Loistavaa sunnuntaita, ystävät! Pääsin eilen pitkästä aikaa istahtamaan kampaajani Karoliinan penkkiin ja häivyttämään harmaata tyvikasvua. Pähkäilin jossain vaiheessa lisääväni tyveen sinistä, mutta kun tyven violettiin viimeksi sekoitettiin kokeiluluontoisesti sinistä, en sitten tuntenutkaan viileää kylmyyttä niin omakseni, kuin Instagramin inspiskuvien perusteella kuvittelin. Olen niin täydellisen kiintynyt violetti-pinkki-oranssiin tukkaan, että en osaa kuvitella siihen juuri nyt mitään lisää.

Jotain riikinkukkoväreille sokeutumisestani kertoo se, että selitin Karoliinalle syytä sinisyyden skippaamiselle sillä, etten halua ”liian huomionhakuista tukkaa”. Mmm!

Sininen tyvi on nyt siis laitettu toistaiseksi jäähylle. Nykytyven violettia taitettiin sinisellä, jotta saatiin aikaan aavistuksen viileämpi sävy, mutta pituudet saivat jäädä niilleen. Edellisestä värjäyksestä oli vierähtänyt jo kaksi kuukautta, joten selkeästi tyviharmauden sietokykyni on parantunut. Ensimmäisellä kerralla roikuin hätää kärsivänä kampaamon kahvassa jo viiden viikon jälkeen ja näytin mielestäni ihan kaljulta. Nyt tukka olisi varmaan mennyt vielä muutaman viikon, ellei edessä olisi työreissu, jolla haluan reuhkan olevan edukseen.

Elumen-värjäyksen jälkeen hiuspohjasta hilseilee värjättyä ihoa parikin viikkoa ja haluan karistella siniset muruset rinnuksille kotosalla, enkä firman illallisella. Vähän ällöä, mutta ilmeisesti ihan normaalia.

Tukka sai jälleen kehuja pehmeydestään ja julistin auliisti Davines Oi Oil -hoitoöljyn sanomaa. Olen ottanut sen rinnalle käyttöön myös tuotteen keveämmän maitomaisen version, mutta siitä lisää hiukan myöhemmin. Nyt iloa viikonloppuun, allekirjoittanut suuntaa kohti kuittisavottaa ja ALV-ilmoitusta – hyvissä ajoin viimeisenä iltana kuten tavaksi on tullut. Tsau!