Olia-hiusväripäivä + arvonta

Vajaa kuukausi sitten heittäydyimme Bellan tyttöjen kanssa hiusvärihaasteen vietäviksi. Kokoonnuimme kirpakkana perjantaiaamuna L’Oréalin koulutustiloihin Helsinkiin värjäämään toinen toistemme hiuksia uudella öljypohjaisella Olia-hiusvärillä. Paikalle oli kutsuttu myös meikkaaja ja kuvaaja, jotka täydensivät ja tallensivat muodonmuutoksemme. (Ja hihi, oliko muuten hiukan jännää päästä kurkkimaan meikkaajan pakkiin ja sivellinpurkkiin!) Esittelen teille varsinaiset muodonmuutoskuvat myöhemmin.

Brunssin äärellä opiskelimme perusasiat hiusten kotivärjäyksestä ja valitsimme kampaajien opastuksella jokaiselle sopivan värin. Kun navat olivat täynnä herkkuja ja hiuskemian alkeet päntätty, ilma väreili jännityksestä. Jakauduimme pareihin ja astuimme salonkiin.

Ja vaikka näitä otsaryppyjä ensi alkuun näkyi yhden jos toisenkin kasvoilla, ne silisivät varsin pian kun homman yksinkertaisuus valkeni. Itse en esimerkiksi ole koskaan värjännyt kenenkään tukkaa, mutta valtavan hyvä tuli tästä meikäläisen vastuulle annetusta Essinkin päästä ihan täysuuvatin tekemänä. Mitä hiuksia värjätessä sitten tulee tietää?

Aloitetaan varoituksista. Jos olet joskus ottanut mustan hennatatuoinnin, vältä hiusten värjäämistä. Mustissa hennatatuoinneissa käytetään parafenyleenidiamiinia (PPD), joka on suoraan iholle levitettynä ja siihen jätettynä huomattava herkistäjä. Allerginen reaktio voi ilmetä jopa vuosien päästä hennatatuoinnin ottamisesta, joten älä vähättele riskiä. Hiuksia värjätessä suositellaan myös tekemään altistustesti iholle kaksi vuorokautta ennen värjäämistä. Jos kutinaa, punoitusta tai turvotusta ilmenee, älä värjää hiuksia.

Lista pikavinkkejä värjäyksen tueksi:
– Valitse väri sävykartan perusteella, älä pakkauskuvan mukaan. Opettele tulkitsemaan sävykoodeja, äläkä yritä liian suurta muutosta kerralla.
– Älä pihistele värin kanssa. Uhraa mieluummin rahat yhteen ylimääräiseen pakettiin kuin hiuksesi kirjavalle lopputulokselle.
– Repäise pakkauksesta värikoodi talteen lompakkoon ja kirjaa sen taustapuolelle pari sanaa lopputuloksesta. Muistilappu helpottaa värin valintaa seuraavalla kerralla.

Nämä vinkit jäivät päällimmäiseksi mieleen hauskasta värjäyspäivästä ja ihan pian joku teistä saa muina onnekkaina ylenkatsoa kaksi jälkimmäistä neuvoa. Meikäläisellä olisi nimittäin takataskussa yhdelle onnekkaalle koko vuoden Olia-hiusvärit! Jätä kommenttiboksiin tarinasi ikimuistoisesta hiustilanteesta ja olet mukana arvonnassa. Nakuta osallistumisesi matkaan heti, sillä osallistumisaika päättyy blogimuuton vuoksi jo lauantaina 14.2 klo 20.00. Eläkä unoha sähköpostiosoitetta!

– – – ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! – – –

Muokattu 16.2.2015:

Koska blogi siirrettiin uudelle sivustolle juuri tämän arvonnan jälkeen, kopioin osallistuneet kommentit tähän alle käsipelillä. Mukana oli niin huikeita tarinoita, että olisi kertakaikkiaan sääli jättää ne taakse.

27 vastausta artikkeliin “Olia-hiusväripäivä + arvonta

  1. Marjo k:

    Minulla on ollut elämäni aikana useita hiusvärikatastrofeja, mutta tuorein oli yritys saada kotona aikaiseksi pastellisen pinkki väri. Otin biozellin rasberry naamion ja levitin sen juuri vaalennettuun tukkaan. Lopputulos oli todella räikeä ja syvän aniliininpinkki tukka. Vähän liiankin rock

  2. Heli Heinonen:

    Hiuskatastrofi on liipannut läheltä silloin kun viileän vaalea blondius on ollut hakusessa, mutta lopputulos on ollut pissinkeltainen.
    Siinä sitä on itkua sitten väännettty.

