Jotain vanhaa

Tasapainoksi kaikelle uudelle ja ihmeelliselle, mitä tässä blogissa enimmäkseen hehkutetaan, kaivoin esille jotain vanhaa. Tuotteita, joita olen käyttänyt aikana ennen meikkaamiseen hurahtamista. Kokonaisuus on melko pitkälle jäljitelty toisinto siitä miltä näytin vielä X vuotta sitten, mutta muutamalla uudemmalla tuotteella jouduin avittamaan.

Meikkipohja on tehty Kryolanin kiinteällä Ultrafoundation-meikkivoiteella. Se oli melko yksinkertainen työstää, mutta vaati päälleen puuterin (huijaus nro 1), jota en tämän kanssa kyllä muista käyttäneeni. Käytin samaa tuotetta myös silmänalusille ja sieluni itki karvaita kyyneliä katsoessani meikin ajautumista uurteisiin. Pelastin sen mitä puuterilla pystyin, mutta sanotaan nyt niin että olen todella onnellinen nykyisestä tuotearsenaalistani. Väri on ihan ok myös silmänalusille, mutta pysyvyydessä ollaan kyllä ihan kivikaudella. Rasvaisen tuotteen selkeää väärinkäyttöä. Mutta eipä se ennen haitannut, kun en osannut muuta tuotteilta vaatia.

Silmissä on Cliniquen voidemainen luomiväri, jolle suukotan tämän näyttäytymisen jälkeen hyvästit. Se on vanha ja epäkäytännöllinen ja nykyiseen makuuni ihan käsittämättömän hankalasti levittyvä, mutta niin vain olen ennen käyttänyt sitä ihan tyytyväisenä tyttönä. Pyyhin päivän mittaan luomivakoon kasaantuneita värejä aina kun muistin, enkä jaksanut välittää meikin pysyvyydestä. Tärkeintä oli, että se näytti hyvältä sen hetken, kun katsoin peiliin meikin valmistuttua. Heh!

Ripsiväri on toinen huijaustuote, sillä taannoisen inventaarion jäljiltä en onneksi omista enää yhtään tämän menneen aikakauden tuotetta. Lumenen uutuus oli lähin vastine sille hennolle lopputulokselle, jollaisesta ennen pidin.

Kulmat on väritetty lähelle nykyistä makuani, mutta väri on autenttinen muinaisjäänne. Ei käy yksiin nykymaun kanssa tämäkään, mutta kun muuta ei silmä silloin sanonut, niin pidemmän aikaa pärjäilin tällä.

Poskipuna on sekin Cliniqueta ja levitetty niin kuin ennen vanhaan. Ei puhettakaan varjostuksista poskiluun alla tai hohtopuuterista poskipäillä – saatika että niitä poskipunia olisi ollut useammassa sävyssä! Kaukana ovat nekin ajat, jestas.

Huulilla on setin kenties hymyilyttävin tuote eli Lip Smackerin kirsikkakokiskimallekiilto. Juu, lue vaan uudestaan. Tuoksuu ja maistuu kirsikkakolalta ja sisältää pientä moniväristä kimallehippua. Ihan hauska tuote noin niin kuin alakoululaiselle diskoon, mutta että aikuiselle naiselle..no joo.

Vanha meikkityyli näyttää silmääni hirmu paljaalta, mutta vanhojen tapojen muistelu oli kyllä erilaisuudessaan ihan kivaa lauantaipuuhaa. Eikä ollut muuten sattumaa, että valitsin toteuttaa tämän kokonaisuuden samana päivänä, kun suuntaamme tyttöporukalla mökille luonnon helmaan. Ja nyt postauksen aktivointiosuus, eli usutan arvaamaan miten monta vuotta tästä kyseisestä meikkityylistä on aikaa? Veikkauksia?

Ja hei te muut bloggaajat: Miten olisi? Kieli poskeen ja kätköjä penkomaan? Otatteko haasteen vastaan? Tehkää omanne ja linkatkaa kommenttiboksiin alle, palan halusta nähdä muidenkin muisteloita!

* * * * *

This is how my makeup used to look in the past. Can you guess how many years ago are we talking?

14 vastausta artikkeliin “Jotain vanhaa

  1. Oo, aivan ihana idea! Messissä! Kaikkein vanhimmat jutut olen tainnut heittää mäkeen, mutta otan ajaksi vuodet 2010-2011. Niiltä ajoilta on vielä jotain jäljellä. :D

  2. Hmm, mikäli olen ymmärtänyt oikein, olet vasta viime vuosina alkanut panostaa meikkaamiseen. Blogisi taitaa olla kaksi vuotta vanha, siihen päälle vähän aikaa koulun penkillä, sanotaan, että tästä lookista ei ole kuin neljä vuotta max? Menikö lähelle? :)

  3. Aa voi vitsi, tää olisi mahtava haaste, mutta mä olen jostain syystä ollut niin tehokas siivoaja, ettei paljon entisaikojen meikkejä taida olla jäljellä. Ehkä pari hassua luomiväriä saattaa jostain vielä löytyä jos oikein kaivelee! Ja kirsikkokokiskiilto – aivan mahtava! :)

  4. Arvelisin tästä olevan reilu kolme vuotta jonkun keskustelumme ja pienen laskutoimituksen perusteella.

    Mä olen pyöritellyt käsissäni noita Kryolanin pohjia ja miettinyt mitä ihmettä teen niille. Niiden koostumus on kyllä todella hankala. Haluaisin muutenkin luopua kouluaikaisista meikeistä, koska niitä ei vain tule käytettyä missään ikinä, mutta joku nostalgia-arvo estää laittamasta niitä kiertoon.

    1. Nostalgia-arvo – tiedän todella! Pelkästään se meikkipohjan haju vie mut suoraan koulun epämukaville jakkaroille ja hankalien valojen eteen! :D Sun arvaus osui lähemmäs kuin Sallan, mutta siitäkin veistellään vielä vähän pois. Eli ollaan todella todella pelottavan lähellä lähihistoriassa. :’D

      1. Ne hajutpa juuri! Nuuhkin kouluaikaisia meikkejä tasaisin väliajoin (eritoten irtopuuteria ja näitä rasvaisia pohjia), koska niissä on jotain maagista :D

  5. Olen laittanut tehokkaasti vahingon kiertämään niistä meikkituotteista joita en halua enää muistella. Mitään niistä ei ole enää. Yhtään, mitään. Tunnustan kuitenkin, että jokaisen poskipunani olen ostanut vuoden 2009 jälkeen.

  6. Oma meikkaushistoriani on sen verran vanha, että ihan hyvä, etten ole säilönyt vanhoja meikkejä. Yksi luomiväri on tosin vielä tallessa, Grimasin viininpunainen 545(?). Oi sitä onnea, kun sain tuon ja G0-sävyisen meikkivoiteen itselleni joskus -98 tai 99.

    Tein itse asiassa pari vuotta sitten blogiin postauksen menneistä meikeistä vuosilta 2003-2010. Vaikken blogia silloin pitänytkään, niin otin silti kuvia tekemistäni meikeistä: http://tiahaar.blogspot.fi/2012/04/old-looks-2007.html Ei tuo tyyli niin paljon ole muuttunut. :)

    1. Hauska postaus! Musta ei ole blogia edeltävältä ajalta paljonkaan kuvamateriaalia, mutta tässä kolmen vuoden aikana olen parhaani mukaan yrittänyt kiriä kiinni. :)

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.