna alkaa repsottaa ja sitten lähteekin koko puolikkaan kynnen pinta matkaan…

    Ilmeisesti joku tuollainen kynsinauhaöljy saattaisi olla avain onneen? Onko siitä mitään hyötyä, jos sitä käyttää lakatuille kynsille? Pitäisi opetella tuo, että antaa kynsien levätä ja kerätä kosteutta öljyistä/käsivoiteista yön ajan ilman lakkaa, yleensä lakkaan ne uudestaan heti puhdistuksen jälkeen. Hyvä kynsiviilakin pitää laittaa ostoslistalle…

    1. Ps. Käytin vähän aikaa Trindin Nail Repairia, mutta se tuntui tosi hankalalta kun aina piti poistaa edellinen kerros uuden lisäämiseksi, tuntui että se poistoaineella läträäminen kuivatti entisestään. Plus taisin myös herkistyä lakassa olevalle formaldehydille, sormenpäät tulivat lopulta aina kipeäksi kun levitin kyseistä lakkaa.

      1. Pitäisi olla repimättä, juu-u. :D Viilaat liuskakynnen mahdollisimman lyhyeksi ja lakkaat rispaumat piiloon. Värilakan päälle voi levittää kirkasta päällyslakkaa kerran päivässä, niin liuske saa kasvaa rauhassa kohti kärkeä.

        Öljy vaikuttaa välillisesti myös kynsinauhojen kautta, sillä öljyn hierominen sinne kynnen tyveen vilkastuttaa verenkiertoa, mikä taas vaikuttaa suotuisasti kynsiaihioon. Öljyä voisi valella myös kynsien alapinnoille, mutta tämän tekniikan vaikutuksesta en uskalla sanoa varmaksi. Kaikenlainen hierominen ja huolenpito auttaa muistamaan, että kasvatteluproggis on meneillään – siinä sivussa niitä kynsiä saattaa kohdella nätimmin jossain toisessakin käänteessä. :)

  2. Siis täh? Ei lasiviilaa? Mikä nyt sitten on totuus, lasiviila vai joku muu ja yhteen suuntaan vai ihan sama kunhan nitkuttaa?

    Mulla tää kynsihomma näyttäisi menevän ihan randomilla. Välillä kynnet lohkeilee ja välillä ne on varsin priimassa kunnossa. Laiskasti olen kyllä öljyillyt, pitäisi sen suhteen todellakin skarpata enemmän!

    1. Jos lasiviilan käyttö tuntuu luontevalta, niin kaikin mokomin – minä en ole sen kanssa koskaan ystävystynyt. :)

      Kun paperiviila on riittävän hieno ja lisäksi vielä pehmustettu, väitän että sen aiheuttama rasite on kynnelle lasiviilaakin vähäisempi. Suositus on viilata vain yheen suuntaan eli reunalta keskelle ja viila hiukan kynnen alle kallistettuna, mutta kyllä kiireessä itse ainakin höylään miten sattuu. Näin hellävaraisen viilan kanssa en tunne edes huonoa omatuntoa. :)

      Jos millään jaksat, niin tee siitä öljyämisestä rutiini. Etenkin nyt kun talvi tulee, niin eron kyllä huomaa.

      1. Minä olen aina viilannut vain yhteen suuntaan (tai no kahteen kun viilaan toisen puolen kynnestä toiseen suuntaan ja toisen toiseen) ja vannonut paperiviilojen nimeen. Nyt olen sitten viimeaikoina yrittänyt tykästyä lasiviilaan, kun ”kaikki” sanoo, että se on triljoona kertaa parempi. Hmmm….

        Huomasin muuten sen öljyämisen autuaaksi tekevyyden kun tässä ihan vaan parina iltana muistin ottaa asiakseni _hieroa_ sitä kunnolla kynsinauhoihin ja kynsiin. Eihän se tokikaan vielä kynsissa sinänsä näkynyt, mutta kynsinauhoissa kyllä yllättävän nopeasti, ihan pisti ihmettelemään.

        1. Mun kynnet vaatii lasiviilan kanssa niin paljon enemmän työtä, että jo se pelkkä lisääntynyt hinkuttaminen tekee kynsille hallaa. Kunhan viilaat yhteen suuntaan ja vältät liikaa painetta niin kyllä ne paperiviilatkin käyvät. :)

          Ja kynsinauhaöljyn käyttö on kyllä melkein liian yksinkertaista ollakseen niin tehokasta. :)

  3. Kiitos sinun blogisi, olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut pitkät kynnet, hyvännäköiset kynsinauhat ja oppinut jopa koristelemaan niitä. Eli värilakat on vallanneet meikkipöydän kulman. Minäkin vannon tuon öljyämisen nimeen. Jos tiedän, että lakka vaihtuu, annan kynsien ” levätä” yön yli, ne saavat ottaa ravinteita öljystä ja käsivoiteesta. Lisäravinteet ovat ehdottomasti mukana kasvatuksessa. Biotiini on tehnyt ihmeitä. Myös hiuksille. Ainoa huono puoli on että kulmakarvoja saa olla nyppimässä viikoittain. Olen niin iloinen kynsistäni, että ihailen niitä jatkuvasti. Ja minä olin kynsien pureskelija. Tuosta mallista muuten. Minä olen aina pitänyt tasaisesta mallista ja klassisesta ranskalaisesta lakkauksesta. Niitä näkee aika harvoin nykyään.

    1. ”Saa nyppiä viikottain” – ihana! Minä nypin omani joka aamu.. :D

      Mahtavaa kuulla, että pureskelu on vaihtunut lakkaan ja ihailuun, hienoa! :)

      Olen tasaisen kärjen ystävä tässä pituudessa, mutta kun puhutaan todella pitkistä kynsistä, ovaali ja stiletti tekevät kynsistä helppokäyttöisemmät kun varottavana on vain yksi ”kulma”. Ranskalainen lakkauskin on kiva, mutta kamala työläs tehdä itselle. Aika harvoin enää jaksaa. :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.