  3. Roosa ScratchMeWithYourNails:

    Mulla ei taida olla kovinkaan epäonnistuneita värjäystilanteita, mutta muistan kuinka seiska luokalla annoin kaverini ”lyhentää takatukkaani. No hiukset oli lopulta takaa melkein siilit. Siitä sitte kampaajalle, joka leikkas mulle poikatukan irokeesin kera! Kauhulla muistelen vieläki tota aikaa.. :D

  4. Kati:

    Teininä värjäilin hiuksia ahkerasti, niin usein, että äitini ei muistanut minkä värinen pää tänään on:D
    Mustasta tukasta sain pahat huudot..
    Kun kampaajalta pyysin vaalennusta tukkaan.. Lähdin pois omatoimisen kampaajan jäljiltä räiskyvän punainen, lyhyt tukka korvien päältä kiharalle muotoiltuna!!

    Onnea Purkkimafiaan kaunokainen :)

  5. Teija H:

    Joskus aikoinani yritin vaalentaa hiuksiani ja loppu tulos oli vaaleansininen,silloin ei kai ollut värinpoistoja myynnissäkään kaupoissa.
    Nyt minulla on punaiset hiukset,jotka vaativat säännöllistä hoitoa ja värjäystä ,jotta kirkkaus säilyisi.

  6. Katiska:

    Minulla oli kirkkaanpunainen tukka joka oli teininä pakko saada valkoiseksi kotikonstein koska kavereillakin oli. Eipä muuta kun värinpoistoa ja taas värinpoistoa ja lopputulos oli porkkana ja vielä laikukas sellainen. ”Fiksuna” vedin äkäpäissäni sävyn yönmusta ja voi mikä kaunis harmaa-lila hamppulatva oli lopputulos. Olin kuin noita-akka twistillä oleva pirkko liinamaa. Onneksi kotiparturi myi sunnuntai-iltana ruskean värin ja niin oltiin tummia..

  7. PS:

    Ikimuistoisin hiusvärini tuli siitä, kun päätin aikoinaan vaalentaa ruskeaksi värjätyn tukkani: juurista tuli lähes platinablondit ja latvoista tietenkin porkkananpunaiset. Kuljin puolipunapäänä jonkin aikaa, enkä edes muista, mitä tein hiuksilleni seuraavaksi. En tiedä, osaisinko enää suhtautua vahinkoon yhtä positiivisesti, mutta tulipahan kokeiltua. :D Ainakin olen sen verran oppinut lisää värjäämisestä, että tulos ei enää yllättäisi.

  8. Aurora:

    Se taitaa mennä niin, että ne huonot muistot jäävät aina paremmin mieleen kuin ne hyvät :D Itse päätin yläasteella, että nyt on tummat hiukset saatavat blondeiksi. Jostain ihmeen syystä tätä blondausoperaatiota ei kuitenkaan lähdetty toteuttamaan kampaajalle, vaan kotona neljän eri värjäyskerran voimin. Lopputuloksena oranssinblondi kuiva hampputukka ja se hiustenlähtö.. aivan jäätävä seuraavan puolen vuoden ajan! Ja loppujen lopuksi tukka värjättiin kuitenkin vuosi tapahtuneen jälkeen takaisin tummaksi ja sen jälkeen on tummana pysynyt, joten se siitä blondikokeilusta sitten :D

  9. Niina:

    Ikimuistoisin, eikä hyvällä tavalla, oli se kun about 15-kesäisenä päädyin harjottelupääksi isoveljeni silloiselle tyttöystävälle joka opiskeli parturikampaajaksi. Tarkoitus oli vaalentaa tukkaa, hillitysti. Se tökötti vaan oli aiiiiivan liian vahvaa kamaa ja jo päähän hänen sitä sutiessaan kiemurtelin tuolilla ja valitin että hei, sattuu ihan sikana. Minulle vakuuteltiin että se kuuluu asiaan ja helpottaa pian. Hammasta purren, itkua pidätellen päätin uskoa. Kun aine oli kokonaan päässä, oli polttelu käynyt jo sietämättömäksi ja karjuin että tää on pakko pestä pois nyt. Nainen sanoi että jos se nyt pestään pois on lopputulos kamalan kirjava ja ruma. Aivan sama, en kestä enää – ja ei kun pesulle. Ja hyvä että mentiin, sillä tökötti oli tosiaan polttanut päänahkaani niin voimakkaasti että hiustukkoja irtosi huuhdeltaessa aivan hulluna ja päänahka oli vereslihalla sieltä täältä ja haavoilla. :( Oli vielä kesä, päänahan tervehtyminen vei pitkän ajan ja pitkään oli rupea jotka irtosivat ja nahka vuoti verta. Tukka oli kyllä vaalea – nimittäin Gandalf-vaalea. :D Mitään pysyvää traumaa ei onneksi päänahkaan jäänyt, olen vuosikausia hiuksiani värjännyt ja vaalennellut kampaajalla ja kotona. Mutta hrrh, edelleen kyseinen muisto saa päänahan kuumottamaan. :S

