Lennähdin taas toviksi työmatkalle Tanskaan ja sain nipistettyä aikataulusta tunnin verran majapaikassani Helsingørissä vaelteluun. Jos joskus kohtaatte mahdollisuuden piipahtaa Tanskassa myös Köpiksen ulkopuolella, ajelkaa rantaa pitkin pohjoiseen. Helsingør on ikivanha satamakaupunki, jossa kaikki on kauniisti vinksallaan. Värikäs arkkitehtuuri henkii samaa historiaa kuin parrukattoisen hotellihuoneen kokolattiamatto ja koko kaupunki haisee kodikkaasti kostealta. Katukuva on täynnä kukkia ja polveilevaa mukulakiveä reunustavat seinälinjat ovat kauttaaltaan kieroja. Ikkunoita ja parvekkeita löytyy hämmentävistä paikoista. Hienon ravintolan ikkunalaudalla on kaksi steariininsa sylkenyttä kynttilää ja ärsyttävän hidas tarjoilija, mutta lyömättömän hyvää ruokaa. Viereisen kujan kulahtaneesta liikehuoneistosta on tehty koti. Sohva nakottaa seinänkokoista ikkunaa vasten ja lattialla lojuu valkoinen karvalankamatto.

Sisäinen taiteilijani kadehtii rennonletkeää ilmapiiriä [ja naapurihuoneessa paraikaa luvattoman kovaäänisesti lempivää pariskuntaa] samaan aikaan kun järjestelmällinen sihteerikköpuoleni kavahtaa paikallista hälläväleilyä [ja noin äänekästä seksiä, sooh]. Tuijotan ikkunasta naapuritaloa, jonka keltaisen rappauksen alta kurkkivat haalistuneet tiilet. Haluaisin tietää kuka on laiminlyönyt velvollisuutensa ja miksi seinä on rikki, mutta samalla antaudun uudelle ajatukselle, joka kuiskuttaa korvaani [kokeilisitte tekin, senkin kiljukaulat] ja kysyy ”Mitä sitten?”.

Viimeaikaisten reissujen myötä olen hiljalleen ihastumassa tähän kummalliseen kuningaskuntaan. En tiedä olenko valmis ottamaan ajatusta vastaan. Tanska. Hm.

Alunperin olin tulossa huikkaamaan pikaheipat ja sanomaan että saatan olla taas hetken radiokantaman ulkopuolella [HEI NYT MITÄ on pakko olla vaihtunut johonkin seurapeliin jossa matkitaan jakkihärköööööh] kun jäi tuo järkkäri kotia ja aikalailla varmaan istun konttuurilla ja rapistelen yötämyöten näppistä. Mutta mitä jos puhutaankin hei Tanskasta? Tunnustakaa mulle kaikki salatut tanskalaisseikkailut, fiilistellään yhdessä. Ei nimittäin ihan hetkeen vielä tarvinne haaveilla nukahtamisesta. Mööh.

Sinä ja Tanska, kerro kaikki?