  10. Emsku:

    Kamalin värjäysmuistoni on itseasiassa ihan lähivuosilta.
    Olin pitkään vaalentanut hiuksiani ja aina ne pikkuhiljaa kellastuivat ikävän värisiksi. Sitten näppäränä tein sekoituksen colormaskeista ja tadaa, pituuksissa liilan, ruskean ja mustan sekoitus hyvin laikukkaana. Sitä sitten syväpuhdistavalla shamppoolla putsatessani huomasin mustien kohtien muuttuvan vihreiksi pestessä ja soitin luottokampaajalleni, että hupsiiiis :D
    Se oli kyllä hienoa, kun pituudet oli ihan homeisen näköiset. Ai että.
    Onneksi kampaaja korjasi mokani ja hiuksista tuli ihanat!

  11. Kepa:

    Kokeiltiin joskus ystäväni kanssa kuinka tummempi hiusväri sopisi minulle, ainaiselle blondille. Ostimme ruskean hiusvärin, joka värjätessä muuttui päässäni todella tummaksi! Näytin aivan haamulta kyseisen hiusvärin kanssa, kun olen niin vaaleahipiäinen. No, tästä sitten kuukausien päästä lähdettiin vaalentamaan takaisin. Värinpoisto ei tainnut mennä niin kuin ajattelin. Muistan itkeneeni poikaystävälleni lopputulosta katsellessa hänen huonosti levittämää värinpoistoainetta ja tietenkin kaikki kaupat jo kiinni. Lopulta väriksi ostin jonkun hunajablondin tms., jolla hiukset kyllä värjäytyivät tasaisesti. Lopputulos tosin oli melko oranssi, toisin kuin väripurkin kauniissa lämpimän vaaleassa kuvassa. Eikä juurikasvu värjääntynyt! Uusi purkki sitten päähän ja tällä kertaa juurikasvukin peittyi. Tämän ruljanssin jälkeen väri oli jo todella oranssi ja kaukana hunajablondista. Väri oli ihan hauska, mutta olin menossa kaasoksi ystäväni häihin vaaleanpunaisella mekolla. No, onneksi yksi häiden teemaväreistä oli oranssi…

  12. Linda:

    Miten voikin sattua, mulla on just tänä iltana tulossa blogissa juttua siitä, mitä olen taas hiuksilleni onnistunut tekemään. Haha, jos luet niin saatat ehkä ymmärtää, miksen tällä kertaa osallistu arvontaa. Kun en vaan osaa. :’D

  13. Mira Tamminen:

    Ahhhaaa!! Parikymmentä vuotta sitten halusin vaihtaa värini punaisesta aivan vaaleaan. Kaverini opiskeli parturi-kampaajaksi ja tartuimme tuumasta toimeen. Jälkeenpäin ajateltuna ajatushan on täysin järjenvastainen! :D Vaalensimme, vaalensimme, vaalensimme uudelleen ja uudelleen ja vielä kerran.. Kaiken kaikkiaan blondasimme tukkaani KUUSI peräkkäistä kertaa yhden illan aikana. Viimeisellä kerralla tukkani jäikin sitten froteepyyhkeeseen.. Voi elämä!! :D Samalla kertaa piti tosin vaihtaa myös pidennykseni, josta syystä en vaipunutkaan täysin epätoivoon, vaan melkoisen suherruksen jälkeen ystäväni sai kun saikin niihin muutaman sentin mittaisiin haiveniin sinetit kiinnitettyä. Eihän se hiustenpidennys vaan toimi liian lyhyessä tukassa ja kun oma tukka oli edelleen keltainen niin eihän se mitään kaunista katseltavaa ollut, mutta onneksi tuo kuontalo on uusiutuva luonnonvara ja lisää saa ostamalla :) Enpä enää vaalentanut hiuksiani..

  14. Kristalli:

    Mulle on sattunut hiustilanteita vaikka muille jakaa, mutta muistellaanpa yläasteaikaa, kun olin blondannut hiukset kampaajalla vaaleiksi. Väri oli ihan onnistunut, mutta vappu oli tulossa ja halusin jotenkin räväyttää, joten ostin kirkkaanpunaisen vaahtovärin, jonka kestoksi lupailtiin noin kuutta pesukertaa. Punainen tukka oli tosiaankin räväkkä, mutta vapun jälkeen pesukertojen tullessa täyteen huomasin, ettei väri (tietenkään -d’oh!) irronnutkaan kokonaan hiuksista. Mulla oli siis erittäin trendikäs vaaleanpunainen tukka! Olin vain hieman aikaani edellä, pastellivärjäyksien valtakausi ei saapuisi vielä vuosikausiin. Trendihaukka siis jo 14-vuotiaana ;) Silloin ei vaan kauheasti naurattanut… Jonkun liekin tuo punainen väri kuitenkin sytytti sydämeen, sillä sen jälkeen oon viihtynyt poikkeuksetta punapäänä.

  15. SuperHotFemale:

    Kaikilla on vain hiuskatastrofeja, kerrotaas jotain muuta. Värjäsin hiukseni elämäni ensimmäistä kertaa 6. luokalla, pikimustiksi. Oma värini on sellainen keskiruskea ja ihoni maidonvalkoinen joten näytin aika… mielenkiintoiselta mutta omasta mielestäni väri oli ihana, mitä siitä että joku kysyi onko mulla peruukki? Pääasia että itse tykkää! :)

  16. Arhippa:

    Käyn harvoin kampaamossa, pitkän tukan tasoittamisesta huolehtii usein saksimistaitoinen mutsi tai sisko. No, päätin sitten piristää päätäni ja kävelin kampaamoon kun eräässä Helsingin keskustan kampaamossa oli tarjouksessa leikkaus ja monisävyvärjäys. Pyysin että leikkaa hiuksista reippaasti, olkapäille saakka, mutta kuitenkin niin että on tasalatva ja väritoive oli punertavia pieniä raitoja. No, mikä olikaan lopputulos, jannu nyrhi vauvanohuen tukkani niin, että lyhyimmät latvat olivat reippaasti olkapäätä ylempänä, pisimmät 15 cm pidempiä ja voit kuvitella, että oli yksi hemmetin hiirenhäntä kun ponnari ei muutenkaan ole kovin paksu. Ja se väri! 5 cm leveä, kirkuvan punainen raita oli läntätty suoraan otsalle. Ei pitäisi lukea lehteä ja luottaa kampaajan tekemisiin, ei ikinä! Ei muuta kuin kotiin ja mutsi tasoittamaan latvat kunnollisiksi. Uuden värin sain kun väristä valitin, mutta eihän se pilalla ollutta tukkaa kamalasti avittanut.

  17. Mariamaria:

    Ikimuistoinen hiustilanne oli minullakin silloin, kun päätin nuorenaplikkana värjätä hiukseni blondeiksi. No, ensinnäkin on ihan eieiei-väri minun naamallani, mutta kun lopputulos oli oranssinvärinen niin siinä ei ollut itku kaukana. Ei muuta kuin kampaamoon korjaamaan tilanne.

  18. Anni:

    Teininä juoksin usein erilaisissa hiusmallitilaisuuksissa kokeilu- ja esittelypäänä. Kertaalleen päivään kuului iltatilaisuus, jossa yleisöä oli useampi sata. Catwalk-kierrokseen kuului oikein koreografiat ja showasut. Mulle, todella epävarmalle teinille lykättiin ylle tissit paljastava paita (no teipattiin sitä jesarilla kiinni rintaliiveihin isoimpien punastumisten välttämiseksk) ja jalkaan stringien ylle pelkät legginsit. Jo hämärässä takahuoneessa näin, että pyllyhän se vilkkuu iloisesti läpi, että ei muuta ku rohkeesti tonne lavan spottivaloihin sitä esittelemään.. Ja ei, paidan alareunaa Ei saanut vetää edes hiukan peitoksi, vaan se nykäistiin salamana takas ylös. Jännin tunne oli kuitenkin se, kun tukka leikattiin lavalla loppuun kameroiden kuvatessa tilannetta screenille noin 1m päästä naamasta. Sitte koreografioihin ja yleisön reaktiosta yritin epätoivoisesti peilata, tuliko tukasta hyvä. Onneksi lopputulos oli kaiken nolostelun arvoinen :’D

  19. Nina:

    Tämä hiuskatastrofi tapahtui aikoinaan sisarelleni. Hän oli värjäämässä hiuksiaan kuparinpunaisiksi. Paketissa toki kiellettiin, että saunaan ei sitten saa mennä väri päässä. Systerini oli hyvin suurpiirteinen vähän kaikissa touhuissaan. Tietenkin hän meni se väri päässä saunaan. Oli varmaan kiire jonnekin pe-illan humuun :) Noh, se lopputulos… Jep. Hänelle tuli vihertävän punaiset hiukset. Ei ollut kovin kaunis näky ! Muistan vieläkin hänen poikaystävänsä huudahduksen, että sulla on vihreä pää !!! :)

  20. Sanna:

    Tämä kokemus on suht tuore tapaus ja juuri sellainen ”eihän ole pakko kertoa”-tarina. Kokeilimme tyttäreni kanssa raidoitusta erään hiusvärivalmistajan niin helpolta vaikuttavalla systeemillä. Ainoa mikä tässä kaikessa oli helppoa, oli tehdä päästään iloisen kirjava sekoitus jotain raidan tapaista. No, ei edes sitä. Se muka niin helppo harja raidoitukseen oli suoraan helv.. Jostain.
    Eli nyt uusi väri olisi enemmän kuin paikoillaan paikkomaan tätä tuhoa :)

  21. Piia Pai:

    12-vuotiaana otin elämäni ensimmäisen permanentin. Minulla oli ylikasvanut lyhyt tukka, ei edes polkkaa siis. Äitini soitti etukäteen kampaamoon sanoen, että kovin kiharaa ei sitten ole tarkoitus laittaa. Taisin olla jo tuolloin aika topakka puhuja, koska paikan päälle päästyäni kerroin, että toivon tosi kiharaa tukkaa ja saamani piti. Hiuksista tuli niin hirveät, että lampaanp.rse olisi imarteleva kuvaus. Itkin silmät päästäni (tietenkin vasta kotona…). Äiti osti korihatun kevätjuhliin, jotta voisin peittää hiukseni, mutta ei se pysynyt päässä. Kiharat nostivat sen ilmaan… Kihara ei todellakaan loiventunut, vaan pysyi juuri yhtä karvaisena, kunnes se aikanaan leikattiin pois.

    Meni aika monta vuotta, että uskaltauduin seuraavan kerran kiharruttamaan hiuksiani :D.

  22. Minna:

    Menin nuorempana kampaajalle, kun siellä oli jokin koulutustilaisuus. Lopputulos oli aivan katastrofaalinen, sillä jo ennestään vaalennetut hiukseni vaalennettiin aivan tipunkeltaisiksi vaikka lähinnä tarkoitus oli saada juurikasvu piiloon ja parempi sävy. Lähdin itkua pidätellen kampaajalta, kun he eivät suostuneet korjaamaan tilannetta. Kehottivat vaan meikkaamaan voimakkaammin ettei näytä niin luonnottomalta. En vielä tänä päivänäkään käsitä, miten sellaisesta saatettiin päästää asiakas sen näköisenä ulos, mutta oli kyllä viimeinen kerta kun siinä paikassa kävin.

  23. JelenaMarjatta:

    Lapsena äiti vein minut aika kampaajalle, jonka jälkeen aina itkin autossa epäonnistunutta leikkausta/värjäystä/kampausta. Yhden ainoan kerran kuitenkin onnistui, ja olin niin yhtä hymyä koko tyttö!

  24. Krista A:

    Uuu nyt on jännä postaussarja! Innolla oottelen muodonmuutos-postausta. Ikimuistoisimpia hiustilanteita minulla on monia. Kaksi kertaa tukka lähtenyt päästä liiallisen vaalennuksen vuoksi. Viimeimmäksi alta pari kk sitten. Myös värivirheita on ollut :D Jos kävisi tuuri ja saisin vuoden värit, lupaisin olla vaalentamatta!

  25. petra:

    Kolmelle piti riittää väriä yhdestä hiusväripurkista, kaikilla suurinpiirteinen lyhyet polkkahiukset. Tulos oli ”hiukan” läikikäs.. Jokainen meistä oli kyllä saanut rahaa hiusväriin mutta teineinä osa rahoista haluttiin käyttää perjantai-illan viettoon..

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.